Selkokieli ja vuorovaikutus on opaskirja tilanteisiin, joissa osallistujilla on erilaiset kieli- ja vuorovaikutustaidot ja joissa kaikilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia saada itseään ymmärretyksi ja päästä osalliseksi keskusteluun. Selkokielisessä vuorovaikutuksessa osaavammat keskustelijat pyrkivät muokkaamaan puhettaan ja toimintaansa keskustelukumppaniensa tarpeiden mukaiseksi ja tukemaan näiden osallistumista vuorovaikutukseen. Kirja perustuu kokemuksiin, joita on saatu kolmivuotisessa Selkokieli ja vuorovaikutus -projektissa. Siinä oli mukana kehitysvammaisten, kielihäiriöisten nuorten sekä autismin kirjon henkilöiden ns. selkoryhmiä. Ryhmien keskusteluja nauhoitettiin ja analysoitiin, ja niiden jäseniltä kerättiin palautetta ryhmän toiminnasta ja keskustelukäytänteistä. Projektin tavoitteena oli hankkia tietoa puhutun ja kirjoitetun selkokielen käytöstä selkoryhmissä sekä kehittää toimintamalleja ja ohjeita vuorovaikutustilanteisiin, joiden osallistujilla on jokin kielellinen erityisvaikeus.

Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään selkokielisen vuorovaikutuksen toimintamalleja ja ohjeita ensin yleisestä näkökulmasta. Sen jälkeen kerrotaan tarkemmin vuorovaikutuksen erityispiirteistä ja toimivista käytänteistä erityyppisissä selkoryhmissä. Toisessa osassa annetaan konkreettisia vinkkejä siitä, millaisia vuorovaikutusta tukevia harjoituksia selkoryhmissä voi tehdä ja millaisia selkokielisiä materiaaleja voi käyttää ja millä tavoin. Kirjasta hyötyvät varmasti eniten ne, jotka ammatikseen työskentelevät selkokieltä tarvitsevien ihmisten kanssa, samoin selkokieltä tarvitsevien läheiset, ja heille kirja onkin ensisijaisesti suunnattu. Varsinkin kirjan ensimmäinen osa tarjoaa kuitenkin hyödyllisiä neuvoja ja pohdittavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vuorovaikutuksesta ja kielellisestä tasa-arvosta. Ohjeet siitä, millaisin keinoin voi helpottaa ja varmistaa käsiteltävien asioiden ymmärtämistä sekä tukea vuorovaikutuksen sujumista ja yhdenvertaista osallistumista keskusteluun, ovat päteviä missä tahansa keskustelussa. Ne ovat myös sovellettavissa kaikenlaiseen  asiakastyöhön, jossa asioita hoidetaan keskustelemalla ja jossa ammattilaisen ja asiakkaan taustatiedot ja odotukset usein poikkeavat toisistaan.

Yleisesti pätevä on myös kirjan keskeinen viesti siitä, että tärkein keskustelun onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttava seikka on asenne. Selkokieliseen vuorovaikutukseen voi ja pitääkin antaa ohjeita, mutta niillä on rajoituksensa, koska keskustelu on aina vähintään kahden ihmisen yhteistyötä ja etenee useimmiten nopeasti. Vuorovaikutuksen onnistuminen edellyttää ennen kaikkea halua olla osallisena keskustelussa ja halua tukea muiden osallisuutta. Se myös motivoi osallistujia selvittämään ongelmatilanteita. Tärkeää on siis sekin, ettei ymmärrysongelmia tai hämmentäviä hetkiä pelätä, vaan keskustelijat ovat valmiita korjaamaan väärinymmärryksiä takertumatta kuitenkaan virheisiin, jotka eivät haittaa vuorovaikutuksen sujumista.

Kirjassa on paljon litteroituja katkelmia selkoryhmissä käydyistä keskusteluista sekä suoria sitaatteja kommenteista, joita ryhmäläiset esittivät ryhmien toiminnasta. Ne konkretisoivat kirjassa annettuja ohjeita, mutta tekevät samalla kirjasta myös moniäänisen. Keskustelukatkelmat ja sitaatit esittelevät projektissa mukana olleiden selkoryhmäläisten itsensä muotoilemia näkemyksiä vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä sekä heidän keinojaan selvitä keskustelun haasteista ja ongelmista. Tässä mielessä kirja toimii myös esimerkkinä tasa-arvoisemmasta viestinnästä.

Vaikka Selkokieli ja vuorovaikutus -kirja esitteleekin suullisen vuorovaikutuksen mahdollisia ongelmia sekä tarjoaa ohjeita näiden ongelmien välttämiseen ja selvittämiseen, se osoittaa selvästi myös keskustelun vahvuuden viestinnän välineenä. Kun asioita hoidetaan kasvokkain puhumalla, väärinymmärrykset ja vuorovaikutuksen ongelmat voidaan huomata ja korjata saman tien. Mahdollisuus osallistua tasavertaiseen keskusteluun tarkoittaa myös mahdollisuutta päästä yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, kuten kirjan toimittaja esipuheessaan toteaa. Kehitettäessä esimerkiksi julkisen hallinnon verkkopalveluja ja sähköistä asiointia onkin välttämätöntä pitää huolta siitä, että ihmiset voivat edelleen hoitaa asioitaan myös kasvokkain keskustelemalla.

Johanna Kartio (toim.): Selkokieli ja vuorovaikutus. Kehitysvammaliitto ry, 2009.