Yritysten monikielisyys herättää paljon kysymyksiä niin tutkijoiden kuin kielten ammattilaistenkin keskuudessa. Mikä on englannin asema Suomessa toimivissa yrityksissä? Miten viestit välittyvät perille saakka, kun yhteinen työkieli ei enää ole suomi? Mikä on suomen kielen ja toisaalta muiden kielten asema kansainvälisissä suomalaisyrityksissä? Entä johdetaanko kielellisiä resursseja tietoisen kielipolitiikan avulla?

Englannin kielen valta-asemaa liike-elämässä on ehkä turhaankin pelätty. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tehdyt tutkimukset osoittavat, että suomalaisyritykset eivät ole yksisilmäisesti ”standardoineet” viestintäänsä, vaan rinnakkaiskielisyys eli suomen ja muiden tarvittavien kielten käyttö tilanteen mukaan näyttää olevan vallitseva käytäntö (Kangasharju, Piekkari ja Säntti 2010).

Englannin kieltä käytetään usealla eri tavalla. Nykyään monet alkuperäistekstit tuotetaan suoraan englanniksi sen sijaan, että ne käännettäisiin suomesta englantiin. Saman aikaan englantia käytetään myös välittäjäkielenä esimerkiksi suomen ja ranskan välillä. Tällöin suomenkielisestä tekstistä käännetty englanninkielinen versio on vain välivaihe ennen sen lopullista kääntämistä ranskalaisen tytäryrityshenkilöstön tai paikallisten asiakkaiden kielelle.

Englannin tärkeydestä huolimatta suomen kieli on säilyttänyt oman tärkeän tehtävänsä kansainvälisessä yritysmaailmassa. Suomea käytetään yhä runsaasti sosiaalisessa kanssakäymisessä ja epävirallisissa tilanteissa. Ei pidä unohtaa, että kielivalinta voi vaikuttaa luottamuksen rakentamiseen, oli sitten kyse asiakassuhteesta tai kanssakäymisestä uuden kollegan kanssa. Jos toinen voi käyttää viestintätilanteessa äidinkieltään, on kontaktin luominen yleensä helpompaa.   Myös alueellisia kieliä kuten ruotsia käytetään paljon pohjoismaisessa yhteistyössä.

Näkymätöntä kääntämistä joka päivä

Muiden kielten merkitys suomen ja englannin rinnalla korostuu puhuttaessa palveluiden laadusta. Jukka-Pekka Peltonen ja Tiina Vesa (2009) tarkastelivat pro gradu -tutkielmassaan eri kielten käyttöä ja kääntämistä jokapäiväisessä työssä monikielisessä pankkikonsernissa, Nordeassa. Esimerkiksi pankin asiakaspalvelussa henkilö- ja yritysasiakkaita pyritään aina palvelemaan heidän omalla kielellään. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että akuutissa kielipulmassa Nordean asiakasvastuuhenkilö, jolla on monesti hyvä kielitaito, kääntyy vielä kielitaitoisemman kollegansa puoleen tai käyttää omia henkilökohtaisia kontaktejaan oikean ilmaisun löytämiseksi. Ei ole tavatonta, että kotona asuva teini saa auttaa vanhempaansa puhelimitse, koska hän pystyy välittömästi auttamaan kiireellisessä käännöstilanteessa!

Nordean tapaustutkimuksessa sosiaaliset verkostot niin yrityksen sisällä kuin sen ulkopuolellakin olivat ahkerassa käytössä kielten risteyskohdissa. On vaikea arvioida, miten paljon kääntäminen itselle, kollegoille tai asiakkaille maksaa osana jokapäiväisten työtehtävien hoitoa. Näistä tehtävistä saa harvoin korvausta, eivätkä ne yleensä kuulu viralliseen työnkuvaan. Peltosen ja Vesan haastattelema Nordean sisäisen käännösosaston johtaja ei ollut tietoinen siitä, miten paljon henkilöstö tekee päivittäin näkymätöntä ”epävirallista” käännöstyötä. Kynnys käyttää talon sisäisiä käännöspalveluita johtui niistä aiheutuvista kuluista ja aikaviiveestä. Asiakasvastuuhenkilöt myönsivät kantavansa huolta käännöstensä laadusta ja erityisesti esimerkiksi virallisten sopimustekstien oikeellisuudesta. He eivät mielellään halunneet ottaa vastuuta virallisista käännöksistä.

