Verkkojulkaiseminen eroaa monin tavoin perinteisistä julkaisutavoista. Myös verkkojulkaisun typografia on erilaista. Mikä verkkojulkaisemisessa on tärkeää typografian kannalta, ja miten typografian vanhoja hyviä oppeja voi soveltaa verkkosivujen teossa?

Näihin kysymyksiin vastaa Jukka K. Korpela Verkkojulkaisun typografia -kirjassaan. Hän on koonnut vuosien varrella keräämänsä tiedon ja kokemuksen verkkojulkaisemisen typografiasta yksiin kansiin. Kirja on tarkoitettu yhteisöjen ja organisaatioiden verkkosivuista päättäville, niistä vastaaville ja niitä suunnitteleville. Se on tarkoitettu myös verkkosivuja käytännössä tekeville ja ylläpitäville, koska mukana on typografiaan liittyviä teknisiä asioita (esim. koodikielisiä vinkkejä), joita on vaikea löytää muualta.

Korpelan mielestä tekstin ulkoasu eli typografia on verkkosivuilla yleensä niin huono, että jo muutamilla perusparannuksilla erottuu edukseen. Kirjan yksi tarkoitus onkin kertoa yksinkertaisista perusmenetelmistä ja siitä, miten opitaan havaitsemaan ulkoasun keskeisiä ongelmia.

Typografian tarkoitus on esittää teksti kiinnostavalla, helppolukuisella ja lukijan silmää miellyttävällä tavalla. Tähän viimeksi mainittuun puoleen kirjassa kiinnitetään paljon huomiota. Monia verkkosivujen tekijöitä ei välttämättä kiinnosta, onko ajatusviiva liian lähellä tai liian kaukana numeroista ja miten sanat jakautuisivat eri riveille toivotulla tavalla, mutta niillekin kannattaa uhrata hieman aikaa.  Verkossa on monentyyppisiä sivuja, mm. houkutussivut, pikatietosivut (tiivistettyä tietoa) ja vuorovaikutussivut (esim. lomakesivut).  Myös typografiset ratkaisut ovat eri sivuilla erilaiset.

Typografisiin hienouksiin liittyy verkkojulkaisemisessa aina jonkinlainen riski siitä, että ne eivät toimi kaikissa ohjelmissa ja esitystilanteissa esimerkiksi erilaisten selainten vuoksi. Verkkosivun näkyvää esitystä ei ole olemassa valmiina, vaan selain muodostaa sen aina uudestaan.

Suurin osa luvuista käsittelee yksityiskohtaisia typografisia kysymyksiä, kuten fonttikokoa, rivinkorkeutta, tekstin ja kuvan kokonaisuutta jne. Korpelan mielestä verkkosivujen teossa näkyy niin paljon erilaisia karkeita virheitä, että typografiset virheet ovat jääneet vähälle huomiolle. Hän luettelee kymmenen yleisintä perusvirhettä: liian pieni fontti, liian pieni riviväli, tasattu palsta oloissa, joissa se ei voi toimia, alueensa reunoihin törmäilevä teksti, raju liehureuna oikealla, liian pieni kontrasti tekstin ja taustan välillä, yleinen ahtaus ja kirjavuus, liikaa eri fontteja ja tehosteita, otsikot eivät erotu ja kirjoituskonetasoinen fonttien käyttö. Näiden typografisten ongelmien ratkaisuun Korpela antaa kussakin luvussa teknisiä ohjeita.

Kirjan lopussa on omat lukunsa verkkojulkaisemisen erikoisuuksista, verkkotypografian tulevaisuudesta, nikseistä ja erityiskysymyksistä.

Vaikka olisi tehnyt verkkojulkaisuja pitkäänkin, kirja kannattaa lukea.  Sitä lukiessa joutuu verkkojulkaisemisen pienten, joskus silmille näkymättömien kysymysten äärelle, joiden onnistunut ratkaiseminen (vaikkapa kirjan vinkkien mukaan) tekee verkkojulkaisusta huolitellun ja tyylikkään.

Korpela, Jukka K. 2012: Verkkojulkaisun typografia. RPS-yhtiöt. Helsinki.