Sanasta numeroksi
Artikkeli 4/2005

Tuija Määttä

Sanasta numeroksi

Miten pitäisi ymmärtää ilmaukset ”2V synttärit” ja ”2-om.”? Tällaiset lyhenneilmaukset näyttävät elävän omaa elämäänsä ainakin sanomalehtien ilmoituksissa.

Ilmoituksissa halutaan hyvin vähin konstein välittää paljon tietoa myytävistä tavaroista ja tuotteista. Ilmausten typistämiseen vaikuttanee myös se, että palstatila on kallista. Esittelen tässä havaintojani sellaisista numeroilmauksista, jotka näyttävät vakiintuneilta. Esimerkit olen poiminut Helsingin Sanomista.

Numero yhdyssanan osana

Muotia näyttää olevan numeron käyttö kokonaan kirjoitetun sanan sijasta yhdyssanan osana. Numero olisi liitettävä yhdyssanan muuhun osaan yhdysmerkillä, mutta se tuntuu olevan vaikeaa. Tarkastellaanpa seuraavia esimerkkejä.

1) urheilun erikoisliikkeen 2V synttärit

Esimerkissä on kyse liikkeen 2-vuotissyntymäpäivistä. Mainoksen ilmaus on virheellisesti rakennettu. Voisi luulla, että numero 2 ja lyhenne V muodostavat keskenään yhdyssanan ja ilmauksessa olisi kaksi erillistä sanaa. Iso V ei myöskään tarkoita vuosi-sanaa, vaan se on voltin lyhenne. Vuoden vakiintunut lyhenne on pisteetön pieni v. Koko ilmaus on (kolmiosainen) yhdyssana: kaksivuotissynttärit.

Koska lukusana kaksi on kirjoitettu numerolla, se täytyy erottaa yhdysmerkillä sanan muista osista. Jos yhdyssanassa osaa vuotis ei haluta kirjoittaa kokonaan, se tulisi lyhentää pienellä v:llä ja pisteellä ja liittää ilman välilyöntiä synttärit-osaan. Luontevinta olisi kirjoittaa 2-vuotissynttärit.

Säännön mukaan numeroilmauksissa käytetään siis yhdysmerkkiä, jos numero muodostaa jäljessä olevan sanan kanssa yhdyssanan. