Venäjän federaation paikannimet
Julkaisuja 3/2006

Pirjo Mikkonen

Venäjän federaation paikannimet

Venäjän federaation paikannimiä ‑kirjaan on valittu yli 8 000 paikannimeä. Joukossa on asutusnimiä suurimmista kaupungeista aina piirien keskuksiin asti, huomattavimmat maantieteelliset kohteet, kuten joet ja muut vesistöt, vuoret ja arot, tekojärvet ja luonnonsuojelualueet. Perusaineistoksi on otettu 1982 ilmestyneen Neuvostoliiton paikannimet ‑teoksen nimistö, josta on karsittu Neuvostoliiton hajotessa itsenäistyneiden alueiden nimistö, mutta toisaalta nimivalikoimaa on korjattu ja täydennetty nykytilanteen mukaiseksi. Suomen lähialueiden nimistöä on poimittu tiheämmällä seulalla kuin kauempaa. Karjalankannaksen ja vanhan Inkerin alueen nimistä on mainittu myös entiset suomenkieliset nimet (esim.venäjän Priozersk = suomen Käkisalmi; venäjän Kolbino = suomen Kolpina, venäjän Luga = suomen Laukaanjoki).

Lähialueiden nimistöä on tarkistettu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen paikannimikokoelmien ja niihin liittyvien karttojen avulla. Niissä on arvokasta tietoa toista maailmansotaa edeltäneeltä ajalta. Lisäksi on käytetty Leningradin alueen ja Karjalan tasavallan nykyisiä karttoja.

Teoksen käyttömahdollisuuksia lisää hakemisto, jossa on alkuaan suomenkieliset nimet sekä suomalaistuneet sovinnaisnimet koko alueelta. Luettelon nimistä on viite venäjänkieliseen pääluetteloon, esimerkiksi Abainaro = Abaiskaja step, Amurin alue = Amurskaja oblast.

Nimiartikkelit sisältävät translitteroidun venäjänkielisen nimen, hakasuluissa on nimi kyrillisin kirjaimin, sitten seuraa suomalainen nimivastine, jos sellainen on, mahdollinen rinnakkaisnimi, entinen nimi tai muunkielinen nimi, seuraavaksi nimen tarkoite eli kohde sekä paikan sijainti, josta ilmoitetaan piiri, alue (oblasti) ja tasavalta. Suurista joista ja vuoristoista, jotka ulottuvat alueelta toiselle, on mainittu kaksi tai useampia alueita erotettuina ajatusviivalla. Kun samalla nimellä on useita kohteita, ne on numeroitu ja lueteltu siten, että ensin suuremmat kohteet, esimerkiksi joet ja vuoret tai suuret kaupungit, sen jälkeen pienempiä kohteita, mm. asutukset. Jos on selvästi oletettavissa primaarinimi, se on mainittu ensin ja siihen perustuva sekundaarinimi sen jälkeen, esimerkiksi ensin niemimaa, sitten niemessä oleva luonnonsuojelualue.

Venäjän federaation nimistön lisäksi oppaassa on liitteinä Ukrainan ja Valko-Venäjän nimiä yhteensä 436. Ne on translitteroitu niiden omien kielten siirrekirjainnuskaavojen mukaan (standardi SFS 4900). Artikkeleihin on lisätty nimen venäjänkielinen muoto latinalaisin ja kyrillisin kirjaimin, koska monesti nämä nimet ovat yleisölle tutummat venäjänkielisinä. Näihinkin liittyvät sovinnaisnimien hakemistot.

Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kielenkäytön oppaita 6. Toim. Pirjo Mikkonen, Martti Kahla, Ida Kempinen ja Anna Charnaya. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 138. 2006. 361 s.

Pirjo Mikkonen