Sanasto sijoittajille
Julkaisuja 1/1990

Kaisa Paasovaara

Sanasto sijoittajille

Taloustieteen käsitteiden ymmärtäminen on välttämätöntä jokaiselle, joka aikoo sijoittaa arvopapereihin tai joka vain haluaa seurata pörssin kehitystä. Ilman käsitteiden tuntemusta eivät yritysten rahoituslaskelmat, tilinpäätökset ja vuosikertomukset tai koti- ja ulkomaisten talousjulkaisujen salaisuudet avaudu sijoittajalle. Vuoden 1988 loppupuolella ilmestyi niin investoijan kuin investoijalle tiedottavankin avuksi Taloustiedon kustantama Sijoittajan sanasto. Sanaston ovat toimittanet kauppatieteiden maisteri Leea-Mari Sipilä ja toimitusjohtaja Sirkka-Liisa Roine. Taustatukenaan toimittajilla on ollut alan asiantuntijoita sekä Taloustiedon termineuvottelukunta.

Sanastossa on noin tuhat hakusanaa. Pääosa aineistosta on nomineja. Jonkin verran on mukana myös lyhenteitä, verbejä sen sijaan on vain nimeksi. Aineisto on järjestetty aakkosittain. Hakusanojen määrittelyissä on toimittajien mukaan otettu sanojen monista merkityksistä huomioon nimenomaan ne, jotka liittyvät sijoittamiseen. Sanat on valittu siten, että etenkin pääoma-, raha- ja johdannaismarkkinoiden käsitteet ovat saaneet keskeisen sijan. Sanastoon sisältyvät lisäksi yhtiöiden tulosten ja arvopaperimarkkinoiden seuraamisessa keskeiset termit. Hakusanat määritellään vain suomeksi, mutta termeille ja käsitteille annetaan englannin- ja ruotsinkieliset vastineet. Lisäksi kirjan lopussa esitetään sekä ruotsin- että englanninkielinen aakkosellinen hakemisto, jossa on viittaukset suomenkielisiin hakusanoihin ja määritelmiin.

Erityisen hyvin tekijät ovat onnistuneet kokoamaan Sijoittajan sanastoon uudehkoa sanastoa, sellaisia sanoja, joita ei esiinny alan aikaisemmissa julkaisuissa. Esimerkiksi käsitteeseen optio liittyviä sanoja esitetään kirjassa yli 40. Selityksen saavat ilmaukset asettaa optio, amerikkalainen optio, eurooppalainen optio, indeksi-, korko-, markka-, merkintä-, miinus- ja myyntioptio. Edelleen kirjassa on määritelmät käsitteille naked option, optiolaina, optiolaji, optioluokka, option aika-arvo, option asettaja, option haltija, option hinta, option kohde-etuus, option kurssi, option lunastushinta, option myyjä/ostaja. Siinä määritellään, mitä ovat option nettoarvo, perusarvo, perusta ja preemio sekä option päättymispäivä, raukeaminen, toteutuminen ja toteutushinta. Samaan optio-pesyeeseen kuuluvat myös ilmaukset option vipuvaikutus, option voimassaoloaika, optiopörssi, ‑sarja, ‑todistus, ‑tyyppi sekä osakeoptio, osto-optio, tarjousoptiolaina, tasaoptio, uncovered option ja valuuttaoptio.

Englanti on kansantaloustieteenkin kieli – sillä markkinoidaan uudet opit. Tämä näkyy Sijoittajan sanastossa siinä, että suhteellisen monet (noin 10 %) varsinkin uudehkoista termeistä on jätetty alkukieliseen asuunsa, joka useimmiten on juuri englanti. Suurin syy tähän on tietysti se, että ilmauksille ei yksinkertaisesti ole olemassa kunnollisia suomenkielisiä vastineita. Näitä vastineita eivät sanaston tekijät ole pyrkineet muodostamaan itse. Silti ei voi välttyä ajatukselta, että ainakin osassa tapauksista anglismeja on suosittu turhaan. Sanastossa ei esimerkiksi ole edes viittaushakusanana ilmausta yhteisyritys, jota voidaan pitää jo hyvin vakiintuneena joint venture ‑ilmauksen vastineena; käsite vain määritellään englanninkielisen hakuasun kohdalla. Jos hakusanan accumulation area selitteessä esiintyvä kertymäalue ei kelpaa ilmauksen suomennokseksi, ehkä sana olisi voinut olla suomeen hieman mukautetussa asussa akkumulaatioalue. Turhan vieraaseen asuun on myös jätetty hakusanat specialist ja special situation, kun olisi voitu käyttää ilmauksia spesialisti ja erikoistilanne.