Kirjallinen kielipolitiikka puuttuu

Yhteisten tutkimusintressien innoittamina olemme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa käynnistäneet yhteistyön Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton  kanssa. Tämän yhteistyön tuloksena opiskelijamme kirjoittavat pro gradu -tutkielmia kääntämis- ja kielipalveluista kansainvälisissä suomalaisyrityksissä.

Meneillään oleva tutkimushankkeemme osoittaa, että vain harvoilla suomalaisyrityksillä on kirjallista kielipolitiikkaa. Kielipolitiikalla tarkoitamme yleisiä suuntaviivoja, käytännön menettelytapoja ja ohjeita, jotka organisaation johto tai jokin muu vastuutaho on esittänyt kirjallisessa muodossa sisäisen ja ulkoisen viestinnän parantamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. (Kangasharju et al. 2010). Vaikka useat kääntäjät saavat ensimmäisessä asiakastapaamisessa eteensä käännöspolitiikan, ei varsinaista kielipolitiikkaa tahdo kansainvälisistä suomalaisyrityksistä löytyä.

Lukuisten yhteydenottojen jälkeen ”salapoliisityömme” tuotti tulosta ja saimme kirjallisen kielipolitiikan Nordeasta, Nokiasta, Nokia Siemensiltä, Itellasta ja Outokummusta (Kangasharju et al. 2010). Kattava kielipolitiikka nivoutuu yrityksen strategiaan, visioon ja arvoihin. Se määrittelee, mitä kieltä sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä tulisi käyttää ja mitä asioita viestitetään yhteisellä yrityskielellä ja mitä taas paikallisella tai asiakkaan kielellä. Dokumentissa voi myös näkyä, kuka on vastuussa kielipolitiikan päivittämisestä, kuinka velvoittava se on ja ketä kielipolitiikka koskee. Dokumenttina kirjallinen kielipolitiikka voi olla arvokas esimerkiksi uudelle työntekijälle, jolta puuttuu kokemusperäinen tieto talon toimintatavoista.

Tutkimistamme yrityksistä Nordea ja Nokia Siemens ovat kokeneet kansainvälisiä yritysjärjestelyjä, jotka tyypillisesti nostavat kielikysymykset näkyviksi. MeritaNordbankenin fuusion yhteydessä silloinen yritysjohto valitsi ruotsin kielen uuden finanssitalon yhteiseksi työkieleksi. Kun pankki jatkoi kansainvälistymistään yrityskauppojen avulla, ruotsi sai väistyä englannin tieltä. Itellassa ja Outokummussa taas valtio on yksi omistajataho, joka on ehkä yksityisiä omistajia herkempi reagoimaan ja ottamaan kantaa kielikysymyksiin. Nokian tapauksessa taas kirjallisella kielipolitiikalla voi myös olla merkittävä symbolinen signaaliarvo. Kielipolitiikan olemassaololla halutaan mahdollisesti viestiä, että Nokia on aikaansa seuraava edelläkävijäyritys.  

Vaikka tutkimustuloksemme osoittavat, että kirjallinen kielipolitiikka loistaa poissaolollaan, ei tuloksia pidä tulkita siten, että enemmistö kansainvälisistä suomalaisyrityksistä ei tietoisesti johtaisi kielellisiä resurssejaan. Päinvastoin, monissa suomalaisyrityksissä tehdään erinomaisia kielellisiä ratkaisuja ilman virallista kielipolitiikkaakin. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, miksi niin monelta kansainväliseltä suomalaisyritykseltä puuttuu kielipolitiikka? Ehkä suomalaisessa kielenkäytössä itse politiikka-käsite koetaan liian mahtipontiseksi, kun kyse on jokapäiväisistä kielivalinnoista ja viestinnän käytänteistä.

