Aino Piehl aloitti työnsä kielenhuoltajana vuonna 1985, jolloin hänet palkattiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen eli Kotukseen kielentarkastajaksi. Siitä alkoi yli kolmenkymmenen vuoden pituinen ura Kotuksessa monissa eri tehtävissä. Kielenhuollon töitä Ainolle on riittänyt laidasta laitaan, mutta erityisesti häntä ovat kiinnostaneet virka- ja säädöskielen laadun kysymykset. Vuodesta 1998 lähtien hän on hoitanut Kotukseen tuolloin perustettua EU-kielenhuoltajan virkaa.
Virkakielen laadun parantamiseksi on Kotimaisten kielten keskuksessa tehty työtä jo 1970-luvulta lähtien. Viranomaisille alettiin muun muassa tarjota kursseja, joilla keskityttiin virkakielen ominaispiirteisiin ja pyrittiin antamaan selkeämmän ilmaisun malleja. Koulutuksesta tulikin moneksi vuodeksi tärkeä osa Kotuksen kielenhuollon toimintaa.
Aino Piehl, sinulla on pitkä kokemus Kotimaisten kielten keskuksessa muun muassa kouluttajana. Moni asia on kouluttajan työssäkin varmasti yli 30 vuodessa muuttunut, vai onko?
Paljon on kyllä muuttunut, sekä tekniikka että sisällöt. 1990-luvulla minulla oli kouluttamaan mennessäni painava kassi, jossa oli kielioppaita ja sanakirjoja sekä kansio täynnä paperimonisteita ja piirtoheitinkalvoja. Viime vuosina olen pitänyt koulutuksia keittiöni pöydän ääressä seisten, ja kaikki materiaali on sähköistä. Kouluttaminen ei ole enää pitkään aikaan ollut päätehtäviäni, mutta olen pitänyt vuosittain muutamia kursseja EU-asioista ja säädöskielestä.
Kurssien aihepiiri on kovasti laajentunut. Aluksi monisteissani oli enimmäkseen asioita, jotka mahtuivat virkkeen sisään, kuten lauseenvastikkeita ja virkakielen erikoissanoja. Sitten ruvettiin katsomaan tekstien tekemistä laajemmin: niiden rakentamista ja vaikutusta muihin teksteihin sekä tekstien roolia organisaation työssä. Osasyy tähän muutokseen on myös tietotekniikan kehitys, joka on antanut mahdollisuuden työstää kursseilla laajempia tekstikokonaisuuksia.
Millainen tehtävä koulutuksella mielestäsi on osana virkakielen huoltoa ja kehittämistä? Mikä sen merkitys on asiakkaille, entä Kotukselle?
Koulutus on välttämätön tiedonvaihdon ja vuorovaikutuksen väline. Viranomaiset saavat koulutuksista tekstien tuottamiseen ohjeita ja ehdotuksia, jotka perustuvat suomalaiseen ja kansainväliseen kokemukseen siitä, mikä edistää viestintää ja vuorovaikutusta. Me Kotuksessa taas saamme tuntumaa siihen, mihin suuntaan virkakieli on kehittymässä, mikä vaikeuttaa tekstien ymmärtämistä ja mitkä asiat työympäristössä edistävät, mitkä taas haittaavat tekstien parantamista. Kielen olennaisesta merkityksestä viranomaisten työssä täytyy kuitenkin viestiä myös muilla tavoilla, koska koulutukseen osallistuu usein vain pieni osa henkilöstöstä eikä virastojen johto juuri koskaan.
Koulutusta kysytään paljon, mutta voimme vastata vain osaan pyynnöistä. Kotuksessa on nykyisin enää vain muutama asiantuntija, joka pitää kursseja. Meillä täytyy myös olla aikaa tutkimustiedon hankkimiseen, niin että osaamme analysoida asiakkaiden tekstejä ja kirjoittamisen käytänteitä ja ehdottaa tarvittaessa parannuksia niihin. Onneksi olemme saaneet nyt valmiiksi Hyvä virkakieli ‑verkkokurssien sarjan, joka on maksuton ja kaikille avoin.
Olet työskennellyt pitkään varsinkin viranomaisten kielen parissa. Millä tolalla virkakieli on vuonna 2022? Mitä mielestäsi vaaditaan siihen, että se kehittyisi (vielä) parempaan suuntaan?
Viranomaisten kielenkäyttö on tässä työssä ollessani ehdottomasti muuttunut parempaan suuntaan! Sivun pituiset virkkeet ovat kadonneet säädöksistä ja tuomioista. On myös ymmärretty, että on paitsi viranomaisen velvollisuus myös etu, että ihmiset ymmärtävät esimerkiksi, mitä tukia heillä on oikeus saada ja miten niitä haetaan. Silti virkakielen ymmärrettävyyttä edelleenkin haittaa ihmisen luonnollinen pyrkimys mukautua tiedostamattakin ympäristönsä kielenkäyttöön: vaikka viraston kieli saattaa aluksi tuntua uudesta työntekijästä hankalalta, siitä tulee ajan myötä hänelle se oikea tapa puhua myös asiakkaille oman työnsä sisällöstä, esimerkiksi päivähoitopaikoista tai rakennusluvista. Avuksi tarvitaan kielitietoisuutta.
