Verkkolehti avautuu
Alkusanat 1/2018

Sari Maamies

Verkkolehti avautuu

Tervetuloa lukemaan ensimmäistä vain verkossa ilmestyvää Kielikelloa!

Kielikello on Kotimaisten kielten keskuksen julkaisema kielenhuollon tiedotuslehti, painettuna lehtenä monelle tuttu. Kielikello kertoo kielestä ja kielenhuollosta monesta eri näkökulmasta: se antaa ohjeita ja vastauksia kielenkäyttäjille, avaa ohjeiden taustaa, kertoo nykykielen ilmiöistä mutta myös kielen historiasta ja murteista.

Kielikello ehti ilmestyä paperille painettuna vuodesta 1968 lähtien, eli tänä vuonna vietetään 50-vuotisjuhlia. Nykyiset 50-vuotiaat ovat virkeitä ja vetreitä, ja niinpä myös Kielikello tekee juhlavuotensa kunniaksi digiloikan ja muuttuu verkossa maksutta ilmestyväksi lehdeksi. Painetun lehden julkaiseminen on päättynyt.

Moni lukija on harmitellut painetun lehden loppumista. Toisaalta olemme kuulleet ilon ilmauksia siitä, että lehti on nyt helposti saatavissa. Myös me Kielikellon toimituksessa olemme tunteneet haikeutta, suruakin, yhden aikakauden päättyessä, mutta samalla olemme nähneet jo esimerkkejä siitä, miten sähköinen julkaiseminen avaa uusia mahdollisuuksia.

Verkossa Kielikello on toki ollut luettavissa jo pitkään, mutta sen verkkoilme on nyt täysin uusi. Lehden linja on kuitenkin entisellään. Uusien kirjoitusten lisäksi käytettävissä on lehden arkisto, jossa ovat luettavissa lähes kaikki julkaistut kirjoitukset vuodesta 1968 alkaen.

Kielikello ilmestyy entiseen tapaan neljästi vuodessa (maaliskuussa, kesäkuussa, syys-lokakuussa ja joulukuussa), mutta varsinaisten ilmestymiskertojen välillä voidaan julkaista ajankohtaan liittyviä kirjoituksia, vastauksia kysymyksiin ym.

Miksi Kotimaisten kielten keskus sitten päätti muuttaa Kielikellon verkkolehdeksi? Tärkein syy siihen oli lehden kustantajan Stellatumin kanssa tehdyn pitkäaikaisen yhteistyön päättyminen, minkä jälkeen käytännössä ainoa mahdollisuus jatkaa lehden julkaisemista oli muuttaa se verkkolehdeksi.

Kielikello kiittää Stellatumin väkeä eli Jukka Ihanusta ja Anne Paavilaista monivuotisesta, hyvästä ja mutkattomasta yhteistyöstä. Jukka on tehnyt pitkän työuran lehtien kustantajana. Olemme oppineet tuntemaan hänet aidosti kielestä kiinnostuneena yhteistyökumppanina, joka on jatkuvasti pyrkinyt kehittämään Kielikelloa ja sen ruotsinkielistä sisarusta Språkbrukia lukijoita palvelevaan ja lehtien perustavoitteita edistävään suuntaan. Lämpimät kiitokset!

Myös Kielikellon toimituksessa tapahtuu muutoksia. Pitkäaikainen, tehtävälle omistautunut vastaava toimittaja Riitta Eronen jättää nyt toimituksen. Olemme tehneet lehteä yhdessä vuosia. Kiitos, Riitta! Onneksi saamme kuitenkin edelleen lukea Riitan kirjoituksia Kielikellosta. Tästäkin lehdestä löytyy hänen selvityksensä muotisanan juurisyy taustasta.

Kielikellon vetovastuu siirtyy nyt minulle. Toimituksen trioon kuuluvat lisäkseni toimitussihteeri Raija Moilanen ja uutena toimittajana Henna Makkonen-Craig. Yhteystietomme ovat sivun alaosassa.

