Antti Mustakalliota voi pitää hyvästä syystä todellisena puheen ja retoriikan ammattilaisena. Vuodesta 2012 yrittäjänä työskennellyt Mustakallio toimii puhetaidon kouluttajana, kirjoittaa puheita ja järjestää vuosittain Retoriikan kesäkoulua, joka on vaikuttavan viestinnän ammattilaistapahtuma. Lisäksi hän kouluttaa erilaisissa yrityksissä ja organisaatioissa ihmisiä puhumaan vaikuttavammin, vakuuttavammin ja viihdyttävämmin.
Koulutukseltaan Mustakallio on teologi. Aiemmin hän on työskennellyt useita vuosia Helsingin yliopistossa tutkijana ja opettajana ja on toiminut myös kahden Helsingin piispan teologisena sihteerinä. Hänellä on työn alla myös väitöskirja varhaiskristillisestä argumentaatiosta ja retoriikasta.
– Tutkimusaiheeni perusteella kiinnostuin retoriikasta ja antiikin puhetaidosta, sanojen vaikuttavasta voimasta. Aloin pohtia, mistä olen kiinnostunut, missä minulla on asiantuntemusta ja mitä haluan oppia enemmän. Tältä pohjalta ryhdyin yrittäjäksi viitisen vuotta sitten, hän kertoo.
Retoriikkaan ja puhetaitoon liittyvä kouluttautuminen avaa ihmisille usein uuden ikkunan kielen mahdollisuuksiin ja vuorovaikutukseen. Mustakallion koulutuksiin osallistuvat tapaavat olla motivoituneita ja innostuneita aiheesta.
Yleisön palveleminen on puhujan tärkein tehtävä. Puhuja ei puhu itselleen, eikä hän ole nostamassa omaa egoaan – tai näin ei ainakaan pitäisi olla.
– Omaa osaamispohjaani rakensin yliopistolla perehtymällä sekä klassiseen että modernimpaan retoriikkaan. Tutustuin myös sosiaalipsykologiseen vaikuttamistutkimukseen. Työ piispan avustajana sisälsi erilaisia viestinnällisiä tehtäviä, joiden myötä vaikuttamisviestintä tuli käytännössä tutuksi.
Puheenkirjoittaja Suomessa tuntematon ammatti
Mustakallio kertoo pyrkivänsä kehittämään jatkuvasti osaamistaan sekä lukemalla alan kirjallisuutta että osallistumalla alan tapahtumiin. Viime vuosina hän on keskittynyt erityisesti eurooppalaisten puheenkirjoittajien konferensseihin. Puheenkirjoittaja on hänen mukaansa Suomessa käytännössä tuntematon ammatti.
– Suomessa ei ole puheenkirjoittajien ammattikuntaa. Ministeriöistä ei löydy henkilöitä, joiden titteli olisi puheenkirjoittajia, eikä heitä löydy myöskään suuryrityksistä. Freelancereita en tiedä itseni lisäksi ketään. Jos esimerkiksi johtajat haluaisivat puheenvuorojensa olevan kauttaaltaan briljantteja, he varmasti käyttäisivät alan parhaita osaajia. Tuntuukin siltä, että puheiden kohdalla rimaa lasketaan ja tyydytään keskivertoon.
Mustakallio mukaan on vaikea sanoa, miksi Suomessa on tällainen tilanne.
– On kuitenkin yleisesti koettu niin, ettei Suomessa ole erityisen vankkaa puhekulttuuria. Kouluissa ilmaisu on perinteisesti keskittynyt kirjalliseen muotoon. Suomessa ei voi myöskään opiskella retoriikkaa yliopistotasolla. Vaikkapa Ruotsissa tämä on mahdollista kolmessa korkeakoulussa.
Mustakallion mukaan lukuisissa länsimaissa puhetta pidetään väkevänä vaikuttamisen välineenä. Niissä tapaa olla myös lukuisia puheenkirjoittajia. Puheenkirjoittamiskulttuuri on vankka erityisesti Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa.
– Näiden maiden suuryritysten palkkalistoilla voi olla useita puheenkirjoittajia, ja myös freelance-puheenkirjoittajia käytetään paljon. Huippujohtajilla on henkilökohtaisia puheenkirjoittajia. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa on ylipäätään vankka suullisen esittämisen ja debatoimisen perinne, joka on vahvasti läsnä opetuksessa alaluokilta yliopistoon asti.
