Venäläiset nimet suomen kielessä
Julkaisuja 3/2006

Pirjo Mikkonen

Venäläiset nimet suomen kielessä

Suomen itärajan yli toimintansa suuntaavat ja Venäjästä uutisoivat ovat saaneet kaksi tuoretta käytännön kieliopasta: Venäläisten henkilönnimien oppaan ja Venäjän federaation paikannimioppaan. Jälkimmäiseen sisältyy myös lähialueiden nimiä.

Suomalaisten ja venäläisten yhteydet ovat vuosi vuodelta monipuolistuneet. Enää ei riitä, että osataan kirjoittaa ja ääntää huippupoliitikkojen ja muutaman tunnetuimman urheilijan tai kirjailijan nimet. Lisäksi on hallittava muitakin paikannimiä kuin suurimpien kaupunkien ja maantieteellisten kohteiden nimet. Eri kirjoitusjärjestelmät suomessa ja venäjässä sekä erilaiset henkilönnimien käyttötavat tuottavat sekaannusta ja hämmennystä.

Kirjavuutta aiheuttaa sekin, että kyrillisiä kirjaimia muunnetaan latinaiseen kirjoitusjärjestelmään monella eri tavalla. Kussakin eurooppalaisessa kielessä on oma siirtojärjestelmänsä. Siksi tutuimmistakin nimistä tulee vastaan eri yhteyksissä erilaisia kirjoitusmuotoja. Mikä niistä on oikein? Pitääkö venäläisen klassikon nimi kirjoittaa Cechov, Chekhov, Chekhof, Chekhoff, Chehov, Czechow, Č̌echov, Čehov, Tchekhov, Tchekhof, Tchekhoff vai ainakin kymmenellä muulla tavalla näiden lisäksi? Venäläisten henkilönnimien opas noudattaa suomen kieleen sopivaa ns. kansallista translitteraatiojärjestelmää (eli siirrekirjainnusta), ja sen mukaan nimi kirjoitetaan yksinkertaisesti Tšehov. Ukrainan pääkaupungin nimeä näkee muodoissa Kiiv, Kiev, Kyiv ja Kiew. Paikannimioppaasta selviää, että nimi muunnetaan venäjästä suomeen asuun Kiev, mutta suomessa käytetään vanhaa sovinnaisnimeä Kiova.

Translitterointikaavat

Kansallinen translitteraatiokaava on vahvistettu viimeksi 1998 standardina SFS 4900 Kyrillisten kirjainten translitterointi. Kansallinen siirtokaava sopii erinomaisesti yleiskielisiin teksteihin. Sen ansio on siinä, että sen perusteella suomenkieliset lukijat osaavat ääntää nimet lähestulkoon oikein, ja latinaistetusta muodosta on tarvittaessa mahdollista johdonmukaisesti palauttaa nimi kyrillisiin kirjaimiin.

Kansallisen kaavan rinnalla on ns. kansainvälinen translitterointikaava (standardi ISO R9), jota käytetään tieteellisissä, kansainväliselle lukijakunnalle tarkoitetuissa teksteissä sekä tieteellisten kirjastojen luetteloissa. (Venäjän kielen siirrekirjainnus eri kielissä Kielikellossa 2/2003, ks. Lue myös.)

Venäläiset henkilönnimet

Venäläisten henkilönnimien oppaassa esitetään yksityiskohtaisesti kaikkien venäjän aakkosten muuntaminen latinalaiseen kirjoitusjärjestelmään. Seuraavaksi tarkastellaan muutamia seikkoja, joihin oppaassa kehotetaan erityisesti kiinnittämään huomiota kansallisessa translitteroinnissa.

Kansallinen translitterointi poikkeaa kansainvälisestä ja paljon käytetystä englanninkielisestä transkriptiosta mm. s-äänteiden ja affrikaattojen merkitsemisessä.

kyrillinen kirjain   latinalainen kirjain  
ж

Жeмчyжников

ž Žemtšužnikov
з Зaваpзин z Zavarzin
c Cyслов s Suslov
ц Цицин ts Tsitsin
ч Чeчyлин Tšetšulin
ш Шиpшов š Širšov
щ Щeлpин štš Štšedrin


Niin sanotun hattu-s:n käyttö perustuu suomen oikeinkirjoituksessa vallitsevaan periaatteeseen, että yhtä äännettä vastaa yksi kirjainmerkki. Esim. englannissa vastaava äänne merkitään kahdella kirjaimella ‑sh-. Vastaavasti kahta äännettä vastaa kaksi kirjainta, joten ë kirjoitetaan suomalaistetussa muodossa kahdella kirjaimella ‑jo- aina muulloin paitsi, kun sitä edeltää ж, ч, ш tai щ. Tämä merkintätapa antaa tietoa nimen oikeasta ääntämisestä: Cоловëв = Solovjov, Xpyщëв = Hruštšov. Saman periaatteen mukaan Eлиceeв latinaistetaan muotoon Jelisejev, и on sanan sisällä ь:n jäljessä ‑ji-, kuten nimessä Iljin; kyrillinen kirjain ю latinaistetaan kirjainyhtymällä ‑ju-, esim. Юдин = Judin, я = ‑ja-, joten nimi Mария pitäisi venäläisenä nimenä kirjoittaa Marija.

