Udmurtin kirjakielen kehittäminen ennen ja nyt
Artikkeli 3/2004

Esa-Jussi Salminen

Udmurtin kirjakielen kehittäminen ennen ja nyt

Udmurtti on suomalais-ugrilainen kieli, jota puhutaan Keski-Venäjällä Udmurtian tasavallassa ja sen lähettyvillä. Udmurtin kielen voi sanoa eläneen koko 1900-luvun samanlaista uudistumisvaihetta kuin suomen kieli 1800-luvulla..

Udmurtin kieltä on uudistettu, ja se onkin kehittynyt täysmittaiseksi kirjakieleksi, jota on ainakin periaatteessa mahdollista käyttää kaikilla aloilla. Kehitys on tapahtunut pääasiassa kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen oli 1920–1930-luvuilla; toinen alkoi 1980-luvulla ja jatkuu yhä.

Keskityn udmurtin kirjakielen kehityksen erityispiirteisiin eli sen aktiivisen kehittämisen katkonaisuuteen, uudissanojen muodostamiseen, poliittisiin sidonnaisuuksiin ja keskusteluihin, joita on käyty ortografiasta (kyrilliset vai latinalaiset kirjaimet?). Tässä yhteydessä sivuutan sellaiset seikat kuin yhden yhteisen udmurtin kirjakielen kehittymisen yllättävän helposti useiden murteiden pohjalta ja sen, että kielenuudistus ja normittaminen on koskenut tietysti muitakin, vaikkakin vähemmän intohimoja herättäneitä, kielenalueita kuin uudissanat ja udmurtinkielinen terminologia. Esimerkiksi yhdyssanoja koskevien sääntöjen luominen oli yksi tavoite jo 1930-luvulla.

Ensimmäinen kukoistuskausi

Kazanin käännöskomissio, joka vaikutti 1800-luvun lopulla, merkitsi Venäjän vähemmistökansojen kehitykselle paljon, vaikka sen vaikutuksesta kiistelläänkin. Komission tavoitteena oli kääntää kirkollisia tekstejä vähemmistökielille ja opettaa venäjää taitamattomat vähemmistökansojen edustajat lukemaan. Samalla oli tarkoitus saada heidät omaksumaan kristinusko ja kirkollinen ajattelu, mikä valmistaisi pohjaa venäläistymiselle. Käännöstyöhön otettiin nimenomaan syntyperäisiä kielentaitajia.

Neuvostoliiton alkuajatkin olivat vielä suhteellisen suotuisia pienille kansoille. Udmurtista oli tuolloin tarkoitus tehdä Udmurtian virallinen kieli. Oli siis tarpeen luoda udmurtinkielinen terminologia kaikille virallisen kielenkäytön ja tieteen aloille. Kahdesta termienluomistavasta – joko venäläisperäisten ja venäjän kautta saatujen sanojen käyttämisestä tai luomisesta udmurtin kielen omalta pohjalta – jälkimmäinen, puristinen, tuli vallitsevaksi. Esimerkiksi udmurtinkieliset kielioppitermit olivat olemassa jo 1920-luvun lopussa. Sanastotyön rinnalla myös kääntäminen edistyi.

Tämä kehitys huipentui vuoden 1937 Udmurtian tasavallan konferenssiin, jota edelsi valtava valmistelutyö. Konferenssi kiinnitti huomiota siihen, että udmurtinkielisten käännöstöiden, erityisesti oppikirjojen, määrässä ja laadussa oli paljon parantamista. Niinpä suunniteltiin järjestettäväksi käännöskursseja ja hahmoteltiin suuria sanakirjaprojekteja, joiden tavoitteena oli mm. yksikielinen selityssanakirja. Näistä päämääristä osa on edelleenkin saavuttamatta.

Pian konferenssin jälkeen tapahtui äkkijyrkkä, puhtaasti poliittinen käänne kirjakielen kehittelyssä. Vuonna 1937 kirjoitetuissa tiedekirjoissa käytettiin vielä udmurtinkielistä terminologiaa, mutta tämän jälkeen kirjoitetuissa systemaattisesti venäjänkielisiä termejä. Jo vuoden 1937 loppupuolella virallinen politiikka leimasi aktiivisimpien kielitieteilijöiden toiminnan nationalistiseksi ja epätieteelliseksi, purismille ja nationalismille annettiin vain kielteinen merkitys.

Kyrillinen vai latinalainen kirjoitusjärjestelmä?

