Sanastokeskus TSK – termien ja käsiteanalyysin asiantuntija
Artikkeli 1/2018

Riina Kosunen, Mari Suhonen, Sirpa Suhonen

Sanastokeskus TSK – termien ja käsiteanalyysin asiantuntija

Terminologista sanastotyötä tarvitaan erikoisalojen viestinnän selkeyttämiseksi tai monikielisen viestinnän tueksi. Yhdessä sovittuja termejä ja määritelmiä tarvitaan yhä useammin myös sähköisen tiedonhallinnan tukemiseen. Paras lopputulos saavutetaan, kun sanastoa kehittävät yhdessä terminologit ja kohdealan asiantuntijat.

Sanastokeskus TSK on vuonna 1974 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on tuottaa ensisijaisesti suomen- ja ruotsinkielisiä terminologisia sanastoja ja ontologioita, kehittää käsiteanalyysia hyödyntävää metodiikkaa sekä pitää yllä siihen perustuvaa osaamista.

Terminologisia sanastoja on perinteisesti laadittu tietyn erikoisalan viestinnän selkeyttämiseksi tai monikielisen viestinnän tueksi, mutta nykyisin tavoitteena on yhä useammin myös sähköisen tiedonhallinnan tukeminen. Esimerkiksi tietojärjestelmiä suunniteltaessa ja säädöksiä kirjoitettaessa tarvitaan yhdessä sovittuja termejä ja määritelmiä.

Erityisesti julkisessa hallinnossa sanastotyötä tarvitaan semanttisen yhteentoimivuuden takaamiseksi, jotta hallinnossa syntyvää tietoa voidaan siirtää ja käsitellä niin, että sen merkitys säilyy muuttumattomana ja ymmärrettävänä kaikille osapuolille. Julkisen hallinnon sanastotyöllä on laajat vaikutukset, koska se hyödyttää viranomaisten lisäksi kaikkia julkisen hallinnon palveluiden käyttäjiä ja tukee esimerkiksi sähköisten palvelujen kehittämistä.

Sanastotyö ja ontologiatyö

Sanastokeskuksessa työskentelevät asiantuntijat ovat lähinnä terminologeja, joiden päätehtävänä on käytännön sanasto- ja ontologiatyö. Terminologit työskentelevät aina yhdessä kohdealan asiantuntijoiden kanssa. Työnjako tekee työskentelystä tehokasta ja varmistaa parhaiten sen, että sanasto on terminologisesti pätevä, määritelmien sisältö on oikein ja termisuositukset hyväksyttäviä kyseisen alan asiantuntijoiden keskuudessa.

Käsiteanalyysiin perustuvassa terminologisessa sanastotyössä tarkastellaan sekä yksittäisiä käsitteitä että käsitteiden välisiä suhteita. Tavoitteena on kiteyttää yhteen virkkeeseen, määritelmäksi, kunkin käsitteen olennaiset ja sen muista käsitteistä erottavat piirteet sekä olennaiset käsitesuhteet. Toinen keskeinen tavoite on antaa käsitteelle suositettava termi. Lisäksi voidaan kertoa, mitä muita termejä käsitteestä mahdollisesti käytetään tai mitä termejä ei pitäisi käyttää. Sanastot julkaistaan asiakkaan toivomassa muodossa, usein julkiseen ja maksuttomaan käyttöön.

Ontologiatyössä puolestaan tehdään ja ylläpidetään ontologioita, joissa esitetään tietyn sovellus- tai aihealueen käsitteitä konepäättelyä tukevassa muodossa ensisijaisesti hierarkkisten käsitesuhteiden ja termien avulla. Ontologioita voidaan hyödyntää esimerkiksi tiedon kuvailussa, mikä helpottaa tiedon löytämistä. Useimmat Sanastokeskuksen ontologioista perustuvat Yleiseen suomalaiseen ontologiaan (YSO), ja ne ovat käytettävissä Finto-palvelussa (www.finto.fi), kuten Museo- ja taideteollisuusalan ontologia (MAO/TAO) ja Liiketoimintaontologia (LIITO).

