Vaikka teksti on itsenäinen, ovat siinä usein näkyvissä sekä kirjoittaja että lukija. Sanotaankin, että sekä lukija että kirjoittaja kirjoittautuvat tekstiin. Tekstiin kirjoittautuvalla kirjoittajalla ja lukijalla tarkoitetaan niitä hahmoja, joista varsinainen paperilla oleva teksti kertoo epäsuorasti rivien välissä. Ei siis ole kyse siitä, että tekstiä pitäisi tai voisi lukea todellisen kirjoittajan henkilökuvana.

Kirjoittajan ja lukijan roolit tehokeinoina

Tekstiin kirjoittautuvat hahmot otetaan usein kaunokirjallisuudessa taitavasti koko teoksen päämäärän palvelukseen. Tämä tehokeino ei ole tyystin tuntematon työelämän viestinnässäkään. Esimerkiksi seuraavalla mainoksen alulla on haluttu välittää kuva kirjoittajasta, joka väheksyy lukijaansa:

Sinun mielestäsi olemme siis vain eräs tietokoneyhtiö.

Miten totuudenmukaista on muu tietosi meistä?

Tähän otsikkomaiseen alkuun on rakennettu sekä tekstin lukija että kirjoittaja. Kirjoittaja tietää jopa lukijan ajatukset, koska hän voi käyttää ilmausta sinun mielestäsi aivan tekstin aluksi. Ilmaus voidaan tulkita myös niin, että teksti pohjautuisi johonkin toiseen tekstiin, vaikkapa asiakastutkimukseen. Teksti siis luo taaksensa toisen tekstin, olipa se teksti sitten todellinen tai ei.

Kirjoittajan kaikkitietävyyden vaikutelmaa korostaa se, että ensimmäisessä virkkeessä on sana siis, joka kertoo virkkeen sisällön olevan päätelmää. Jos arkielämässä tähän tapaan osoittaa tietävänsä toisen ajatukset, saa aikaan perheriidan. Tekstin alku on kuin pahimmanlaatuista parisuhdekeskustelua.

Ensimmäisen ja toisen virkkeen väli on jännittävä, sillä toinen virke kätkee taakseen väitteen siitä, että ensimmäisessä virkkeessä esitetty lukijan päätelmä ei pidä paikkaansa. Sana muu toimii kahdenlaisessa tehtävässä: se sekä liittää ensimmäisen virkkeen tiedon ja mainitsemattomat tiedot toisiinsa että liittyy sanaan totuudenmukaista. Tämä sana on sijoitettu predikaatin edelle eli tutun tiedon paikalle. Kun tutun tiedon paikalle sijoitetaan jokin asia, se esitetään paikkansa pitävänä faktana. Kyse on piilovaikuttamisesta.

Tässä mainoksessa on tietoisesti käytetty hyödyksi sitä, että lukija lukee tekstistä myös kirjoittajan ja lukijan rooleja. Vaikka emme tietoisesti tekisi tekstiimme kirjoittajan ja lukijan rooleja, ne ovat silti siinä mukana. Kirjoittaja näkyykin tekstissään yleensä varsin selvästi. Tekstistä aistii, miten hän suhtautuu lukijaansa ja miten tärkeänä hän pitää asiaansa. Tekstistä välittyvät kaikki kirjoittajan asenteet, ellei kirjoittaja itse tietoisesti varo sitä.

Roolit ja valtasuhteet

Kun tarkastelemme sitä, millainen kirjoittaja ja millainen lukija kirjoittautuvat tekstiimme, tarkastelemme samalla sitä, millaisia valtasuhteita tekstimme heijastaa. Viranomaisten kielenkäytössä on erityisesti syytä kiinnittää huomiota asiakasystävällisyyteen ja kohteliaisuuteen siksi, että viranomainen on usein vallankäyttäjän asemassa. Jos vallankäyttäjä korostaa asemaansa käyttämällä alistavaa ja määräilevää kieltä, on todennäköistä, että tekstin lukija loukkaantuu. Lisäksi yksi suomalaisen kohteliaan viestinnän perusperiaatteista on, että lukijan itsenäisyyttä pitää kunnioittaa. Lukijan itsenäisyyttä ei kunnioiteta, jos esimerkiksi käsketään suoraan, eikä etenkään silloin, jos käskyä ei perustella.