Jo opintoihin pitäisi kuulua, että osaa viestiä omasta alastaan muutenkin kuin sen erikoiskielellä. Virastot voivat myös pestata avukseen omia kielenhuoltajia, ja näin onkin viime vuosina tapahtunut entistä enemmän. Tämä on hyvä suunta, mutta vasta alkua. Hienoa kielenhuoltotyötä tekevät oman toimensa ohessa myös monet viestinnän ammattilaiset ja kääntäjät. Tähän kaikkeen tarvitaan kuitenkin virastojen johdon päätöksiä ja tarpeeksi työaikaa. Hyvän kuvan tällaisen kielityön hyödystä saa vaikkapa Vuoden selväsanainen -kilpailun verkkosivuilta.
Sinulla on pitkä kokemus myös säädöskielen huollosta. Miten säädöskielestäkin saataisiin parempaa?
Säädöksillä eli erityisesti laeilla ja asetuksilla on vaikean tekstin maine. Tästä puhuvat myös poliitikot ja viranomaiset, joiden työhön säädöstekstin lukeminen kuuluu. Toistuva huomio on myös, että lainvalmisteluun ei ministeriöissä sijoiteta tarpeeksi työvoimaa. Säädöskielen selkeyttämiseksi on maailmalla käytössä monenlaisia keinoja, ja niihin panostaminen kannattaisi. Säädösten ilmauksia nimittäin toistetaan viranomaisten muissa teksteissä, vaikka ne tiedettäisiin vaikeiksi ymmärtää.
Säädösten ymmärtämisen esteitä ovat ihan yleismaailmallisesti muun muassa yleiskielessä vieraat ja abstraktit termit sekä tiiviisti rakennetut monimutkaiset virkkeet. Lisäksi säädökset kirjoitetaan lukijoille, joiden oletetaan tuntevan, kuinka oikeuslaitos ja hallinto toimivat. Jos säädöksistä halutaan ymmärrettävämpiä, pitää kuulla kaikkia niiden käyttäjäryhmiä. Tällaisen tiedon pohjalta voisi suunnitella pitkäjänteisesti, miten säädöskielestä saataisiin helpommin ymmärrettävää ja säädöksistä toimivampia. Tällaista tutkimusta on tehty viime vuosina Norjassa. Aivan äsken myös Suomen hallitus julisti haettavaksi määrärahan säädösten ymmärrettävyyden tutkimukseen. Ilahduttava aloite!
Niin virkakielen kuin säädöskielenkin perusta on yleiskieli, ja olet ollut kiinnostunut myös yleiskielen huollosta. Eroavatko virkakielen ja yleiskielen huolto toisistaan jotenkin merkittävästi, vai pätevätkö niihin samantyyppiset periaatteet ja työtavat?
Ehkä suurin ero on siinä, että virkakielenhuolto pyrkii vaikuttamaan kielenkäytön lisäksi siihen, kuinka organisaatiot toimivat. Haluamme saada ne ymmärtämään, että tekstien tekeminen kannattaa järjestää hyvin. Siksi mietimme erilaisia keinoja, joiden avulla työpaikoilla voidaan suunnitella ja kirjoittaa tekstejä sekä arvioida tulosta niin, että vuorovaikutus onnistuu ja lukijat pystyvät käyttämään tekstejä hyväkseen.
Kielenhuollossa ei kuitenkaan ole jyrkkiä rajoja. Niin yleiskielen, virkakielen kuin nimistönkin huollon yhteisiä tavoitteita on esimerkiksi se, että viranomaiset ymmärtävät hyvien termien, organisaationimien ja virkanimikkeiden merkityksen. Viranomaiset puolestaan saattavat hakea apua tyypillisiin virkakielen ongelmiin myös yleiskielen neuvonnasta ja yleiskielen kysymyksiin virkakielenhuoltajilta. Silloin kysymykset välitetään asian parhaiten tuntevien vastattavaksi.
Olet toiminut (Suomen ainoana) EU-kielenhuoltajana vuodesta 1998, jolloin Kotukseen perustettiin EU-kielenhuoltajan virka. Millaista oli aikanaan aloittaa työ niin sanotusti puhtaalta pöydältä? Millaisia valintoja olet tehnyt, kun olet yksin hoitanut näin laajaa työsarkaa?
Oli tosi jännittävää päästä suunnittelemaan ihan omin päin tehtävänsä sisältöä. En varmasti tuolloin ymmärtänyt, miten paljon tietoa suunnittelu olisi vaatinut. Tietoja ja verkostoja rupesin kuitenkin heti hankkimaan. Yhteydenpito EU-toimielinten kääntäjien ja tulkkien kanssa kuului itsestään selvästi tehtävänkuvaan, ja sen lisäksi päätin keskittyä EU:n ja suomalaisen säädöskielen suhteeseen, koska ajattelin, että säädösten kautta unionin kielenkäyttö vaikuttaa viranomaisten teksteihin. Olen myös tehnyt tutkimuksia ja selvityksiä, jotta ymmärtäisin EU-kielen käyttöympäristöä.