Toisaalta kielipolitiikan puuttuminen voi myös olla tietoinen strateginen valinta, josta on yritykselle hyötyä. Tutkimuksemme saksalaisesta Siemens-konsernista osoitti, että epäselvyys saksan ja englannin kielen keskinäisestä asemasta vähensi kahden kieliryhmän välistä valtapeliä (Fredriksson, Barner-Rasmussen ja Piekkari 2006). Näin yritysjohto jätti ottamatta kantaa englannin tai saksan kielen puolesta. Eri kieliryhmillä oli ainakin teoriassa yhtäläinen asema Siemensin organisaatiossa (vaikka käytännössä yksi ryhmä taisi olla hieman tasa-arvoisempi tässä saksalaisessa konsernissa!).

Monikielisyys on mahdollista

Kansainvälisessä vertailussa suomalaisyritykset huomioivat monikielisyyden tuomat haasteet ja sopeuttavat liiketoimintaansa kieliympäristön mukaan monesti paremmin kuin muissa maissa toimivat yritykset. Meillä ei liene muutakaan vaihtoehtoa, koska suomen kieli ei kuulu kansainvälisen kaupan valtakieliin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa päämajaansa pitävät yritykset ovat selvitysten mukaan menettäneet tilauksia ja asiakkaita, koska ne ovat tarjonneet asiakaspalvelua vain englanniksi. Tutkimusryhmäni Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa on mukana laajassa EU-hankkeessa, jossa kartoitetaan innovatiivisten pienten ja keskisuurten (PK) yritysten kielellisiä ratkaisuja 27 eri maassa. Kesällä 2010 tehdyn kyselytutkimuksen perusteella haarukoimme viisi malliyritystä, jotka ovat onnistuneet kaikkein luovimmin ratkaisemaan kielikysymyksen. Yksi näistä malliyrityksistä on mobiililaitelaukkuja valmistava Golla (www.golla.com).

Gollassa henkilöstön kielitaidosta on olemassa ajantasaiset tiedot ja ulkomaisten tytäryritysten kieliresursseja arvostetaan. Niitä osataan hyödyntää Helsingissä sijaitsevassa pääkonttorissa mm. vuosiraporteissa ja markkinointimateriaalissa. Yrityksen johtoryhmässä on ulkomaalaisia, ja pääkonttorissa kuulee puhuttavan monia vieraita kieliä. Rekrytoinnissa, työkierrossa ja ulkomaankomennuksia koskevissa valintapäätöksissä Gollassa huomioidaan työtehtävän edellyttämä kielitaito. Toimitusjohtajalla ja yrityksen perustajalla Petri Kähkösellä on hyvä näppituntuma nykyisen henkilöstönsä kielitaidosta.

Gollan työkielen muuttaminen suomesta englantiin tehtiin kymmenisen vuotta sitten. Englannin käyttöönotto yrityksissä muuttaa viestintäkäytänteitä joillakin osastoilla, muttei kaikilla. Tyypillisesti yrityksiin jää suomenkielisiä lokeroita, joissa työkieli säilyy ennallaan. Gollan tuotteita myydään yli sadassa maassa, mutta niiden designista vastaa täysin suomenkielinen suunnittelutiimi. Toimitusjohtaja Kähkönen painottaa, että luova työ edellyttää kykyä ilmaista tunteita, johon oma äidinkielikään ei aina tahdo riittää. Suomen kielen käyttö suunnittelutyössä on Gollassa tietoinen valinta, koska tuttu kieli tekee suunnittelijoiden välisestä viestinnästä vaivattomampaa ja edistää uusien ideoiden kehittelyä. Toisaalta voidaan kysyä, onko vaarana, että tuotteiden designista tulee liian ”suomalaista”, mikä ei miellytäkään ulkomaista asiakasta? Gollan kasvuluvut ja menestys kansainvälisillä markkinoilla kertovat kuitenkin toista, mutta ehkä ketterän ja innovatiivisen Gollan tulevassa suunnittelutiimissä on sittenkin ulkomainen harjoittelijajäsen?