Tekstin varmuudenaste ja roolit

Lukija huomaa tekstistä myös sen, kuinka varmoina asiat esitetään. Tämä varmuus on yksi tekstin vaikutuskeinoista esimerkiksi valtiovarainministeriön kirjasessa ”Euroopan yhteinen raha euro”. Kirjanen on rakennettu kysymys–vastaus-mallin mukaisesti, mikä sinänsä jo on yksi tekstin vaikutuskeinoista. Tällöin teksti luo taustalle koko ajan toista tekstiä, jonka kanssa se käy vuoropuhelua. Mutta ovatko tekstissä esitetyt kysymykset niitä, joita lukija haluaisi esittää? Kirjoittajahan on se, joka tekstin asiat valitsee.

Tarkastelen seuraavaksi kirjasen kahdeksatta kysymystä ja vastausta:

8. Miten euro vaikuttaisi sinun elämääsi?

Uusi rahayksikkö vaatii luonnollisesti paljon totuttelua. Puolen vuoden rinnakkaiskäytön jälkeen siirrymme käyttämään yksinomaan uutta rahaa.

Asiointi kaupoissa, virastoissa, ravintoloissa tai missä vain liikutkin, tapahtuu euroilla. Kun matkustat tai työskentelet euromaissa, sinun ei enää tarvitse vaihtaa valuuttaa vaan maksat kätevästi euroilla. Voit siis ostaa patonkia Pariisissa ja kalakukkoa Kuopion torilla samalla rahalla.

Saat myös palkkasi, eläkkeesi tai lapsilisäsi euroissa. Ja luonnollisesti maksat myös verosi euroissa. Euron käyttöönotto ei vaikuta olemassa olevien sopimusten, kuten asuntolainojen, vuokrasopimusten ja kulutusluottojen ehtoihin.

Esimerkin tarkastelu paljastaa monia kiinnostavia seikkoja. Tekstikatkelma alkaa kysymyksellä, jonka predikaatti on konditionaalissa (vaikuttaisi). Konditionaalin yksi tehtävä on kertoa, että predikaatin ilmaisema tekeminen on mahdollista, ei varmaa. Vastaus alkaa neutraalilla väitelauseella, jossa rahayksikköön totuttelu esitetään yleistyksenä, jolloin konditionaalimuotoa ei oikein voi käyttää. Teksti siis viedään yleismaailmalliselle tasolle. Seuraavassa virkkeessä tätä yleistämistä käytetään hyödyksi, sillä ei tuntuisi enää luontevalta siirtyä konditionaaliin. Tässä yleistystä käytetäänkin piilovaikutuskeinona, josta manipulointia on hyvä jatkaa. Ensimmäisen kappaleen viimeinen virke nimittäin esittää uuteen rahayksikköön siirtymisen tosiasiana, onhan predikaattina siirrymme. Tämä vaikutelma korostuu, koska ennen predikaattia kerrotaan tosiasiana, että käytämme puolen vuoden ajan rahayksikköjä rinnakkain. Sitten on luonnollista kirjoittaa myös uudesta rahayksiköstä todella tapahtuvana asiana.

Kiinnostavaa on myös se, mitä tekstissä seuraavaksi on. Tekstissä käytetään jälleen yleistystä asiointi tapahtuu, ja tähän rakenteeseen upotetaan lukija aktiivisena toimijana, missä vain liikutkin. Liikkuminen on todennäköisesti tarkoitus yhdistää EU:n neljään vapauteen, sillä seuraavassa virkkeessä esitetään aikaa ilmaisevassa kun-lauseessa itsestään selvänä, että tekstin lukija matkustaa tai työskentelee ulkomailla. Kappaleessa esitetään, että euroilla on helppo maksaa paitsi kaupoissa ja ravintoloissa myös virastoissa (!). Jännittävä on kappaleen viimeinenkin virke, sillä siinä nostetaan Pariisi patonkeineen ja Kuopion tori kalakukkoineen äärimmäisiksi vastakohdiksi.

Toisen kappaleen asiat ovat hyvin arkipäiväisiä, vaikka tietoa etsivä lukija ehkä pitääkin huomattavasti tärkeämpänä viimeistä kappaletta ja erityisesti viimeistä virkettä. Siis sitä, miten euro vaikuttaisi hänen asuntolainaansa tai vuokrasopimukseensa.

Tekstiin rakentuukin lukija, jota kirjoittaja pitää markkinoinnin kohteena ja johon hän suhtautuu jonkin verran alentuvasti. Se kuinka alentuva kirjoittaja on, riippuu siitä, mitä lukija ajattelee eurosta.