Kielineuvosto on Kotimaisten kielten keskuksen tavoin valtion viranomainen, joka vastaa virallisesta kielenhuollosta, osallistuu kielipolitiikkaan ja seuraa kielilain noudattamista. Tärkeitä toiminnan osa-alueita ovat muun muassa virkakieli ja kieliteknologia. Kielineuvostossa huolletaan ennen kaikkea ruotsia, kansallisia vähemmistökieliä ja ruotsalaista viittomakieltä mutta muitakin Ruotsissa käytettäviä kieliä seurataan. Kansallisia vähemmistökieliä ovat suomi, meänkieli, romani, saame ja jiddiš, joiden puhujilla on tiettyjä laissa vahvistettuja erityisoikeuksia.
Kielineuvostossa on parisenkymmentä työntekijää, joista suurin osa on ruotsin kielen huoltajia, mutta joukkoon mahtuu myös suomen, romanin ja ruotsalaisen viittomakielen huoltajia. Saamen kielen huoltamisesta vastaa Ruotsin saamelaiskäräjät, ja meänkielen kielenhuolloksi katsotaan suursanakirjan teon tukeminen. Jiddišillä ei ainakaan vielä ole kielenhuoltajaa.
Suosituksia ja kannanottoja
Kielineuvoston keskeisin tehtävä on neuvoa ja opastaa niitä, jotka tarvitsevat tietoa kieltä ja kielenkäyttöä koskevissa kysymyksissä, on kyseessä sitten ruotsi, viittomakieli tai jokin vähemmistökielistä. Jotta Kielineuvosto voisi antaa ajantasaisia ohjeita ja suosituksia, on tärkeää tarkkailla kielten kehittymistä ja muuttumista, mistä huolehditaan esimerkiksi keräämällä uudissanoja ja osallistumalla erilaisiin tutkimuksiin. Kielineuvoston vuosittaisen (ruotsin kielen) uudissanalistan julkistaminen vuoden lopussa on suuri tapahtuma! Syksyn, ja koko viime vuoden, kuuma peruna Ruotsissa oli sukupuolineutraali hen-pronomini ja sen käyttö, johon Kielineuvostokin on toki esittänyt kantansa.Neuvoston mukaan pronominia voi käyttää, kun henkilön sukupuolta ei tiedetä tai haluta täsmentää. Hen esiintyi ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla, mutta sen vakiintuminen yleiseen käyttöön on ollut hyvin hidasta. Tämä johtunee siitä, että pronominit ovat sanaluokka, joka harvoin muuttuu tai uudistuu.
Vastauspankki
Suoritin Erasmus-ohjelmaan (Euroopan unionin vaihto- ja yhteistyöohjelma korkeakouluille) kuuluvan harjoittelun Kielineuvostossa, jossa osallistuin suomen kielen kielenhuoltotyöhön kolmen kielenhuoltajan kanssa. Päätehtäväni oli päivittää Vastauspankki-tietokantaa, joka on kaikkien käytettävissä Kielineuvoston verkkosivustolla. Tietokannasta voi etsiä vastausta vaikkapa mieltä askarruttavaan sosiaalialan sanastoon liittyvään termipulmaan. Kääntäjät ovat yksi tietokannan suurimmista käyttäjäryhmistä.
Työnkuvaani kuului muutenkin paljon kirjoittamista: tein sekä lehtijuttuja että verkkosivustolle lyhyempiä tekstejä ja uutisia, jotka kirjoitin useimmiten ensin suomeksi ja käänsin sitten ruotsiksi. Olin mukana myös sanasto- ja termityössä. Kielineuvoston uusin sanasto on Kielineuvoston ruotsalais-suomalainen sosiaalialan sanasto vuodelta 2011, ja tällä hetkellä työn alla on koulusanaston ajantasaistaminen.
Kielineuvostossa työyhteisön yhteinen kieli on ruotsi, ja pääsin siten petraamaan niin ruotsin kuin suomenkin taitojani harjoittelun aikana, eri tavalla ja tasoilla tosin. Oman äidinkieleni, Suomessa enemmistön kielen, näkeminen uudesta näkökulmasta oli silmät avaava kokemus. Työn tuoksinassa tuli selvästi ilmi se, että ruotsinsuomalainen konteksti on erilainen: se, että puhuu suomea äidinkielenään ja tietää paljon kielestä, ei riittänyt, vaan täytyi perehtyä myös ruotsinsuomalaisuuteen ja ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Ruotsinsuomi ja ruotsinsuomalaisuus ovat oma kiinnostava maailmansa.
Suomen kieli Ruotsissa ja Kielineuvostossa
Ruotsinsuomalaiset ovat merkittävä vähemmistö Ruotsissa., ja suomi on suurin Ruotsin vähemmistökielistä. Arviot puhujamäärästä vaihtelevat, sillä Ruotsissa ei tilastoida kieltä, joten tiedot täytyy kerätä eri lähteistä ja tilastoista. Ruotsin kielilautakunnan arvio vuodelta 2003 on noin 300 000 puhujaa.
Suomi on virallisista vähemmistökielistä ainoa, joka on jossain valtiossa virallinen kieli. Senkin vuoksi Kielineuvostossa tehtävä suomen kieltä koskeva kielenhuoltotyö eroaa monessa muiden vähemmistönkielten huollosta. Esimerkiksi uusia termejä pohdittaessa voi aloittaa tarkistamalla, onko termi jo käytössä Suomessa. Yksi tällainen tapaus oli syksyllä uutisiin noussut förste lärare, joka liittyy Ruotsin valtion yrityksiin parantaa opettajan ammatin mainetta ja arvostusta yhteiskunnassa. Sopivaa käännöstä haettiin Suomen puolelta kuitenkin ruotsalaiseen kontekstiin sovittaen. Suomen kieltä koskevaan kielenhuoltotyöhön kuuluu ylipäänsä melko paljon kääntämistä, sopivien vastineiden etsimistä.
Uusien lakien ja suomen kielen parantuneen aseman myötä suomen kielen hallintoalue Ruotsissa laajenee jatkuvasti, ja helmikuun 2013 alusta siihen kuuluu jo 48 kuntaa. Näissä kunnissa on muun muassa tarjottava esikoulutoimintaa ja vanhustenhuoltoa ainakin osittain suomeksi. Yksityishenkilöillä on myös mahdollisuus käyttää suomea asioidessaan kunnan ja viranomaisten kanssa. Myös kulttuuritoiminta, erilaiset seurat ja monet lehdet elävöittävät osaltaan suomea Ruotsissa. Samalla kuitenkin tuoreiden uutisten mukaan oikeus oman vähemmistökielen opiskeluun on yhä rajatumpi, sillä suomea ei kaikissa kunnissa opeteta oppilaille, joilla ei ole alustavia taitoja kielestä.
Linkkejä
Kielineuvoston suomenkielinen, suomen kieleen keskittyvä verkkosivusto(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).