Alun perin udmurttia kirjoitettiin sekä latinalaisilla että kyrillisillä kirjaimilla. Tieteellisissä (muuten mm. saksaksi kirjoitetuissa) töissä esiintyi aluksi vain yksittäisiä udmurtinkielisiä sanoja, myöhemmin, erityisesti 1700-luvulta alkaen, yhä pitempiä tekstejä. Ensimmäinen todella tieteellinen udmurtin kielioppi ilmestyi vuonna 1851. Sen laatija, virolainen Johann Wiedemann, käytti kieliopissaan kyrillistä kirjaimistoa, mikä osaltaan vahvisti kyrilliikan asemaa.

Kazanin käännöskomitea oli tiukasti sillä kannalla, että muita kuin ”venäläisiä” kirjaimia ei saa käyttää. Kyrillisestä kirjaimistosta tuli udmurtin kielen virallinen kirjoitusjärjestelmä. Venäjän alueen puhujamäärältään suurinta kieltä, venäjää, on alusta alkaenkin kirjoitettu pääasiassa kyrillisillä kirjaimilla. On monella tavalla yksinkertaista ja kanssakäymistä helpottavaa, jos tiiviisti yhdessä elävillä kansoilla on samanlaisiin kirjaimiin perustuva aakkosto.

Neuvostoliitossa syntyi kuitenkin toisenlainen ajatus: kaikkia Neuvostoliiton kieliä olisi alettava kirjoittaa latinalaisilla kirjaimilla. Kommunismin maailmanvalloituksessa ajateltiin latinalaisten aakkosten käytön olevan eduksi, sillä Neuvostoliiton ulkopuolellahan käytettiin pääasiassa niitä. Koska Neuvostoliiton pienten kansojen kirjallinen traditio ei ollut niin vahvaa kuin venäläisten ja koska pieniä muutoksia on helpompi tehdä kuin isoja, ajateltiin, että pienet kansat kuten komit, tšuvassit, udmurtit ynnä muut voivat vaihtaa aakkosensa latinalaisiin muita nopeammin, jo ennen venäläisiä. Pienille kansoille suotuisa aika oli luonut niille suhteellisen vahvan kansallisen älymystön 20- ja 30-luvuilla. Niinpä nämä tarttuivat innokkaasti hankkeeseen, ja monet kansat ehtivät joitakin vuosia käyttää latinalaista aakkostoa, uralilaisista kansoista esimerkiksi komit. Udmurtit ja muutamat muut kansat sen sijaan eivät ehtineet.

Udmurteillakin oli latinalaisiin aakkosiin siirtymisestä ideoita ja suunnitelmia erityisesti 1920- ja 30-luvun vaihteessa, mutta siihen mennessä latinalaisiin kirjaimiin siirtyminen haudattiin. Neuvostoliiton kansat kirjoittivat taas kyrillisillä kirjaimilla – Latvian, Viron ja Liettuan alun perinkin latinalainen ortografia säilyi. 30-luvulla kansallisten älymystöjen kaikki kirkkaimmat tähdet joutuivat painostuksen kohteeksi. Osa heistä joutui vankileireille ja menetti henkensä. Osa sai säilyttää henkensä, mutta joutui jättämään uransa. Niinpä myös kirjakielen kehitys kärsi suunnattomasti 1930-luvulta lähtien kehittäjien ja käyttäjien, kielitieteilijöiden ja kirjailijoiden, puutteesta.

Kielenuudistuksen toinen tuleminen

Myöhemmin neuvostoaikana toiminta udmurtin kirjakielen ja kirjallisuuden hyväksi ei enää ollut kohtalokasta, mutta ei aina suotavaakaan. Tilanne muuttui kokonaan vasta viime vuosisadan loppuvuosikymmeninä, jolloin mm. kielellisen purismin harrastaminen tuli taas muodikkaaksi. Konkreettisia kielenuudistuksen virstanpylväitä ovat Udmurtian valtiollisen terminologis-ortografisen komission perustaminen Iževskiin vuonna 1995 ja se, että vuonna 2001 hyväksyttiin laki udmurtista ja venäjästä Udmurtian virallisina kielinä. Terminologis-ortografinen komissio koostuu 20 kielitieteilijästä, toimittajasta, opettajasta ym. Komissio julkaisi vuonna 1998 työnsä tuloksena kokoelman termiehdotuksista, joita oli yhteensä 437. Ne ovat suurimmaksi osaksi yhteiskunnallisen elämän ja politiikan alalta.