Englannin käyttöönotto työkielenä ei kuitenkaan välttämättä suju ongelmitta. Se saattaa aiheuttaa vastarintaa, stressiä, henkilöstösiirtoja suomenkielisille osastoille ja jopa työpaikan vaihtoja. Nordeassa tehdyt haastattelut osoittivat, että osa pankin toimihenkilöistä koki ammattitaitonsa häviävän taivaan tuuliin uuden työkielen vuoksi. On aivan eri asia käyttää vierasta kieltä turistimatkoilla kuin kansainvälisissä neuvotteluissa. 

Kielelliset ratkaisut vaikuttavat menestykseen

Tutkimukset osoittavat, että suomen kielen viimeinen tyyssija on yleensä yrityksen hallitus, jonka kansainvälistäminen laahaa myynnin, markkinoinnin ja operatiivisen johdon perässä. Esimerkiksi Nokian hallitustyöskentely muuttui täysin englanninkieliseksi huomattavan paljon myöhemmin kuin yrityksen operatiivinen toiminta, jossa englannin käyttö on ollut itsestään selvää jo parikymmentä vuotta. Suomalaisyritysten hallituspaikoille on vasta viime vuosina valittu ulkomaalaisia jäseniä, joiden läsnäolo on muuttanut työkielen lisäksi myös kokouskäytäntöjä ja dynamiikkaa. Erään suomalaisen pk-yrityksen hallituksen puheenjohtaja totesi, että englannin käyttö on tehnyt hallituksen kokouksista paljon yksimielisempiä, koska englanniksi on huomattavasti vaikeampaa riidellä tai olla edes eri mieltä kuin suomeksi!

Suomalainen työyhteisö on tänä päivänä entistä kansainvälisempi. Monet käyttävät vieraita kieliä päivittäin ja tekevät lukuisia kielen käyttöä koskevia päätöksiä niin sisäisessä kuin ulkoisessakin viestinnässään. Jokainen meistä saattaa olla se ratkaiseva ”ikkuna ulkomaailmaan”, jonka kautta ulkopuolinen kurkistaa työyhteisöömme ja muodostaa siitä ensimmäisen (tai viimeisen!) vaikutelmansa. Väitän, että kansainvälisesti menestyneissä suomalaisyrityksissä kielikysymykset eivät ole vain henkilöstöosaston heiniä tai kuulu ainoastaan viestinnän vastuulle. Yrityksen ylin johto on omalla esimerkillään osoittanut, että kielellisillä ratkaisuilla on välitön vaikutus johtamisprosesseihin ja yrityksen taloudelliseen menestykseen.

Nykypäivän popularistinen johtamis-ismi on pluralismi. Se viittaa moninaisuuteen kuten moni-kansallisuuteen, moni-muotoisuuteen, moni-mutkaisuuteen, moni-ulotteisuuteen ja moni-kielisyyteen. Tästä syystä kansainvälisen yrityksen henkilöstöresurssien jaottelu karkeasti kansallisuuden mukaan ei tee oikeutta sille rikkaalle kulttuuri- ja kokemuspohjalle, joka henkilöstön keskuudesta löytyy. Esimerkiksi omassa organisaatiossani, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa, on kasvava joukko opiskelijoita, jotka kokevat itsensä kahden kulttuurin edustajiksi. Siksi kansallisuuden kysyminen on usein turhaa.

Pluralismin hengessä nyt on oikea aika tehdä työyhteisön monikielisyys, kieliresurssit ja kääntämistarpeet näkyviksi!

Lähteet

Fredriksson, R., Barner-Rasmussen, W. ja Piekkari, R. 2006): The Multinational Corporation as a Multilingual Organisation: The Notion of a Common Corporate Language. – Corporate Communications: An International Journal, Vol. 11, no. 4, s. 406–423.

Kangasharju, H., Piekkari, R. ja Säntti, R. 2010: Yrityksen kielipolitiikka: Missä se piilee? – H. Lappalainen, M.-L. Sorjonen ja M. Vilkkuna (toim.), Kielellä on merkitystä.Näkökulmia kielipolitiikkaan. s. 23. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Peltonen, J.-P. ja Vesa, T. 2009: Translation activities in MNEs: Case Nordea. Pro gradu -tutkielma, Johtamisen laitos, Kansainvälinen liiketoiminta, Helsingin kauppakorkeakoulu: HESE Print.