Nyt verkossa avautuva Kielikello ei varmasti ole vielä valmis. Tutustu, lue, anna palautetta! Kehitetään Kielikelloa yhdessä eteenpäin.

Termeillä on väliä

Tämänkertaisen lehden teemana ovat termit eli varsinkin erikoisaloilla käytettävä sanasto. Miten tällainen sanasto syntyy, tarvitaanko erityistä sanastotyötä, kenellä on vastuu uusien termien luomisesta?

Kuluvan vuoden alkupuolella on Helsingin Sanomien mielipidepalstalla keskusteltu tieteen kielestä, jossa termit ovat erityisen tärkeitä. Keskustelussa on otettu kantaa siihen, millä kielellä Suomessa pitää tai kannattaa julkaista tieteellistä tutkimusta ja onko tutkijoilla velvollisuus osallistua tieteenalansa suomenkielisen sanaston kehittämiseen mm. suomeksi julkaisemalla.

Osa keskustelijoista on esittänyt huolensa suomen kielen ilmaisuvoiman heikkenemisestä, jos tieteen kieli on englanti. Toisen näkökannan mukaan tutkijoilla tai tieteellä ei voi olla velvollisuuksia suomen kieltä kohtaan. Huolta ei ole, sillä tarpeen mukaan termit kääntyvät englannista suomeksi ilman paimentamista.

Tällainen näkemys on kovin optimistinen. Termien kehittymistä ei voi jättää sattuman varaan. Sen osoittavat mm. nisäkkäiden ja lintujen nimet, joita ei olisi suomeksi ilman vuosia kestänyttä määrätietoista sanastotyötä. Lajien, sukujen, heimojen ja lahkojen nimeäminen edellyttää taksonomista täsmällisyyttä – paimentamista. Jonkin Kaukoidässä tavattavan lintulajin nimi ei käänny itsestään suomeksi, tuskin englanniksikaan.

Tieteen kielestä käytävään juupas–eipäs-keskusteluun tarjoaa välittävän ratkaisun ajatus rinnakkaiskielisyydestä: ei vain suomea tai englantia vaan molempia rinnakkain. Tätä periaatetta pyrkii edistämään verkossa vapaasti käytettävissä oleva Tieteen termipankki, joka karttuu kunkin tieteenalan asiantuntijoiden talkoovoimin. Se tarjoaa tiedeyhteisöille keskustelualustan, jolla alan termistöä voidaan kehittää yhdessä ja monella kielellä.

Termit eivät kuitenkaan kuulu vain tieteeseen, vaan niitä tarvitaan kaikkialla yhteiskunnan toiminnoissa ja kaikenlaisissa teksteissä. Tieteen ja erikoisalojen sanasto leviää myös yleiskieleen, osaksi arkipäivän sanastoa, esimerkkeinä vaikkapa verotoimiston ohjeet, eläinten nimet ja tietotekniikan sanasto.

Ammatti- ja muut erikoisalat tarvitsevat täsmällistä sanastoa ja termien merkitysten määrittelyä. Paras lopputulos saavutetaan, kun sanaston kehittämisessä on mukana sisällön asiantuntijoiden lisäksi myös kielen ammattilainen. Tietoa ja apua on saatavissa mm. Sanastokeskus TSK:sta, jonka asiantuntijat ovat olleet mukana lukuisissa sanastoprojekteissa luomassa sanastoja niin elintarvikevalvontaan kuin rahoitusalallekin, tuore esimerkki on opetusalalta.

Termejä tarvitaan. Joskus ne syntyvät luontevasti ja itsestään, mutta usein tarvitaan tietoista suunnittelua. Yhtenäinen, mietitty erikoisalan termistö sujuvoittaa viestintää ja hyödyttää lopulta kaikkia.

Sari Maamies
Kirjoittaja on Kielikellon vastaava toimittaja.