Onko EU-kielenkäytössä jokin tietty asia, johon mielestäsi pitäisi kiinnittää huomiota?
Olen vuodesta 1998 selvittänyt kyselyllä noin kymmenen vuoden välein, mitä kieliä suomalaiset virkatehtävissään EU:ssa käyttävät, mitä he suomenkielisistä teksteistä ajattelevat ja millaista yhteistyötä heillä on toimielinten kääntäjien ja tulkkien kanssa. Kyselyistä on ilmennyt, että englantiahan suomalaiset enimmäkseen käyttävät ja EU-tekstit ovat heistä olleet vaikeampia suomeksi kuin englanniksi. Reilussa kahdessakymmenessä vuodessa suomenkieliset tekstit ovat kuitenkin vastaajien mielestä muuttuneet parempaan suuntaan.
Englannin kielen tärkeys suomalaisten EU-työskentelyssä on saanut minut miettimään, miten vaikuttaisi, jos suomen kieltä käytettäisiin työssä enemmän. Kyselyjeni mukaan 40–50 % vastaajista haluaisi tulkkausta useammin kuin saa. Tälle ei ole ministeriöistä oikein tullut vastakaikua, koska suurempi määrä tulkkausta maksaisi enemmän. Oikeusministeriö on äskettäin nimittänyt professori Tiina Onikki-Rantajääskön selvityshenkilöksi kartoittamaan suomen kielen tilannetta ja käyttöalaa. Toivon, että hän kiinnittäisi selvityksessään huomiota myös tähän suomen kielen käyttöalueeseen ja tulkkien saatavuuteen.
Näillä näkymin EU-kielenhuolto ei jatku Kotuksessa ainakaan samanlaisena, sillä EU-kielenhuoltajan virkaa ei mahdollisesti enää täytetä, kun lakkaan hoitamasta sitä.
Onko jokin kokemus painunut erityisesti mieleesi Brysselin- ja Luxemburgin-matkoilta?
EU-kielenhuoltajan työ on tuonut minulle ikimuistoisia kokemuksia. Pääsin vuonna 1999 virkamiesvaihdon ansiosta seuraamaan läheltä suomalaisten EU-tekstien syntymistä Euroopan unionin neuvoston käännösyksikössä. Tuolloin oli meneillään Suomen ensimmäinen EU-puheenjohtajakausi. Olen myös käynyt vuosien varrella pitämässä kursseja toimielinten kääntäjille tai muuten tapaamassa heitä, ja minut on aina otettu lämpimästi vastaan. Näitä tapaamisia jään kaipaamaan.
Työsi on sisältänyt paljon kansainvälistä toimintaa. Mitä annettavaa muiden maiden kielenhuollolla on suomalaiselle kielenhuollolle ja mitä taas meillä suomalaisilla on annettavana muille maille?
Huomasin 1990-luvun alkupuolella, että Ruotsissa oli päästy virkakielenhuollossa pitkälle, ja lähdin tutustumiskäynnille. Ruotsissa muun muassa lait tarkasti jo silloin juristin ja kielenhuoltajan työpari. Paljon oivalluksia toivat myös kansainvälisten selkeän kielen järjestöjen Clarityn ja PLAINin konferenssit. Kotus liittyikin mukaan kansainväliseen yhteistyöhön, jonka tuloksena vuonna 2023 julkaistaan ensimmäinen selkeän kielen standardi. Sen jatkoksi aletaan hyvin todennäköisesti tehdä selkeän juridisen kielen standardia.
Suomi ei suinkaan ole yhteistyössä vain saamapuolella. Meillä valtio on tarjonnut virkakielenhuoltoa 1970-luvun puolivälistä lähtien, ja Suomessa on vuonna 1982 annettu yksi maailman ensimmäisistä säädöksistä hyvän virkakielen takaamiseksi. On myös tehty Hyvän virkakielen toimintaohjelma, joka valmistui vuonna 2014. EU-kielenhuoltoa ei kovin monessa maassa ole, ja Kotuksen julkaisemaa EU-opasta Käännetäänkö tekstisi, tulkataanko puheenvuorosi onkin käännetty muille kielille. Se on myös toiminut inspiraationa Euroopan komission selkeän kielen oppaalle, joka on käännetty melkein kaikille EU-kielille. Vuoroin siis vieraissa.
Olet vuosien varrella kirjoittanut yksin tai yhdessä lähes 50 artikkelia Kielikelloon. Mitä terveisiä haluaisit lähettää Kielikellon lukijoille?
Mieti aina tekstiesi kohderyhmää ja pyri kirjoittamaan niin, että lukija ymmärtää, mitä haluat sanoa, ja osaa toimia sen perusteella. Jos haluat kuulla lisää virkakielen ja EU-kielen huollosta, kuuntele Kommunikaation kompastuskiviä -sarjan podcast, jossa juttelen Arto Mustajoen kanssa näistä aiheista.
Lue lisää