Puheenkirjoittamiskulttuuria voi kuitenkin rakentaa kätevästi myös sinne, missä sitä ei perinteisesti ole ollut.
– Eurooppalaisten puheenkirjoittajien kokoontumisissa on monesti paljon hollantilaisia. Hollannin ministeriöihin palkattiin ensimmäiset puheenkirjoittajat 1990-luvun alussa. Norjaan palkattiin ensimmäiset puheenkirjoittajat kymmenen vuotta sitten.
Hyvässä puheessa esteettisiä arvoja
Mustakallion mukaan puheenkirjoittajan työssä yhdistyy kiehtovalla tavalla arkipäiväinen käytännöllisyys ja kielen tarjoamien mahdollisuuksien luova käyttö. Puheen hyvyyttä on luontevinta tarkastella sen pohjalta, miten puhe onnistuu täyttämään sille asetetut tavoitteet.
– Hyvässä puheessa on mietitty, mitä sillä halutaan tavoitella ja mikä on ydinviesti. Puhe on suunnattu selkeästi kohdeyleisölle. Puhe vetoaa sekä järkeen että tunteisiin. Käytetty kieli on ymmärrettävää ja konkreettista. Puhe synnyttää kiinnostusta ja innostusta.
Hyvään puheeseen liittyy myös esteettisiä arvoja.
– Tähän liittyy esimerkiksi se, että puheessa on selkeä rakenne ja se etenee johdonmukaisesti. Esteettisesti laadukkaassa puheessa käytetään kekseliäästi esimerkkejä, vertauksia, kertomuksia, metaforia ja toistoa.
Puheen tarkoitus on puhutella kuulijoita.
– Tällöin on tärkeää, että puhujan ja yleisön välissä ei ole häiriötekijöitä. Mikäli puhuja voi pitää puheensa ilman kirjoitettua tekstiä tai muistiinpanoja, vaikutus on yleensä erittäin hyvä. Mutta voi puhe olla vaikuttava myös paperista luettuna, sillä senkin voi tehdä taitavasti. Esimerkiksi Winston Churchill piti kaikki puheensa paperista.
Puheen valmistelemiseen ei ole yhtä ja ainutta oikeaa tapaa. Perussääntönä on, että valmisteluun kannattaa uhrata riittävästi ajatustyötä. Vasta sen jälkeen asioita kannattaa kirjoittaa paperille.
– Ennakkoon kannattaa tehdä itselleen kirkkaasti selväksi, mikä on puheen tavoite, mitkä ovat sen ydinviestit ja kenelle puhuu. Tämän jälkeen aineiston kerääminen ja argumenttien laatiminen on paljon helpompaa.
Puheen huolellinen valmistelu on yleisön kunnioittamista ja palvelemista.
– Yleisön palveleminen on puhujan tärkein tehtävä. Puhuja ei puhu itselleen eikä ole nostamassa omaa egoaan – tai näin ei ainakaan pitäisi olla. Yleisö antaa puhujalle omaa aikaansa. Puhujan tehtävänä on vakavasti syventyä siihen, miten hän voi käyttää tämän ajan parhaimmalla mahdollisella tavalla kuulijoiden hyväksi. Mikä on se viesti ja lahja, joista kuulijoille olisi eniten hyötyä?
Mustakallio toteaa puheen vaikuttavuuden lähtevän aitoudesta ja autenttisuudesta. Puhujasta pitää välittyä se, että hän on sanojensa takana, haluaa kuulijoilleen parasta ja on läsnä.
– Aitous ja läsnäolo voivat korvata puheen mahdollisia puutteita. Vaikuttava puhuminen liittyy oman persoonan kautta toimimiseen. Puhuja ei voi olla jotain muuta kuin mitä hän todellisuudessa on.
Perinteinen yleisöpuhe pitää pintansa
Suomen kieli tuo puheisiin oman sävynsä. Suomen kielessä on esimerkiksi pitkiä vokaaleja ja diftongeja.