Sellaisissa tapauksissa, joissa samalle käsitteelle on olemassa sekä englannin- että suomenkielinen ilmaus, ovat tekijät omien sanojensa mukaan määritelleet hakusanan englanninkielisen hakuasun kohdalla, jos suomalainen vastine on uusi tai kieleemme vakiintumaton. Täysin johdonmukaisesti toimittajat eivät kuitenkaan ole noudattaneet tätä periaatetta. Kieleemme on hyvin vakiintunut esimerkiksi ilmaus etuoikeutettu osake, joka vastaa englannin ilmauksia preference share ja preferred stock. Sanastossa käsitettä ei kuitenkaan määritellä suomenkielisen hakuasun kohdalla ilmeisesti siitä syystä, että ilmausta etuoikeutettu osake ei voida pitää kovin onnistuneena. Niinpä etuoikeutettu osake on sanastossa vain viittaushakusanana, mutta ilman, että sen onnistuneisuutta mitenkään kommentoidaan tai että sen tilalla ehdotettaisiin käytettäväksi vaikkapa ilmausta etusijainen osake. Nähtävästi samasta syystä eli suomenkielisen ilmauksen epäonnistuneisuuden vuoksi on jätetty määrittelemättä myös hakusana suojastus, jota esimerkiksi lehtien talouspalstoilla usein käytetään englannin hedging-sanan vastineena. Parempi ratkaisu kuin jättää suojastus vain viittaushakusanaksi ilman kommentteja olisi ollut ehdottaa sen tilalla käytettäväksi esimerkiksi ilmausta suojaaminen tai suojaus.

Hakusanojen valinnan onnistuneisuudesta voi olla monta mieltä. Karsinta ja rajojen vetäminen on aina yhtä vaikeaa, eikä kaikkia tyydyttävään tulokseen ole varmasti mahdollista päästä. Selvää on, että erityisen tarkkaa harkintaa valinta vaatii silloin, kun on kyse niin suppeasta sanastosta kuin Sijoittajan sanasto. Niinpä tiettyjä valintoja ei voi olla ihmettelemättä. Millä perusteella esimerkiksi devalvaatio on päässyt sanastoon mutta revalvaatio ei? Loogisuus vaatisi myös, että jos sanastossa esiintyvät hakusanoina tytäryhtiö ja sisaryhtiö, siinä olisi mukana myös emoyhtiö. Toinen varteen otettava vaihtoehto olisi jättää kaikki kolme hakusanaa pois itsestään selvinä.

Harkinnan arvoista olisi voinut olla myös arkisten, slanginomaisten ilmausten ottaminen mukaan sanastoon. Aivan ilmeisesti Sijoittajan sanastoa ei ole tarkoitettu normatiiviseksi vaan deskriptiiviseksi, joten ammattislangin tavallisimpien sanojen esittely, vaikkapa viittaushakusanoina tai tyyliltään määriteltyinä, olisi voinut olla perusteltavissa siinä missä englanninkielistenkin. Näin olisivat päässeet mukaan mm. lehdissä usein esiintyvät broker, buumi, kliiraus, Reuterin ruutu, splitata, tapettiosake jne.

Itse hakusanojen oikeinkirjoitus on miltei virheetöntä, mutta seliteosissa on paljonkin toivomisen varaa niin kielellisesti kuin asiallisestikin. Suuri puute on mm. se, että sanaston käyttäjä ei määritelmästä voi päätellä, milloin siinä esiintyvä ilmaus on tarkoitettu hakusanaa selittäväksi, milloin taas sen sijasta käytettäväksi suositeltavaksi ilmaukseksi. Yksi esimerkki monista. Hakusana buy back määritellään: ”Varmistusosto. Pitkäaikaisten arvopaperien osto suojaamaan riskiltä, joka on syntynyt, kun on myyty enemmän kuin on ostettu.” Hakusanaa varmistusosto sanastossa ei ole lainkaan, ja lukija jää ymmälle, voiko suomenkielistä ilmausta käyttää englannin buy back ‑ilmauksen vastineena.

Tyylin kannalta harmittavia ovat määritelmien epätäydelliset tai muuten huonosti muotoillut lauseet: ”ARCH – – Menetelmä, jolla pyritään selittämään osake- ja valuuttakurssien muutoksia. Pohjautuu aikasarjan varianssin eli riskin tutkimiseen.” (Par.: – – Aikasarjan varianssin eli riskin tutkimiseen perustuva menetelmä, jolla pyritään selittämään osake- ja valuuttakurssien muutoksia.) Tai: ”indeksioptio – –Markkinaindeksiin, jonka perustana on esim. useiden osakkeiden muodostama kori, perustuva optio.” (Par.: – – Markkinaindeksiin perustuva optio; markkinaindeksin perustana voi puolestaan olla esim. useiden osakkeiden muodostama kori.) Seliteosiin on jäänyt myös häiritsevän paljon kielivirheitä.

Yleisvaikutelmaksi sanastosta jää, että se olisi – etenkin seliteosiltaan – kaivannut vielä hiomista ja yhdenmukaistamista. Kohtuullisella vaivalla lopputulos olisi kohentunut huomattavasti ja sanaston ansiot olisivat päässeet paremmin esiin.

Sijoittajan sanasto. Toim. Sirkka-Liisa Roine ja Leea-Mari Sipilä. Taloustieto r.y. 1988. 118 s.

Kaisa Paasovaara