Kotimaisten kielten keskuksen kielineuvonnasta kysytään usein sanojen merkityksistä ja sopivuudesta tietyssä tekstiyhteydessä. Yleisessä kielenkäytössä tavallinen sana saattaa laki- tai virkakielessä käytettynä kiinnittää lukijan huomion ja herättää kysymyksiä.
Joustava myötää
Silloin tällöin kuulee sanottavan, että esimerkiksi vaatimuksista tai määräajasta voidaan joustaa. Kielitoimiston sanakirjan mukaan joustaa-verbin merkitys on ’antaa perään, myöten, taipua, myödätä, olla kimmoisa’. Verbiä voidaan käyttää joko konkreettisessa tai kuvaannollisessa merkityksessä. Muun muassa ponnahduslauta tai sammalikko voi joustaa konkreettisesti, mutta kuvaannollisesti myös ihmiset voivat joustaa esimerkiksi neuvotteluissa.
Verbiä joustaa vastaa adjektiivi joustava, jonka merkitys on sanakirjassa määritelty melko samalla tavoin kuin verbinkin. Joustava tarkoittaa ’perään, myöten antavaa, taipuisaa, kimmoisaa, elastista, notkeaa, sulavaa’. Joustavia saattavat olla esimerkiksi patja, vyötärönauha ja kävelytyyli. Kuvaannollisesti voidaan puhua myös esimerkiksi joustavasta työajasta tai asian joustavasta käsittelystä.
Eräs kielineuvonnan asiakas kiinnitti huomiota siihen, että määräaikaa saatetaan sanoa joustavaksi silloinkin, kun siitä joustetaan vain poikkeuksellisesti. Onkin hyvä kysymys, vaatiiko adjektiivin käyttäminen sitä, että puheena olevalla asialla on yleisesti verbin kuvaama ominaisuus. Vai voiko adjektiivia käyttää sellaisestakin määräajasta, josta pyritään useimmiten pitämään kiinni mutta josta on mahdollista joskus joustaa?
Joustavat sukset ja pykälät
Kun adjektiivi joustava liitetään sellaiseen konkreettiseen esineeseen kuin esimerkiksi sukset, voitaneen olettaa, että samat sukset joustavat aina samalla tavalla, vaikka ajan kuluessa joustavuus saattaa käytössä vähitellen muuttuakin. Sen sijaan kuvaannollisessa käytössä joustamisen määrä vaihtelee enemmän: samojen ihmisten ei tarvitse kaikissa neuvotteluissa joustaa yhtä paljon ollakseen joustavia.
Voidaan sanoa, että neuvottelija joustaa silloin, kun hän ei pidä tiukasti kiinni alkuperäisestä tavoitteestaan vaan suostuu tarpeen mukaan kompromisseihin. Tässä yhteydessä joustaa-verbin merkityksenä on melkeinpä Kielitoimiston sanakirjassa mainittu ’poiketa’ eli ’olla noudattamatta jotakin, tehdä poikkeus jonkin suhteen’. Sanakirjan mukaan poiketa-verbiä voidaan käyttää esimerkiksi sanottaessa, että erikoistapauksissa voidaan määräyksestä poiketa.
Joustaa-verbi näkyy vastaavan melko paljon poiketa-verbiä erityisesti sellaisissa teksteissä, jotka perustuvat lakiin. Lain pohjalta kirjoitetaan muun muassa useimmat viranomaisten tekstit, koska viranomaiset toteuttavat lakien säännöksiä. Myös määräykset ja määräajat liittyvät tyypillisesti nimenomaan viranomaisteksteihin. Seuraava esimerkki on sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteesta (82/2020, julkaistu 6.4.2020). Siinä kerrotaan covid-19-pandemian vuoksi tehdyistä poikkeuksista, jotka koskevat kiireettömän hoidon ja palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräaikoja:
Kunnille on myönnetty oikeus poiketa terveydenhuollon kiireettömän hoidon ja sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräjoista. Tämä oikeus on myönnetty valmiuslain perusteella, ja sitä on tarkoitus jatkaa 13.5. saakka. [ingressi]
– – Oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon ja riittäviin sosiaalipalveluihin ei saa vaarantua. Tämä oikeus pysyy, vaikka palvelutarpeen arvioinnin määräajassa voidaan joustaa.
Pandemian aikana palvelutarpeen arvioinnin määräajasta voidaan siis joustaa eli toisin sanoen poiketa.
Ilmiö on tyypillinen viranomaisten teksteille ehkä siksi, että taustalla vaikuttaa lakitekstin kirjoittamisen tapa: pykäliin kirjoitetaan pääsääntö – esimerkiksi määräaika – ja joskus myös poikkeuksia siihen. Viranomaiset näkyvät toisinaan viittaavan joustaa-verbillä tai joustava-adjektiivilla siihen, että pääsäännöstä on ylipäätään mahdollista poiketa. Välttämättä lakitekstissä ei ole myöskään määritelty kovin tarkasti, millaisissa tilanteissa pääsäännöstä poiketaan, vaan poikkeaminen on mahdollista monenlaisissa tilanteissa. Myös poikkeus saattaa olla tällä tavoin joustava.
Kun sen sijaan käytämme sanaa joustaa tai joustava jokapäiväisessä kielessä, emme ajattele pääsääntöjä ja poikkeuksia. Siksi lukijoita voi hämmentää se, miten näitä tavallisia sanoja käytetään lakiin pohjautuvissa teksteissä.
