Suomi tieteen kielenä
Artikkeli 1/2006

Pirjo Hiidenmaa

Suomi tieteen kielenä

Suomen kielen lautakunta järjesti joulukuussa 2005 kielipoliittisen seminaarin, jonka aiheena oli suomen kielen asema yliopistoissa ja tutkimusorganisaatioissa. Lyhyistä puheenvuoroista kävi ilmi, että mitään systemaattista kielipolitiikkaa ei ole. Organisaatiot kuitenkin ohjaavat muiden toimiensa ohessa kielivalintoja: mm. tutkimussuunnitelmat ja opinnäytteet on hyvä laatia englanniksi, jotta kansainvälisiä arvioitsijoita on helppo saada.

Seminaarissa syntyi yhteinen näkemys siitä, että myös suomea tarvitaan, vaikka kansainvälisyys onkin välttämätöntä. Suomen käyttö julkaisuissa ja opetuksessa turvaa sen, että uudet opiskelijat kasvavat ammattialoillaan käyttämään myös suomen kieltä. Sekin tuli selväksi, että tieteellinen suomen kieli ei synny itsestään, vaan sitä on tietoisesti kehitettävä. Tarvitaan sanastotyötä, julkaisuja, kirjoja, malleja, lukijoita ja innostavia opettajia.

Jyväskylän yliopisto antaa rohkaiseva esimerkin siitä, miten voi kohdata kansainvälistymisen haasteet suunnitelmallisesti. Yliopisto on laatinut oman kielipoliittisen ohjelmansa, jossa otetaan kantaa äidinkielen ja vieraiden kielten taitoon, kielen valintaan eri tilanteissa ja monikielisyyteen.

Ohjelma asettaa kunnianhimoisia tavoitteita kielenkäytölle, olipa kyse suomalaisten tarjoamasta vieraskielisestä opetuksesta tai viestinnästä omalla kielellään. Muissakin yliopistoissa pitäisi pyrkiä tähän.

Pirjo Hiidenmaa