Ulkomaalainen ja ulkomainen
Artikkeli 3/2001

Riitta Eronen

Ulkomaalainen ja ulkomainen

Suomen kielen lautakunta käsitteli keväällä 2001 sanojen ulkomainen ja ulkomaalainen työnjakoa. Lautakunta katsoi, että sanakirjoissa ja kielioppaissa tähän asti esitetty kanta on liian yksioikoinen.

Sanakirjoissa ja kielioppaissa on sanojen ulkomainen ja ulkomaalainen työnjako esitetty melko ehdottomana: ulkomainen on adjektiivi ja ulkomaalainen substantiivi. (Sanaa ulkolainen pidetään näiden kahden sekamuotona, jota ei pitäisi käyttää ollenkaan.) Tämän mukaan pitäisi siis sanoa Torilla näkee ulkomaisia turisteja ja Torilla näkee ulkomaalaisia, mutta ei ”ulkomaalaisia turisteja”. Esimerkiksi Osmo Ikola on kuitenkin Nykysuomen käsikirjansa laitoksia uudistaessaan jo hieman väljentänyt ohjeen sanamuotoa. Niinpä vuoden 1971 laitoksen kohta ”Sanat katolilainen ja ulkomaalainen ovat yksinomaan substantiiveja – –” on vuoden 1977 laitoksessa muutettu muotoon ” – – tavallisesti substantiiveja ”. CD-Perussanakirjakaan ei ole ohjeissaan aivan ehdoton, sillä siinä on paremmin-suositus tiukemman pitää olla ‑ohjeen sijasta kohdassa, jossa esitetään sanan ulkomaalainen käyttöä adjektiivina.

Käytännössä ulkomaalainen kuitenkin esiintyy yleisesti myös adjektiivina silloin, kun puhutaan elollisista olennoista, etenkin ihmisistä. Puhutaan ja kirjoitetaan ulkomaalaisista ystävistä ja ulkomaalaisista työntekijöistä. Kun pääsanana on eloton olento, ulkomainen on sen sijaan luonteva adjektiivi. Joidenkin mielestä sana ulkomainen ihmisen yhteydessä on jopa loukkaava, sillä se tuntuu viittaavan lähinnä esineisiin ja asioihin sanan kotimainen tavoin.

Suomen kielen perussanakirjan toimitus ehdotti keväällä 2001 suomen kielen lautakunnalle, että sanan ulkomaalainen käyttö myös adjektiivina hyväksyttäisiin. Esimerkkejä sanojen nykyisestä käytöstä etsittiin sähköisestä tekstikorpuksesta, joka koostuu 1900-luvun lopun sanoma-, aikakauslehti-, romaani- yms. teksteistä; tekstipankin laajuus on yli 40 miljoonaa sanaa. Aineistosta etsittiin ja laskettiin sanojen ulkomainen ja ulkomaalainen yksikön ja monikon nominatiivin esiintymiä. Tekstiyhteyden mukaan selvitettiin, esiintyivätkö sanat ulkomainen ja ulkomaalainen määritteinä vai yksin, ja määritteinä esiintyvien pääsanat luokiteltiin elollisiin ja elottomiin. Eräät sanat voivat viitata molempiin (investoija, ostaja); henkilön lisäksi voidaan tarkoittaa yritystä tai yhteisöä.

Selvityksen mukaan sanan ulkomaalainen käyttö adjektiivina elollista olentoa määrittämässä oli teksteissä niin yleistä, että lautakunta katsoi kielenkäyttöohjeen väljentämisen olevan perusteltua – varsinkin kun ehdottoman sanaluokkaeron ylläpito sotii sitä suomen kielen käytäntöä vastaan, että useimmat muut maalainen-loppuiset sanat ovat itsestään selvästi sekä adjektiiveja että substantiiveja (esim. alankomaalainen, vierasmaalainen).

Seuraavassa CD-Perussanakirjan versiossa voidaankin nyt kuvata ulkomaalaisen sanaluokka siten, että todetaan sen esiintyvän paitsi substantiivina myös adjektiivina. Käyttöyhteydet (sanan liittyminen elävää olentoa ja varsinkin ihmistä tarkoittaviin substantiiveihin) osoitetaan esimerkkilauseiden avulla.

Se, että ulkomaalainen nyt hyväksytään adjektiiviksi ulkomaisen rinnalle, ei tarkoita sitä, etteikö viimeksi mainittu edelleenkin olisi adjektiivina käyttökelpoinen kaikissa yhteyksissä.
Riitta Eronen