Sanastokeskuksen muut palvelut

Sanastokeskuksella on kolme termipankkia. TEPA (www.tsk.fi/tepa) on niistä suurin (yli 350 000 termitietuetta). Se sisältää mm. Sanastokeskuksen laatimat sanastot sekä EU:n IATE-tietokannan ja Tieteen termipankin aineistoa. Pankki- ja rahoitussanaston termipankissa (www.tsk.fi/tsk/pankkisanasto) on reilut 1 000 termitietuetta ja Tietotekniikan termitalkoiden termipankissa (www.tsk.fi/termitalkoot) lähes 700. Kaikki termipankit ovat ilmaiseksi käytettävissä.

TEPA-termipankin hakuliittymä.

Sanastokeskuksen verkkosivuilta (www.tsk.fi) löytyy tietoa Sanastokeskuksen palveluista ja julkaisuista. Sieltä löytyvät mm. sanastot PDF-tiedostoina sekä linkit termipankkeihin ja terminologia-alan tiedotuslehteen Terminfoon (www.terminfo.fi), joka on vapaasti kaikkien luettavissa.

Sanastokeskus osallistuu sanastotyön standardointiin ja kehittämiseen sekä Suomessa että ulkomailla. Suomessa yhteistyötahoja ovat mm. Yhteinen tiedon hallinta ‑hankkeeseen liittyvät Käsitemalliryhmä ja Ydinsanastoryhmä, ulkomailla mm. ISOn terminologiakomitea ISO/TC 37.

Opetus- ja koulutussanasto

Yksi esimerkki Sanastokeskuksen sanastoprojekteista on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toimeksiannosta laadittava Opetus- ja koulutussanasto (OKSA), josta on tulossa ensimmäinen julkaisu vuoden 2018 alkupuolella.

Opetus- ja koulutusalan sanastotyön tarve tunnistettiin vuonna 2010. Tarve oli noussut OKM:n hallinnonalan verkkopalvelun kehittämistyöstä: oltiin luomassa valtakunnallista palvelua, joka tukisi opiskelua, opiskelemaan hakeutumista ja urasuunnittelua. Nykyisin verkkopalvelu tunnetaan nimellä Opintopolku.

Verkkopalvelun kehittämisessä oli otettava huomioon useita opetukseen ja koulutukseen liittyviä tietojärjestelmiä, esimerkiksi kuntien ja eri koulutusasteiden oppilaitosten tietojärjestelmiä. Eri tietojärjestelmissä saatettiin samalla nimityksellä eli termillä viitata toisistaan poikkeaviin käsitteisiin, ja toisaalta samasta käsitteestä saatettiin eri järjestelmissä käyttää eri nimityksiä. Jotta tietojärjestelmien välille pystyttiin luomaan yhteentoimivuutta, tarvittiin yhteistä käsitteiden määrittelyä ja käsitteiden nimityksistä sopimista.

Opetus- ja koulutussanaston koulutuksen käsitejärjestelmää.

Sanastotyöllä varmistetaan siis tietojärjestelmien yhteentoimivuutta, mutta sen lisäksi siitä on apua myös esimerkiksi säädöksissä kirjavasti käytettyjen käsitteiden analysoinnissa, vertailemisessa ja erojen ja yhtäläisyyksien selventämisessä. OKSAn tavoitteena on myös tukea myöhempää säädösvalmistelua tarjoamalla kootusti tietoa siitä, miten mikin käsite on aiemmissa säädöksissä määritelty.

Sanastotyön tekijöiden mielessä on ollut myös viestinnän selkeyttäminen ja yhdenmukaistaminen. OKSAn halutaan tarjoavan vastauksen vaikkapa kysymykseen, onko suositettavampaa ilmoittaa koulutukseen otetulle hakijalle kirjeessä, että hänet on valittu vai hyväksytty.

OKSAa on työstänyt työryhmä, jossa on jäseniä paitsi Sanastokeskuksesta (terminologi), myös OKM:stä, Opetushallituksesta ja CSC:stä eli Tieteen tietotekniikan keskuksesta. Ministeriöstä ja Opetushallituksesta mukana on mm. varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulusektorin asiantuntijoita.

