Siirrekirjoitusjärjestelmien eduista
Keskustelua 1/1988

Eeva Maria Närhi

Siirrekirjoitusjärjestelmien eduista

Professori Ahdin kantaan, joka torjuu kansainväliseksi järjestelmäksi hyväksytyn venäjän latinaistamisjärjestelmän, saattaa kevyesti yhtyä moni suomalainen professori ja liikemies, toimittaja ja tutkija, joka on tottunut pitämään englantia kielten valtiaana. Päätöstä järjestelmän hyväksymisestä ei kuitenkaan tehty kevyesti eikä hätiköiden, vaan parinkymmenen vuoden aikana puolesta ja vastaan käytyjen pitkien keskustelujen jälkeen. Suositus perustuu tarkoin harkittuihin tieteellisiin kriteereihin, ei poliittisiin kytkentöihin niin kuin Ahti vihjaa.

Siirrekirjainnuksen pitää, ollakseen hyvä, kuvata antajakielen ääntämystä samanveroisesti kuin kielen oma kirjoitus kuvaa, ei huonommin mutta ei paremminkaan. Vaatimus on kova venäjän kyrillisen kirjoituksen etevyyden huomioon ottaen, mutta tämä kansainvälinen järjestelmä täyttää sen verrattain hyvin. Sitä paitsi siinä ei ole uusia, ennestään käyttämättömiä merkkejä. ”Hatulliset” š:t, ž:t, č:t kuuluvat moniin latinaisin kirjaimin kirjoitettaviin kieliin vanhastaan kuten tšekkiin, slovakkiin ym. Nykyiselle painotekniikalle ne eivät ole voittamaton ongelma kuten päivittäin sanomalehdistä voimme huomata: oikeita kirjaimia pystytään tuottamaan ja niitä tuotetaan, kun niin halutaan.

Valitettavasti monessa lehdessä tyydytään vielä merkitsemään slaavilaisten kielten suhuäänteet kahdella kirjainmerkillä, sh:lla, zh:lla jne., mikä tekee niistä pitkiä ja rumia, vaivoin muistissa pysyviä. Suhuäänteen kirjoittaminen venäläisissä, tšekkiläisissä ja muissa slaavilaisissa nimissä sh:lla, zh:lla jne. on samanlainen hätäratkaisu kuin englantilaisten tapa kirjoittaa ”Haemaelaeinen”. Eihän se ole mielestämme suositettava asu. Tietokoneiden ja kirjoittimien tuottajilta on vaadittava riittävät merkkivalikoimat. Myyntivaltti se on sekin.

Kustannustoimittaja Pekka Sipilän ja monen muun toimittajan kanssa joudutaan toistaiseksi vielä tuskaillen ”hatuttamaan” s:t, z:t ja c:t käsin, kun halutaan slaavilaiset nimet korrektiin asuun vajavaisilla kirjoittimillamme. Mutta toivotaan ja vaaditaan, että jo lähitulevaisuudessa olisi saatavilla joka käyttöön laitteita, joissa on ainakin eurooppalaisia sivistyskieliä kirjoitettaessa tarvittavat merkit.

Epäilemättä Ahdin arviointi pitää paikkansa siinä, että tämä latinaistamisjärjestelmä ei tule yksinomaisena yhtäkkiä kaikilla aloilla kaikissa maissa käyttöön. Miten voisikaan: eihän edes tieto tämänlaisesta kielenkäyttöä koskevasta suosituksesta kulje monessakaan maassa helposti ja nopeasti tiedontarvitsijoille. Ja toiseksi, muutoksen vastustajia ei tule koskaan puuttumaan. Muutos vie aina oman aikansa. Yhteisen edun mukaista kuitenkin olisi, ettemme me jarruttaisi yhdenmukaisten kaikkialla pätevien venäläisten nimiasujen vakiintumista.

Se moite, että hyväksytty järjestelmä johtaa englannin puhujat virheelliseen ääntämykseen, ei ole painava, punnittiinpa sitä tieteen tai käytännön maailman punnuksin. YK:n konferenssissa sen esittäminen hymyilytti suurta joukkoa: äidinkielenään englantia puhuvat eivät huomanneet sureksia sitä, etteivät he tavoittele alun perin latinaisin kirjaimin kirjoitettavienkaan nimien oikeaa ääntämystä, vaan esimerkiksi Jutland, Juutinmaa, on häpeilemättä ”dȝatlænd” jne.

Summa summarum: 1) me voimme ja meidän on viisasta pyrkiä nimien kirjoittamisessa yhdenmukaiseen kansainväliseen käytäntöön. Sama on tietysti tavoite ääntämisessäkin, vaikka sitä emme me, eivätkä muutkaan voi täysin saavuttaa. Hyvä jos päästään tunnistettavaan ääntöasuun. 2) Venäjän nimien vakaaseen kirjoittamistapaan kansainvälisessä käytännössä päästään vain suosimalla kansainväliseksi kelpuutettua järjestelmää.

3) Nyt siirtymävaiheessa, josta toivottavasti ei millään alalla tule kohtuuttoman pitkä, on tietysti asian perillemenon varmistamiseksi tarpeen mukaan käytettävä uusien nimiasujen rinnalla vanhoja englannin, ranskan, saksan jne. mukaisia ”kansallisia” nimiasuja kuten Kielikellossa 4/1987 esitin käytettäväksi suomalaisenkin siirrekirjainnuksen mukaisten asujen rinnalla. Esimerkiksi sopii Čara (Chara), joka antaa samalla aiheen huomauttaa vielä edellisen asun paremmuudesta tiedonvälittäjänä: Čara paikallistuu paikkaa tuntemattomankin mielessä jo oikealle maapallon neljännekselle.

Eeva Maria Närhi
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
nimitoimisto

Eeva Maria Närhi