Speltti, vehnää historian hämärästä
Kysyttyä 1/2002

Taru Kolehmainen

Speltti, vehnää historian hämärästä

Kielitoimiston neuvontapuhelimessa voi seurata aitiopaikalta myös erilaisten muoti-ilmiöiden tuloa ja leviämistä. Muodit liittyvät usein ruokaan, kuten viljalajike speltti, joka on vähitellen siirtynyt suuren yleisön tietoisuuteen mm. lehtien resepteissä. Viime syksynä olisi isälle voinut syöttää speltti-isänpäiväkakkua ja perheelle joulun aikaan Hildegard Bingeniläisen spelttipiparkakkuja.

Kielitoimistoa speltti-ilmiö sivuaa lähinnä siten, että kysytään, mitä se speltti on ja miten se kirjoitetaan. Kirjoituspulma johtuu siitä, että speltin viljely on levinnyt Saksasta ja kasvin nimeä näkyy meilläkin jonkin verran asussa spelt; se suomentuu kyllä luontevasti speltti-muotoon. Joku tosin kysyi, eikö alun kaksoiskonsonantista pitäisi päästä eroon, jos loppuun lisätään suomalainen konsonantti (vrt. skol ‑> koulu; ström ‑> rauma jne.). Alku yhdistää sanan kuitenkin muiden kielten vastaavaan sanaan, mikä on nykyään tärkeämpää kuin joskus ennen. Spelttivehnä esiintyy mm. Alangon – Rädyn Viljelykasvien nimistössä (1996).

Speltti-innostuksessa on sekä hämmästyttäviä että kiehtovia piirteitä. Speltti on vuosituhansia vanha viljelykasvi, nykyisten vehnälajikkeiden kantamuoto (lat. Triticum spelta). Spelttiä ovat käyttäneet ravintonaan sekä antiikin urheilijat että Rooman sotajoukot, kerrotaan lähteissä ylpeästi. Eurooppaan se on tullut pronssikaudella, ja sitä on viljelty Pohjois-Eurooppaa myöten, myös Suomessa. Täällä se sai väistyä 1700-luvulla satoisampien, helpommin kasvatettavien ja käsiteltävien lajikkeiden tieltä. Jatkuvasti sitä on viljelty jonkin verran ainakin Etelä-Saksassa ja Sveitsissä.

Miksi sitten innostutaan uudelleen jostain viljasta, joka hylättiin jo monta sataa vuotta sitten? Saksassa speltin uusi tuleminen liittyy Hildegard Bingeniläisen kultin voimistumiseen. Hänen meditatiiviset laulunsahan ovat tulleet viime vuosina Suomessakin tunnetuiksi. Tämä 1100-luvulla Keski-Saksassa elänyt abbedissa kirjoitti paljon terveyttä edistävästä ruokavaliosta ja ylisti mm. speltin immuunipuolustusta vahvistavia ominaisuuksia. Jotkut lääkärit ovat nyt innostuneet tutkimaan Hildegard-lääketiedettä ja pitävät sitä hyvin modernina. Bingeniin on perustettu Hildegard-keskus, jossa tutkitaan mm. speltin viljelyä ja terveysvaikutuksia.

Suomessa aloitettiin speltin koeviljely 1995, ja muutama luomutila on ottanut sen viljelyn ja jatkotuotannon ohjelmaansa. Speltti sopiikin hyvin luomuviljelyyn, koska se tarvitsee ravinteita ja torjunta-aineita vähemmän kuin monet muut viljalajit.

Spelttivehnän kysyntää Suomessa edistävät tietenkin sen väitetyt terveysvaikutukset: jauhojen ravintoaineet ovat paremmin tallella ja sen valkuaispitoisuus on korkeampi kuin monella muulla viljalla. Kuulemma siitä valmistettuja tuotteita sietää monen vilja-allergikonkin vatsa. ”Pienisatoinen, mutta jauhoista saadaan hyvää leipää”, kertoo tietosanakirja (Facta 2001).

Uskotaanpa speltin terveysvaikutuksiin tai ei, sen suosiossa näkyy varmasti eräänlainen mielenilmaus nykyaikaista tehomaantaloutta vastaan. Kun speltin harrastajat puivat tähkät ja kuorivat jyvät vanhanaikaisen vaivalloisella menetelmällä ja jauhavat ne käsin kivimyllyllä, he kokevat ehkä pääsevänsä lähelle muinaisten viljelijäsukupolvien maailmaa.

Spelttijauhojen terveellisyyttä mainostetaan myös reseptien nimissä. Tässä Kielikellon lukijoille ohje Birkkalan tilan reseptikokoelmasta:

Hildegardin hermo- ja älypiparit

225 g voita
1½ dl ruskeaa sokeria
1–2 kananmunaa
5–5½ dl puolikarkeita spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl vaniljasokeria
1½ tl kanelia
½ tl muskottipähkinää
¼ tl neilikkaa
1½ dl mantelijauhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat vatkaten yksitellen. Lisää jauhot, joihin loput aineet on sekoitettu. Muovaile taikinasta muutama tanko. Kääri tanko tuorekelmuun ja anna kovettua yön yli. Leikkaa tangosta noin 1 cm:n paksuisia viipaleita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Voitele viipaleet kevyesti kananmunalla ja ripottele niiden pinnalle mantelilastuja. Paista piparit 175 asteessa noin 15 minuuttia.

Taru Kolehmainen