Vauva katselee kännyjään
Kieli kartalla 3/2016

Riikka Tervonen

Vauva katselee kännyjään

Känny merkitsee lasten- ja hoivakielessä kättä. Muita murremuotoja ovat kännä, kännö ja känni.

Sana känny on tunnettu parin vuosikymmenen ajan matkapuhelimen arkikielisenä nimityksenä kännykän rinnalla. Sana ei toki ole uusi, vaan aiempien sukupolvien kielenkäytössä känny ja sen lukuisat variantit ovat olleet käsi-sanan lasten- ja hoivakielisiä vastineita.  

Murteissa känny on vanhastaan tunnettu Hämeessä, Pohjanmaalla, Peräpohjolassa, Kainuussa, osassa Pohjois-Savoa ja Pohjois-Karjalaa sekä paikoin Etelä-Karjalassa.

Hoivakielisiä sanoja käytetään lasta helliteltäessä ja ohjeistettaessa. Esimerkiksi kuumasta uunista varoitetaan: Siellä pallaa poppa ja se kännynnip polttaa! (Kajaani) ja käteltäessä ihastellaan: Voi voi niil lämpönen känny! (Juupajoki). Vauvva ei kun kännyjhän kattelee, kuvataan Sodankylässä pienokaista, joka on juuri ”löytänyt kätensä”.

Kun lasta on opastettu käyttämään oikeaa kättä esimerkiksi syömiseen, on oikea käsi saanut kauniita nimityksiä. Otan nyv vaal lusikka korejaan kännyyn, eläkä juonitteles siinä, käsketään Lappajärvellä. Sääksmäellä taas: Pistä lukka korukännyy!

Eläimen käpäliäkin voi kutsua kännyiksi. Sotkamolainen kertoo, kuinka karhu kohdattaessa rupesi pönkittämmääm minuva ryntäestä kännylöellään. Pudasjärven sananparren mukaan söishän se kissai vain ei kastas kännyään. Utajärvellä sanotaan taitavalla ja osaavalla olevan kaavat kännyissä, ja niinpä veteen joutunut koiranpentu ei huku, sill ̮on kaavat kännyissä.

Kännä kääntyy

Niin ikään kättä merkitsevä, etenkin hoivakielessä esiintyvä kännä on melko yleinen itämurteissa. Sanasta on tietoja Pohjois- ja Etelä-Karjalasta ja Savosta sekä jonkin verran Keski-Suomesta ja Inkeristä. Länsimurteisia tietoja on Kymenlaakson itälaidalta ja Alavudelta Etelä-Pohjanmaalta.

Valkealassa kysytään kätensä polttaneelta lapselta: Palokse lapsen kännä, tuo tänne äiti puhuu, puhaltaa. Niinpä kuuman uunin lähellä kannattaa muistaa Lemin sananparsi: Katos silmäl ku helmel mut älä koskek kännäl!

Tervossa lapset istuivat pitkät ruppeemat tuuvvussa ja sous kännälaetoo, siis istuivat kehdossa ja keinuttivat sitä laidoista kiinni pitäen. Ilmaus soutaa kännälaitaa tunnetaan eräissä Pohjois-Savon ja Keski-Suomen pitäjissä.

Kännä-sanaa voi käyttää muillekin kuin lapsille puhuttaessa: Kiihtelysvaarassa kortinpelaaja kommentoi pelikumppanin nostovuoroa, että siinä joku (kortti) kännään tulloo. Keiteleläinen tuumii käyttävänsä viljan puhdistamiseen mieluummin pohdinta kuin koneita: Tässo siivuumassiinoo meillä nii kaovvas (= kauan) ku mun kännän kiäntyy.

Peräpohjolassa kännällä on merkitys ’käsineen kämmenosa’, ja kännätä-verbi merkitsee rikkinäisen kämmenosan korjaamista. Rikki on jo kännä kinthaastani, harmittelee inarilainen.

 

3_16_kartta_kanny.jpg

Puhtaat kännit

Suppealevikkisempiä käden nimityksiä ovat känni ja kännö. Kännistä tässä merkityksessä on muutamia tietoja Etelä-Karjalasta sekä Inkerin Venjoelta. Onko kännit puhtaat? kysytään Kuolemajärvellä.

Kännön levikki on kymenlaaksolainen. Pistetäh nyk kännö tähäh hijah, ja toinen kännö toiseh hijah, lasta pukemaan auttava juttelee Sippolassa. Sallasta on yksittäistieto kännykkä-sanastakin käden merkityksessä: lapsella on pikku kännykät.

Riikka Tervonen
Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan toimittaja.