Rakkaalla lapsella monta nimeä – ja monta kaimaa

Opetus- ja koulutusalalla yhtenä sanastotyön haasteena on se, että eri koulutusasteilla käytetään samoista käsitteistä vakiintuneesti eri termejä. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa ja lukioissa opiskelijasta, jonka todetaan luopuneen opinnoistaan, käytetään termiä eronnut, kun taas korkeakouluissa opiskeluoikeudestaan luopuneesta opiskelijasta käytetään nimitystä keskeyttänyt.

OKSAssa eronnut ja keskeyttänyt esitetään synonyymeina, joiden käyttöalat (toisen asteen koulutus ja korkeakoulut) on myös ilmoitettu. Tällaisissa synonymiatapauksissa OKSAssa on toimittu niin, että ensin on laadittu määritelmä, jossa on otettu huomioon kaikki koulutusasteet, joilla kyseinen käsite on käytössä. Tämän jälkeen on koottu käsitteestä käytettävät nimitykset ja kerrottu, millä koulutusasteella mitäkin termiä käytetään.

Toisaalta kun työryhmä on alkanut määritellä vaikkapa käsitettä keskeyttänyt yhden koulutusasteen näkökulmasta, onkin saatettu havaita, että toisella koulutusasteella samalla termillä viitataan erisisältöiseen käsitteeseen. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa termillä keskeyttänyt viitataan opiskelijaan, joka on määräaikaisesti poissa, kun taas korkeakouluissa keskeyttänyt on opiskelija, joka on (pysyvästi) luopunut opiskeluoikeudestaan. Tällöin sanastoon on luotu kaksi keskenään homonyymistä käsitettä, keskeyttänyt (1) ja keskeyttänyt (2), ja näille kummallekin on annettu omat määritelmänsä.

Erikieliset vastinetermit kuvaaviksi

OKSA-hankkeeseen on kuulunut olennaisena osana myös vastinetyö, jossa haetaan suomeksi määritellyille käsitteille vastinetermejä muilla kielillä, OKSAn tapauksessa ruotsiksi ja englanniksi. OKSA-hankkeessa vastinetyötä varten on muodostettu koulutusasteittain työryhmiä, joihin kuuluu alan substanssin sekä kielen tai kääntämisen asiantuntijoita, joista osa on kohdekielen äidinkielisiä puhujia. Kuvaavan vastinetermin löytäminen edellyttää suomenkielisen ja kohdekielisen käsitteen analysointia ja sisältöjen vertailemista.

Esimerkiksi käsite perusopetus eli ”kaikille tarkoitettu yleissivistävä koulutus, jonka lakisääteinen oppimäärän laajuus on yhdeksän vuotta” on nyt käsiteanalyysin ja kielityöryhmän asiantuntemuksen ansiosta saamassa toimivamman englanninkielisen vastineen.

Aiemmissa englanninkielisissä säädöskäännöksissä, kuten perusopetuslain epävirallisessa englanninkielisessä käännöksessä, on perusopetuksesta käytetty sananmukaista käännösvastinetta basic education. OKSAn englannin kielityöryhmässä ollut äidinkielenään englantia puhuva kääntäjä kuitenkin kyseenalaisti kyseisen vastineen toteamalla, että englannin kielessä ilmaus basic education viittaa lähinnä lukemisen ja yhteen- ja vähennyslaskun alkeiden opettamiseen – eihän Suomen perusopetus tälle tasolle jää!

Niinpä perusopetuksen englanninkieliseksi vastinesuositukseksi OKSAan tuli Ison-Britannian järjestelmästä mukailtu termi comprehensive school education, joka sisällöltään vastaa paremmin suomen käsitteen käsitesisältöä ja antaa siten oikeamman mielikuvan suomalaisesta käsitteestä.

Sanastokeskus TSK

Käy tutustumassa erikoisalojen sanastoihin Sanastokeskuksen sivustolla (www.tsk.fi) tai TEPA-termipankin (TEPA-termipankki – erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma) kautta.

www.tsk.fi/tsk/pankkisanasto
www.tsk.fi/termitalkoot
www.terminfo.fi

Riina Kosunen
Kirjoittaja on Sanastokeskus TSK:n terminologi.
Mari Suhonen
Kirjoittaja on Sanastokeskus TSK:n terminologi.
Sirpa Suhonen
Kirjoittaja on Sanastokeskus TSK:n terminologi.
Takaisin ylös