Vähän vauvoista ja yhdyssanoista
Havaintoja 4/1996

Sari Maamies

Vähän vauvoista ja yhdyssanoista

Kalevi Pelkonen on lähettänyt Kielikellon toimitukselle seuraavan kysymyksen pohdittavaksi:

Tavarataloissa kummastuttaa, miksi vauvat saavat eri käsittelyn kuin muut ihmiset. On miesten vaatteita, naisten vaatteita, nuorten vaatteita ja lasten vaatteita, mutta sitten on vauvanvaatteita. Miksi vauva on yksikössä ja useimmiten yhdyssana?

Kysymys on hyvä, mutta siihen ei ole hyvää vastausta. Jonkinlaista selitystä voi sentään yrittää. Tavaratalojen sisustajat toimivat aivan oikein, kun he kirjoittavat opasteissa erilleen naisten vaatteet, miesten vaatteet ja lasten vaatteet. Toisaalta ei yhteenkään kirjoittaminen olisi aivan mahdotonta; etenkin yhdyssana lastenvaatteet tuntuu hyvin luontevalta. Oudommilta tuntuvat yhdyssanat naistenvaatteet ja miestenvaatteet, mutta eivät nämäkään muodot virheellisiä ole. Kirjoitustavan erilaisuuden selittää oikeastaan vain vakiintuneisuus.

Kuten tässä lehdessä olevasta yhdyssanakirjoituksesta käy ilmi, yhteen ja erilleen kirjoittamiseen vaikuttaa vakiintuneen tavan lisäksi se, onko kyseessä merkitykseltään tarkkarajainen termi vai väljemmin ilmiötä kuvaileva ilmaus. Vaatteiden maailmassa ilmeisesti on niin, että aikuisten ylle sopivat vaatteet ovat jollain lailla ensisijaisia, jonkinlaisia vaatteiden yleistyyppejä. Lastenvaatteet (tai: lasten vaatteet) ja vauvanvaatteet sen sijaan ovat poikkeuksellinen vaatteiden laji, ja sanojen termimäisyys näkyy myös kirjoitusasussa.

Yhdyssanan alkuosan yksiköllisyys ja monikollisuus on myös horjuva, ja sekin on usein ratkaistava sanan ja tilanteen mukaan. Ilmauksen vakiintuneisuus on siis tässäkin tapauksessa ratkaiseva. Sanat nainen, mies, nuori ja lapsi sattuvat kaikki olemaan ns. konsonanttivartaloisia (nais/ta, nuor/ta), minkä vuoksi niiden monikon genetiivit ovat samankaltaiset. Vauva sen sijaan on erityyppinen taivutukseltaan; sen monikon genetiivi on vauvojen, joka ei ole yhtä iskevä yhdyssanan tai sanaliiton alkuosana kuin muodot naisten, lasten jne. – Ja vakiintuneetkin muodot voivat ajan kuluessa muuttua: esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa on vielä hakusanat miehenpaita ja miehenpuku, samoin naisenpuku mutta naistenhattu ja naistenkenkä.

Samanlainen ”epäloogisuus” vallitsee myös esimerkiksi sanojen äitienpäivä ja isänpäivä kesken. Tähänkään ei liene muuta selitystä kuin sanahahmot ja niiden synnyttämät mielteet. Äidinpäivä olisi lisäksi käytössä hankala, sillä äidin-muodolla on monenlaisia murreasuja, esimerkiksi äitin ja äire(e)n. Äireenpäivä saattaa kuulostaa kotipiirissä mukavalta, mutta valtakunnallisen juhlapäivän nimeksi siitä ei ole. Monikollinen isienpäivä taas saattaa johtaa ajatukset lapsenkieliseen sanaan isi.

Yhdyssanojen järjestelmässä vauvoja siis kohdellaan yhtä hyvin kuin muitakin ihmisiä. Vauvaa merkitsevällä sanalla on oma paikkansa kielen sanastossa, ja se noudattaa sanaston järjestelmän sisäisiä lakeja.
Sari Maamies