Kansallinen translitterointikaava tekee eron venäjän ы:n ja и:n välillä. Ы merkitään aina y:llä, и latinaistetaan i:llä. Paljon kirjavuutta esiintyy sanojen lopussa, joissa venäjäksi kirjoitetaan ‑ий. Jo taivutusmuotojen helpottamiseksi meillä merkitään nimen loppuun pelkkä ‑i, esim. Pоссийѕқий = Rossijski.

Nimien painotus on hankalaa etenkin muille kuin venäjää äidinkielenä puhuville. Niinpä nimiin on merkitty painollisen tavun vokaalin alle pieni viiva, paitsi henkilönnimioppaassa, jossa ensimmäisen tavun painoa ei ole erikseen merkitty. Viiva ei kuulu normaaliin oikeinkirjoitukseen. Oppaannimiluettelot on aakkostettu suomalaisen aakkosjärjestyksen mukaan, ja translitteroidun nimen jäljessä on suluissa nimi kyrillisin kirjaimin.

Venäläinen henkilönnimiperinne

Suomessa on asunut vanhastaan venäläisiä emigrantteja. Heidän nimiensä kirjoitus on vakiintunut, eikä siihen ole tarkoitus ehdottaa muutosta. Nykyään maahamme tulee uusia muuttajia, joiden passeissa nimet on latinaistettu ranskan tai englannin mallin mukaan. Passin nimimuoto on virallinen, joten siihen ei voi puuttua, jollei nimen haltija itse halua muuttaa nimeään suomalaisen kansallisen translitteraation mukaiseksi. Se vaatisi virallista ja maksullista nimenmuutosprosessia.

Venäläisille on ominaista runsas etunimien muuntelu. Hellittelymuotoja on monensävyisiä, ja niitä käytetään paljon. Se on otettu kirjassa huomioon. Kirja esittää 2 192 miehennimeä ja 1 500 naisennimeä, joiden lisäksi on erikseen deminutiiveja 2 080 hakusanaa; niitä seuraa luettelo nimistä, joista tuo deminutiivi on mahdollista muodostaa.

Aitovenäläiseen henkilönnimeen kuuluu isännimi, jota käytetään edelleen varsinkin henkilöistä, joille osoitetaan kunnioitusta. Venäjän nykyinen presidentti Vladimir Putin esiintyy länsimaisittain etu- ja sukunimellä, mutta hänen edeltäjästään Jeltsinistä käytettiin monesti julkisuudessakin nimeä Boris Nikolajevitš. Oppaassa on muodostettu kaikista miehennimistä malliksi isännimi sekä maskuliini- että feminiinimuodossa. Esimerkiksi Andrei-nimisen miehen pojalle kuuluu isännimi Andrejevitš ja tyttärelle muoto Andrejevna. Oppaan avulla on mahdollista pitää erossa isännimet ja sukunimet, joita aina ei osata erottaa. Nimeen Tatjana Nikolajevna sisältyy Nikolai-nimestä muodostettu isännimi. Vastaava sukunimi olisi Nikolajeva. Joskus isännimi ja sukunimi eroavat vain painotukseltaan. Esim. isännimissä Aleksandrovitš ja Bogdanovitš paino on toisella tavulla, mutta sukunimissä kolmannella: Aleksandrovitš ja Bogdanovitš.

Venäläisiä piirteitä on sekin, että sukunimen muoto eroaa sen mukaan, viittaako se naiseen vai mieheen. Naisen nimi päättyy tunnukseen ‑a, ‑aja. Kun mies on Kasatkin, hänen vaimonsa on Kasatkina, Kramskoi-nimeä vastaa feminiininen muoto Kramskaja. Oppaan sukunimiosastossa on 13 510 nimeä.

Venäjän federaatio on monikansallinen maa, joten kansalaisilla on omien kansallisuuksiensa mukaisia nimiä. Näihin on luettelossa lisätty maininta nimenkantajan kansallisuudesta. Lisäksi ei-venäläisistä nimistä on laadittu sukunimilistat kansallisuuksittain.

Venäläisten henkilönnimien opas. Oikeinkirjoitus- ja painotusohjeita. Kielenkäytön oppaita 5. Toim. Martti Kahla ja Pirjo Mikkonen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 136. 2005. 444 s.

Pirjo Mikkonen