Taloutta vai ekonomiaa? Talouden kielestä kustantajan näkökulmasta
Kieli työssä 4/2005

Inkaliisa Vihonen

Taloutta vai ekonomiaa? Talouden kielestä kustantajan näkökulmasta

Erikoisalojen sanasto ei kuulu vain asiantuntijoille, vaan esimerkiksi talouselämän kieli koskettaa kaikkia. Alan sanastoa selittävä Taloussanasto on monelle Kielikellonkin lukijalle tuttu, ja nyt on tilaisuus tutustua myös tekijään, Laila Riekkiseen.

Taloustieto Oy on perustettu vuonna 1959, jolloin sen tehtäväksi määriteltiin talousalan yleistajuisten teosten kustantaminen. Vuosien mittaan sen erikoisalaksi ovat muodostuneet erilaiset kansantaloutta ja yritystoimintaa käsittelevät oppaat ja sanastot. Tunnetuin niistä on varmasti Taloussanasto, jota on julkaistu jo vuodesta 1973. Sen uusin, 8. painos on vuodelta 2002.

Taloustieto on myös julkaissut yhdessä valtiovarainministeriön ja valtionneuvoston kanslian kielipalvelun kanssa muun muassa Verosanaston, Budjettisanaston ja tässä lehdessä esiteltävän Työmarkkinasanaston. Lisäksi Taloustieto kustantaa ETLAn tutkimuksia ja aikakausjulkaisuja sekä EVAn raportteja. Haastattelimme Taloustiedon kustannusjohtajaa Laila Riekkistä. Hän on vastannut Taloustiedon kustannustoiminnasta vuodesta 1987 ja seurannut näin ollen näköalapaikalta talousalan kielenkäyttöä.

Olet vastannut pitkään talousalan sanastojen ja raporttien toimittamisesta. Miten talouden kieli on näinä vuosina kehittynyt?

Mitään merkittäviä muutoksia en ollut pannut merkille ‑ mitä nyt EU on tuonut joukon uusia käsitteitä ‑ sillä kansantalouden peruskieli on käsitykseni mukaan vakaata. Sen olen kuitenkin huomannut, että sivistyssanojen käyttö on lisääntynyt paljon. Kun tutkija opiskelee ulkomailla ja myös väittelee siellä, ei hänestä ole ollenkaan omituista kirjoittaa adaptaatiokyvystä, vaikka tarjolla olisi myös suomenkielinen vastine sopeutumiskyky. Sivistyssanat tuntuvat tekevän tekstistä ikään kuin hienomman ja kansainvälisemmän.

Miten sanastoihinne päätyvät termit valitaan? Syntyykö tällöin keskustelua siitä, pitäisikö suosittaa jonkin sanan käyttöä toisen sijaan?

Esimerkiksi ensimmäisen Taloussanaston kokosi kansantalouden alan tutkijoiden ryhmä, joka keräsi yhteen alan tutkimuksissa esiintyneet peruskäsitteet selityksineen. Uusimpaan painokseen on puolestaan otettu mukaan uusia termejä, joita on esiintynyt lehdissä tai esimerkiksi Taloustiedon kustantamissa raporteissa. Myös tutkijoilta ja muilta asiantuntijoilta on kysytty mielipidettä tai termin selitystä. Tietoinen valinta on myös se, että taloussanastossa esitetään tiukan terminologisen määritelmän sijaan kyseisen termin selitys.

Sanasto on tarkoitettu suurelle yleisölle, opettajille, oppilaille, mutta myös pankinjohtajille, ja näin siitä halutaan tehdä mahdollisimman monikäyttöinen. Varsinaisia suosituksia sanastossa ei anneta. Termit otetaan sanastoon, koska niitä käytetään. Niinpä uusimpaan Taloussanastoon on otettu maapalloistuminen globalisaation rinnalle.

Talouden kielessä on paljon englanninkielisiä termejä ja sanontoja. Miten teillä niihin suhtaudutaan?

