Suomessa myytävät teelaadut ja sekoitukset ovat peräisin lähinnä Intiasta (esim. Darjeelingin ja Assamin alueen teet) ja Indonesiasta (esim. Jaavan tee) sekä Sri Lankasta (ns. Ceylon-tee), mutta myös Kiina ja Japani sekä Georgia (entinen Gruusia) ovat tunnettuja teentuottajamaita, samoin monet Afrikan ja Etelä-Amerikan maat. Alkuaan teenjuonnin kerrotaan olevan kotoisin Kiinasta.
Teetä luokitellaan monin tavoin eri kulttuureissa. Länsimaisen luokittelun pohjana on teelehtien hapettamisaste. Meillä eniten juotu musta tee on täysin tai lähes täysin hapetettua, kun taas vihreä on hapettamatonta ja wulong-teen (tai wulongteen) valmistuksessa teelehtien hapettaminen on keskeytetty. Kiinalaisessa luokittelussa keskeinen on pu’er-teeperhe, joka on saanut nimensä Yunnanin provinssissa sijaitsevan Pu’erin kaupungin mukaan ja johon kuuluu lukuisia teelajikkeita. Wulong-teestä käytetään usein englannin kielen kautta tullutta asua oolong-tee (kirjoitusasu myös oolongtee), ja pu’er-tee kirjoitetaan monilla tavoilla, joista yleisin lienee Pu-Erh-tee.
Kiinalaisen luokittelun mukaan on olemassa lisäksi mm. valkoista ja keltaista teetä, joista valkoinen on kevyesti hapetettua ja keltainen hapettamatonta. Valkoista teetä saadaan tietynlaisista teepensaista, joiden nukkapintaisia hopeanhohtoisia lehtisilmuja poimitaan tiettyyn aikaan keväällä. Keltainen tee saa värinsä, kun teelehtiä pidetään kevyen paahtamisen jälkeen paperiin käärittyinä hapettomassa tilassa.
Joskus wulong-teestä käytetään myös nimitystä punainen tee. Kiinassa punaiseksi teeksi sanotaan sitä, mitä meillä mustaksi, eli kokonaan hapetettuja teelaatuja, joiden lehtimassa muuttuu hapettuessaan punaruskeaksi ja kuivaamisen aikana lähes mustaksi. Hapetettua teetä voi nimittää punaiseksi myös valmiin juoman värin mukaan. Wulong-teetä taas kutsutaan Kiinassa myös sinivihreäksi teeksi käsiteltyjen lehtien värisävyn mukaan.
Mikä on teetä?
Teellä tarkoitetaan varsinaisesti eri tavoin käsiteltyjä teepensaan (Camellia sinensis, ”kiinankamelia”) lehtiä ja niistä valmistettuja haudutettuja juomia. Lisäksi sanan tee merkitys on laajentunut niin, että sillä tarkoitetaan myös haudutettavaa juomaa varten kuivattuja muidenkin kasvien lehtiä, kukkia, hedelmiä ja marjoja sekä kyseisiä juomia. Suomessa teetä voidaan hauduttaa vaikkapa horsman-, koivun- tai vadelmanlehdistä. Myös jauhemaisia tai raemaisia tiivisteitä ja niistä veteen liuottamalla saatuja juomia nimitetään teeksi. – Näin siitä huolimatta, että monien teen ystävien mielestä muista kuin teepensaan lehdistä valmistetuista teen kaltaisista juomista pitäisi mieluummin käyttää nimityksiä hauduke tai haudute.
Yhdyssana ei aina paljasta teen ydintä. Kukkatee voi tarkoittaa esimerkiksi jasmiininkukilla maustettua teetä mutta myös ”teekukasta” valmistettua juomaa. Teekukiksi sanotaan teepensaan kärkisilmuista niputettuja kimppuja, joiden sisältä paljastuu haudutettaessa teepensaan kukka. Yrttitee on tavallisesti yrteistä valmistettua, mutta sitruunateellä tarkoitetaan useimmiten sitruunalla tai sitruuna-aromilla maustettua teelehtijuomaa. Hopeatee, kermalla tai maidolla höystetty kuuma vesi, on varsinaista teen korviketta.
Yerba mate (tai herba mate), lyhyemmin mate, on yksi uusista teetulokkaista. Se on valmistettu eteläamerikkalaisen orjanlaakeripensaan (Ilex paraguariensis) lehdistä. Espanjan kielessä yerba merkitsee yrttiä ja mate kyseistä pensasta tai siitä valmistettua juomaa; suomessa kasvin nimi on matee. Englannissa juomasta käytetään myös nimitystä Paraguay tea.
Toinen viime vuosina kauppojen teehyllyihin ilmestynyt tuote on rooibos-tee. Rooibos on eteläafrikkalainen luonnonvarainen kasvi (Aspalathus linearis), jonka neulasmaisista lehdistä valmistetaan kofeiinitonta juomaa. Nimi on suomennettu afrikaansin kielestä punapensaaksi, ja rooibos-teetä (tai rooibosteetä) sanotaankin myös punapensasteeksi.
Teetä ja chaita
Teeihmiset ovat tutustuneet myös teepensaan lehdistä valmistettuun juomaan nimeltä chai (kiinasta latinalaistettu asu chá). Saatavilla on ainakin mustaa ja vihreää chaita, joissa teelehdet on höystetty aniksella, neilikalla, kanelilla, inkiväärillä, kardemummalla tai muilla itämaisilla mausteilla. Kahviloissa tarjoillaan intialaisittain chaita maidon kera, chai lattea, joka makeutetaan maustesiirapilla. Sanaa chai käytetään myös yhdyssanan määriteosana: Maistuisiko chai-tee?
Saiju, teiini ja teepuuöljy
Suomen murteissa on venäjän kielestä lainattu teetä merkitsevä sana saiju (tai saju, saaju, säijy, tsaiju, saikka), jonka alkulähteet ovat siellä missä chai-sanankin: pohjois- eli mandariinikiinassa. Sana tee taas on matkannut kieleemme läntistä tietä, ruotsin kielen kautta, ja sen alkukoti on eteläkiinalaisissa kielimuodoissa.
Teen kofeiinia sanotaan teiiniksi.
Usein puhutaan teen fermentoinnista, joka on suomeksi käyttämistä. Uusimpien tutkimusten mukaan teelehtien hapettamisprosessissa ei kuitenkaan tapahdu käymistä.
Puhutaan myös teen sisältämistä tanniineista ja parkkihapoista (engl. tannin ja tannic acid). Erilaiset teet sisältävät kyllä monenlaisia terveyttä edistäviä antioksidantteja, mutta tanniineja tai parkkihappoja teessä ei kuitenkaan nykytietämyksen valossa ilmeisesti ole.
Rohdos nimeltä teepuuöljy (engl. tea tree oil) on tislattu kaarnamyrttien (Melaleuca) sukuun kuuluvista kasveista, jotka eivät siis ole teepensaan sukulaisia.