– Tämä tekee suomen kielestä sointuvaa ja kaunista niin puhuttuna kuin laulettuna. Toisaalta laiska puheen laatija voi tehdä helposti puheestaan raskaan tunkemalla sen täyteen pitkiä määriteketjuja, raskaista substantiivirakenteita ja epäselviä lauseenvastikkeita.
Puhutun kielen olisi hyvä olla hieman kirjoitettua kieltä yksinkertaisempaa ja selvempää.
– Tämä tarkoittaa lyhyiden ja konkreettisten sanojen suosimista. Tulee käyttää lyhyitä ja iskeviä virkkeitä sekä sivulauseita lauseenvastikkeiden sijasta.
Sosiaalisen median vuorovaikutteisuus ja matala kynnys tekevät yhä useammista nuorista ja nuorista aikuisista esiintyjiä.
Sähköisen tiedonvälityksen räjähdysmäinen kasvu ei näytä nujertavan perinteistä yleisöpuhetta. Mustakallion mukaan sosiaalisen median vuorovaikutteisuus ja matala kynnys tekevät yhä useammista nuorista ja nuorista aikuisista esiintyjiä.
– Youtuben kautta voimme katsoa nyt maailman parhaimpia ja kehnoimpia puheita. TED-järjestön konferensseissa (TED = technology, entertainment, design) pidetyt ns. TED-puheet – internetissä julkaistut erittäin taidokkaiksi hiotut pienet esitelmät – ovat synnyttäneet monissa ihmisissä kiinnostuksen puheilmaisun kehittämiseen. Vlogit eli videoblogit ovat nyt nuorten keskuudessa erityisen suosittuja. Ja nehän ovat suullista esittämistä, pienimuotoisia puheita.
– Voimme siis odottaa jatkossa yhä parempia ja luontevampia suomalaisia puhujia. Tämä on erittäin tervetullut kehityssuunta ihan suomalaista kilpailukykyä ja ulkopoliittista vaikuttamista ajatellen. Meillä voi olla erittäin hyviä tuotteita ja kansainvälisiä aloitteita, mutta jos emme saa muita vakuuttuneiksi niiden hyvyydestä, ne eivät lopulta kanna hedelmää.
Hyviä suomalaisia ja ulkomaisia puhujia
Mustakallion mielestä Suomessa on monia ja monenlaisia hyviä puhujia. Hän toimi aiemmin kahden Helsingin piispan eli Eero Huovisen ja Irja Askolan avustajana.
– He ovat molemmat hyviä, mutta varsin erilaisia puhujia. Huovisen puheista erityisiä tekevät syvällinen ajattelu ja loppuun asti hiottu, erittäin selkeä ilmaisutapa. Askolan puheissa huomiota herättää lyyrinen ilmaisu ja rohkea heittäytyminen tilanteeseen.
Mustakallio nostaa esiin myös Björn Wahlroosin, joka hänen mielestään on erinomainen puhuja.
– Wahlroos on ajatellut sanottavansa huolellisesti ja tuo sen esille terävällä, humoristisellakin tavalla. Hän on hyvin läsnä puhetilanteissa ja rohkenee ottaa terävästi kantaa. Tämä takaa sen, että hänen puheenvuoroistaan keskustellaan.
Kotimaisista laatupuheista Mustakallio mainitsee myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön tuoreimmat uudenvuodenpuheet, jotka ovat hänen mukaansa huolellisesti rakennettuja kokonaisuuksia.
Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalien kampanjoista Mustakallio nostaa esiin Michelle Obaman hienot puheet.
– Ne ovat hyvä esimerkki siitä, minkälaisiin taidonnäytteisiin päästään, kun puhuja on kokenut ja saanut koulutusta ja puheen laatimisessa mukana ovat olleet huippuluokan puheenkirjoittajat.
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa huomiota herätti Mustakallion mielestä se, että perinteisiä suuria puheita – joista Barack Obama tuli tutuksi – ei vaaleissa juuri nähty.
– Trump luotti läsnäolon ja autenttisuuden voimaan. Hän lähinnä jutusteli yleisölleen ja teki sillä tavalla vaikutuksen. Esteettisiltä arvoiltaan Trumpin puheet olivat hyvin heikkoja. Mutta toimivia ne olivat.