Komission ja muiden kielenuudistajien sanaehdotuksia on myös kritisoitu. Jotkut pitävät esimerkiksi sellaisten sivistyssanojen kuin kulttuuri udmurtintamista (lulceberet ’sielukauneus’) tarpeettomana. Jotkin sanat taas on muodostettu vastoin kieliopin sääntöjä, esimerkiksi kon’det (’budjetti’) on muodostettu deverbaalisella suffiksilla ‑et, vaikka sanan pohjana on vain substantiivi kon’don (’raha’). Jotkin muodosteet voi ymmärtää monella tavalla, esimerkiksi az’murt (’presidentti’, sananmukaisesti ”esi- tai etuihminen”) rinnastuu joidenkin mielestä haltijaolentoihin, kuten vumurt (’vedenhaltija’), ja tarkoittaisi siis ”etumuksenhaltijaa”, koska az’ voi tarkoittaa myös etumusta.

On myös huomautettu, että komissiossa ei ole yhtään varsinaista kirjailijaa. Kritiikkiä on esitetty myös siitä, että luodaan ns. fiktiivisiä sanoja jo käytössä olevien kelvollisten sanojen tilalle. Näin väitetään joidenkin kaupunkien udmurttiälymystön edustajien tekevän siksi, että he eivät osaa kunnolla udmurttia eivätkä tunne kaikkia jo olemassa olevia sanoja. Suurin osa uusista termeistä ei ole varsinaisesti uusia, vaan jo 20–30-luvuilla luotuja tai vielä vanhempia, tai ne ovat olleet jossain merkityksessä käytössä kansankielessä. Ne eivät vain ole olleet käytössä pitkään aikaan, kun on suosittu venäjänkielisiä termejä.

Yhtenä uutena piirteenä on nyt udmurtinkielisen uskonnollisen terminologian luominen, kun Raamattua käännetään udmurtiksi. Koeversioiden ymmärrettävyys testataan huolellisesti udmurtin puhujien avulla, ja tämän palautteen pohjalta tehdään korjaukset. Uusi testamentti on jo ilmestynyt, ja lähiajan tavoitteena on saattaa koko Raamattu udmurtiksi. Myös udmurtinkielinen ensyklopedia on suunnitteilla.

Latinalainen ortografia vai vain sähköpostisovellus?

Viime vuosisadan lopulla latinalaisiin kirjaimiin siirtymisestäkin alettiin puhua uudestaan. Kyrillinen kirjaimisto ei ole paras mahdollinen udmurtin kielen kirjoitussysteemiksi, koska se on muotoutunut venäjän kielen foneettisen systeemin kuvaamiseen. Tietokoneissa latinalaisten kirjainten käyttö on monesti helpompaa kuin kyrillisten: Venäjän ulkopuolelle on joskus suorastaan mahdotonta lähettää kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettua kirjettä sähköpostitse. Aiheesta on keskusteltu 90-luvulla ja esitetty jopa ehdotuksia udmurtin kielen latinalaiseksi aakkostoksi. Tutkijat ovat kehitelleet tapoja, joilla udmurttia voisi kirjoittaa latinalaisilla kirjaimilla millä tahansa näppäimistöllä.

Kovinkaan vakavasti ei kuitenkaan missään vaiheessa ole harkittu udmurtin virallisen kirjoitusjärjestelmän muuttamista latinalaiseksi. Enää tämä ei olisi mahdollistakaan, koska Venäjän duuma on säätänyt lain, joka estää kirjaimiston vaihtamisen. Latinalaisiin aakkosiin perustuva udmurtin kirjoitustapa on siis vain joissain yhteyksissä tarpeellinen lisävaihtoehto kyrillisille aakkosille.

Vuoden 2002 uusimman väestönlaskennan mukaan udmurtteja on Venäjällä 636 900.

Vuoden 1989 Neuvostoliiton väestönlaskennassa udmurtteja oli koko valtiossa 746 793, joista Venäjällä 714 833.

Jo pitkään jatkunut väestön väheneminen ei siis näytä lieventyneen.

Kirjoittaja Esa-Jussi Salminen on Marin valtionyliopiston kieliassistentti ja Alkukoti-lehden päätoimittaja (numerot 4 ja 5). Hän on opiskellut Iževskissä, Udmurtian valtionyliopistossa kevätlukukauden 1997 ja lukuvuoden 2001–2002.

Lähteitä ja lisätietoa

GOSKOMSTAT: http://www.gks.ru/PEREPIS/perep2.htm

Salminen, Esa-Jussi 2001: Udmurtin kirjoittaminen latinalaisilla kirjaimilla. Congressius Nonus Internationalis Fenno–Ugristarum 7.–13.8.2000, Tartu. Pars VI. Tartu. 133–137.

Esa-Jussi Salminen