Sinetöidyt huulet
Jokisen eväät 3/2010

Riina Klemettinen

Sinetöidyt huulet

Ihmiskasvot yksityiskohtineen tarjoavat kosolti ainesta erityyppisille kuvailmauksille. Sellaiset sanat kuin pullonsuu, niemennenä, neulansilmä tai kupinkorva ovat metaforisia. Aukko pullossa muistuttaa ihmisen suuta, niemen kärki piirtyy esiin muusta rantaviivasta samaan tapaan kuin nenä kasvoista jne. Metaforan perustana on siis samankaltaisuus: uloke mukin kyljessä tuo ainakin etäisesti mieleen korvalehden.

Jos sen sijaan sanotaan, että joku on hyvä suustaan, että joku pitää toista silmällä tai että asia ei saa kantautua vääriin korviin, on kyse hiukan toisenlaisesta kielellisestä ilmaisukeinosta. Tällaiset sanonnat ovat luonteeltaan metonyymisiä. Metonymiaksi kutsutaan sitä jokapäiväisessä kielenkäytössä varsin tavallista kielikuvaa, jossa johonkin asiaan tai ilmiöön ei viitata suoraan vaan jonkin siihen likeisesti liittyvän seikan avulla.

Koska suulla kommunikoidaan, viitataan puhumiseen usein suuhun liittyvin sanonnoin. Jos jollakulla vaikkapa on suuri suu, tapaa hän  puhua paljon tai möläytellä kiusallisia asioita väärässä paikassa. Silmät taas assosioituvat näkemiseen: kun jokin pistää silmään, kiinnittää juuri tuo seikka katseen. Korvat puolestaan yhdistetään kuulemiseen. Sitä, mikä menee ohi korvien, ei kuulla.

Metafora ja metonymia voivat myös limittyä keskenään, kuten sanonnassa hänen huulensa ovat sinetöidyt. Metonyymisen tulkinnan kautta huulten ymmärretään edustavan puhumista. Lisäksi tarvitaan kuitenkin myös metaforista tulkintaa, sillä sinetöiminen on tässä vain kuvallista. Näin päädytään oikeaan lopputulokseen: tiettyä asiaa ei kerrota eteenpäin.

Näkemistä ja kuulemista koskevat fraasit käsittelevät monesti asiantilojen ymmärtämistä, hyväksymistä, arvottamista jne. Silmien avaaminen tarkoittaa tosiasioiden oivaltamista, mutta silmät voi myös ummistaa niiltä. Jos neuvot kaikuvat kuuroille korville, ei opastettavan kuuloaistissa ole luultavasti mitään vikaa, vaan kysymyksessä on piittaamattomuus ohjeita kohtaan. Pelkkänä korvana oleminen taas viittaa tarkkaavaiseen kuuntelemiseen ja kiinnostukseen puheena olevaa asiaa kohtaan.

Haju ja haistaminen yhdistyvät vaistoamiseen tai epämääräiseen tiedostamiseen. Kun jostakin asiasta päästään hajulle, ollaan siitä hämärästi perillä. Jos asiasta sen sijaan ei ole kerrassaan mitään tietoa, siitä ei ole hajuakaan. Palaneen käryn haistaminen taas viittaa pahoihin ennakkoaavistuksiin.

Suulla paitsi puhutaan myös syödään. Syömiseen liittyvät sanonnat  liittyvät  usein taloudelliseen selviytymiseen ja elannon hankkimiseen. Kun on oikein tiukkaa rahasta, eletään kädestä suuhun. Silloin on myös syytä panna suu säkkiä myöten eli elää varojensa (= rahasäkkinsä) mukaan.

Jos jollakulla on monta suuta ruokittavanaan, tarkoittaa kukin suu tietenkin yhtä elätettävää ihmistä, yleensä perheenjäsentä.. Tässä on kyse tietystä metonymian erityistapauksesta, jossa suurempaan kokonaisuuteen viitataan osaa tarkoittavalla sanalla. Suu edustaa koko ihmistä asiayhteyden vuoksi. Jostain syystä nenä taitaa kuitenkin olla se osa kasvoja, jolla useimmiten viitataan ihmiseen: retki maksaa vitosen per nenä, eväsleipiä on kaksi nokkaa kohden.

Kirjoittaja on Kielitoimiston sanakirjan toimittaja.

Riina Klemettinen