Toistiaat
Keskustelua 2/1997

Risto K. Lindholm, Sari Maamies

Toistiaat

Silloin tällöin osuu kaunokirjallisista teksteistä silmiin sana, joka tarkoittaa jotakin ikää 11:n ja 19:n välillä. Esimerkiksi sana yksitoistavuotias tai kuusitoistavuotias on korvattu sanoilla yksitoistias tai kuusitoistias.

Pääasiassa olen tavannut tällaista käyttöä eräiden kääntäjien teksteissä ja vain pari kertaa suomalaisen kirjailijan tekstissä. Puhekielessä en ole koskaan kuullut käytettävän toistias-ilmaisua.

Onko kyseessä poikkeuksellinen harvinaisuus ja vain joidenkin sanankäyttäjien tyyliseikka?

Risto K. Lindholm


Nykysuomen sanakirjan mukaan harvinaisen sanan toistias merkitys on ’toisella ikäkymmenellä oleva, teini-ikäinen’. Tavallisesti sanaa käytetään yhdyssanan jälkiosana, esimerkiksi yksitoistias, yhdeksäntoistias. Toistias ei ole tavallinen yleiskielen sana, vaan selvästi tyyliväritteinen. Siksi se esiintyykin vain lähinnä kaunokirjallisessa tekstissä, jossa tavoitellaan vanhahtavaa tai ylätyylistä sävyä.

Toistias-sanassa on johdin ‑ias, jonka avulla muodostetaan tavallisesti ele-frekventatiivijohtimen sisältävistä verbeistä substantiiveja: puhelias (< puhelen), säästeliäs (< säästelen), tuottelias, utelias, yritteliäs.

Näissä johdoksissa oleva l kuuluu siis verbin vartaloon. Joissain tapauksissa verbin vartalon ja johtimen välinen raja on hämärtynyt, ja l on hahmotettu johtimeen kuuluvaksi. Näin on saatu johdin ‑lias, jonka avulla muodostetaan substantiiveista adjektiiveja, esimerkiksi armelias (vrt. armo), avulias (vrt. apu), kivulias, toimelias, työteliäs, unelias, vaitelias.

Nominista (substantiivista, pronominista, adjektiivista) johdettuja ias-johtimellisia sanoja on hyvin vähän. Tuttuja ovat esimerkiksi vuotias ja valtias. Tähän joukkoon kuuluu myös toistias, jonka taustalla on pronomini toinen. Pronominiin moni pohjautuu puolestaan monias (’muutama, jokunen’), josta Suomen kielen perussanakirjassa on esimerkki ”Kului moniaita päiviä”. Etenkin kaunokirjallisuudessa voi törmätä monias-sanan adessiiviin moniaalla (’monin paikoin’), esimerkiksi ”Maa oli moniaalla jo paljas”. Harvinainen on mm. muoto talvias (kaksitalvias hevonen).

Sari Maamies
Risto K. Lindholm
Sari Maamies