Hypähtää tai sopeutua joustavasti
Myös adverbia joustavasti käytetään Kielitoimiston sanakirjan edeltäjän Nykysuomen sanakirjan mukaan sekä konkreettisessa että kuvaannollisessa merkityksessä. Konkreettisesti voi vaikkapa hypähtää joustavasti ja kuvaannollisesti voi esimerkiksi sopeutua tilanteeseen joustavasti. Tästä adverbista voi kysyä samaa kuin adjektiivista joustava: milloin joustoa on riittävästi, jotta jonkin voi sanoa tapahtuvan joustavasti?
Vastaavaa voidaan pohtia muistakin adverbeista, esimerkiksi sanasta yleensä. Erästä kielineuvonnan asiakasta mietityttikin, miten tämä adverbi pitäisi tulkita seuraavassa vesilain kohdassa:
Mitä tässä laissa säädetään valtaväylästä, koskee myös sellaista vesistössä olevaa salmea tai kapeikkoa, jossa säännöllisesti harjoitetaan liikennettä tai jossa kala yleensä kulkee. (1. luvun 6. pykälä)
Missä kala yleensä kulkee?
Adverbin yleensä merkitys on ’useimmiten, tavallisesti, yleisesti’ (Kielitoimiston sanakirja). Muun ohella sitä käytetään monesti kuvattaessa kasvi- tai eläinlajien ominaisuuksia: jokin kukka saattaa esimerkiksi olla väriltään yleensä punainen, harvoin kellertävä (Nykysuomen sanakirja).
Kaloihin liittyvä esimerkki löytyy Biologian sanakirjasta (Otava 2001), jossa ahvenkaloilla kuvataan olevan yleensä vahvat eväpiikit ja karkeat kampasuomut. Sulkeissa selitetään, että ”eräiltä lajeilta ne puuttuvat”.
Adverbia yleensä muistuttaa merkitykseltään adverbi yleisesti, samoin adjektiivi yleinen ja verbi yleistyä. Saatetaan sanoa esimerkiksi, että ahven on yleinen kala Suomessa tai että sinilevä yleistyy vesistöissä.
Jonkin kalan voi siis sanoa olevan yleinen tai jonkin kasvilajin yleensä esimerkiksi punakukkainen. Lajien biologisten ominaisuuksien kuvaaminen tällä tavoin on näiden sanojen yksi tyypillinen esiintymisyhteys.
Lakitekstissä sellaiset sanat kuin yleensä toimivat kuitenkin eri tavoin kuin vaikkapa kuvattaessa biologisia ominaisuuksia. Laissa adverbin merkityksestä seuraa jotakin sellaista, mitä saa tai ei saa tehdä. Sen ymmärtämiseksi tarvitaan melko tarkkaa taustatietoa siitä, millaista yleisyyttä adverbilla tarkoitetaan. Siksi adverbin epätarkkuus voikin herättää lakia lukiessa kysymyksiä.
Olla omiaan – luonnehdinnoista määräyksiin
Tavalliset sanat kuten joustava ja yleensä voivat siis saada lakikielessä ja viranomaisten teksteissä hieman erilaisia merkitysvivahteita kuin arkisessa kielenkäytössä. Lisäksi laki- ja virkakielessä esiintyy myös sellaisia kiteytyneitä ilmauksia kuin olla omiaan. Sekin pohjautuu adjektiiviin, nimittäin adjektiiviin oma sekä persoonapäätteeseen. Nykysuomen sanakirjassa mainitaan paitsi ilmaus olla omiaan myös muodot olla omansa tai olla omiansa. Merkitys on ’sopia, soveltua, olla kuin luotu’.
Olla omiaan esiintyy erityisesti laki- ja virkakielessä usein tekemään-tyyppisen verbimuodon kanssa. Nykysuomen sanakirjassa mainitaan esimerkkinä Kilpailu on omiaan alentamaan hintoja. Tässä olla omiaan tarkoittaa sanakirjan mukaan, että ”kilpailulla on sellainen luonne, että se alentaa” hintoja.
Lisäksi Nykysuomen sanakirjassa esiintyy lakikirjasta poimittu esimerkki Joka vapauttansa väärinkäyttää, on omiansa sen menettämään. Tällaisissa yhteyksissä olla omiaan saa sanakirjan mukaan määräyksen sävyn. Se onkin hyvä esimerkki siitä, miten ilmauksen merkitys voi vaihdella eri esiintymisyhteyksissä erityisesti lakitekstin ja siihen pohjautuvien viranomaistekstien kaltaisissa tekstilajeissa.
Tasapainoilua tarkkuuden kanssa
On ikivanha vitsaus, että laki- ja virkakieltä kirjoitettaessa pyritään tarkkuuteen ja samalla tullaan käyttäneeksi mutkikkaita ilmaisutapoja. Virkakielenhuoltajat yrittävätkin yksinkertaistaa viranomaisten kieltä selkeämmäksi ja ymmärrettävämmäksi.
Kielineuvontaan esitetyt kysymykset kuitenkin osoittavat, että myös arkisesta kielestä tutut ilmaukset saattavat olla vaikeasti tulkittavia silloin kun ne esiintyvät laki- tai virkakielessä. Näitä tekstilajeja tarkastellessaan kielenhuoltajan onkin tarpeen ottaa huomioon, että tekstin merkitystä eivät luo pelkät sanat sellaisenaan vaan myös tekstilaji antaa sanoille merkityksiä.
Tekstissä käytetyt esimerkit
Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 82/2020: https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/kunta-voi-poiketa-valiaikaisesti-kiireettoman-hoidon-ja-sosiaalihuollon-palvelutarpeen-arvioinnin-aloittamisen-maaraajoista(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Vesilaki 587/2011: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)