Pyrkimys on kyllä englannin välttämiseen, mutta kansainvälistyminen on tuonut paljon vieraskielisiä käsitteitä, erityisesti pankkialalla. Niinpä Helsinginkin pörssisalissa kuulee paljon englantia tai englannin väännöksiä. Se on ilmeisesti ammattikieltä, joka on tullut jäädäkseen. Räikeimmät tapaukset, kuten edellä mainitun adaptaatiokyvyn, korjaan kyllä suomalaiseen muotoon. Toisaalta taas clearing on yhä clearing, eikä sille kukaan ole tietojeni mukaan hyvää suomalaista vastinetta keksinyt.

Miten teillä suhtaudutaan kielenhuoltoon ja esimerkiksi Kielitoimiston kantaan tiettyihin termeihin?

Vakavasti, haudanvakavasti. Itse soittelen Kielitoimistoon aina tarvittaessa. Esimerkiksi lyhenteet aiheuttavat monesti ongelmia, pitäisikö vaikkapa tutkimus ja kehittäminen eli T&K kirjoittaa isolla vai pienellä. Asiasta ei tunnu olevan vakiintunutta käytäntöä, joten tilanne ratkaistaan mutu-tuntumalla. Henkilökohtaisesti ihmettelen suomen kielen opetuksen tasoa, kun välimerkit ja yhdyssanat kirjoitetaan nykyään miten sattuu. Samaa näkyy myös jonkin verran talouden kielessä, vaikka osa virheistä on silkkoja vahinkoja. Toisaalta jotkut nuoret tutkijat ovat aivan pistämättömiä kirjoittajia. Peruskantamme on, että on pystyttävä kirjoittamaan hyvää ja selkeää kieltä. Jos jotkut tutkijat sitten muuten sortuvat teksteissään knoppologiaan, on se heidän oma asiansa.

Toimitat myös työssäsi taloustieteilijöiden kirjoittamia katsauksia. Oletko huomannut niissä vuosien kuluessa muutoksia? Onko esimerkiksi tutkijoiden suomen kielen osaaminen heikentynyt englannin vallattua alaa?

Kaiken kaikkiaan teksti on perushyvää talouden suomea. Jotkin piirteet kertovat ehkä englannin vaikutuksesta, isoja alkukirjaimia on esimerkiksi käytetty epäsuomalaisesti. Jotkut tutkijat ovat myös omineet englannista välimerkkisääntöjä, ja niinpä ja-sanan edelle saattaa luettelossakin lipsahtaa pilkku. Yhdyssanat kuitenkin osataan yleensä, ja vain rajatapauksissa esiintyy ongelmia. Erityisiä muutoksia en ole vuosien mittaan huomannut, jotkin tekstit ovat yhä vähän parempia, jotkin taas vähän huonompia.

Talouden sanastoa on myös siirtynyt jokapäiväiseen kieleen. Tällä hetkellä puhutaan paljon esimerkiksi huomio- ja kvartaalitaloudesta. Miten teillä tällaisiin talouden muotisanoihin suhtaudutaan?

Osa niistä on hömppää, ei oikeaa talouden kieltä vaan kikkailua. Ne myös häviävät nopeasti käytöstä. Toisaalta tällaiset termit voivat olla ensin epävirallisia ja vakiintua myöhemmin. Esimerkiksi voidaan ottaa roskapankki, joka nousi esiin 90-luvun laman yhteydessä. Enkä tiedä, kuka sen keksi ja miten. Tänä päivänä se on käsite, joka löytyy selityksineen Taloussanastosta.

Kertooko tällaisten sanojen jokapäiväinen käyttö jotain talouden asemasta yhteiskunnassamme?

Mielestäni talous on korostunut myönteisessä mielessä; tästä esimerkki on muun muassa se, että taloustieto on oppiaine lukiossa. Sinänsä se on positiivista, pyöritämmehän me joka ikinen omaa pikku talouttamme.

Inkaliisa Vihonen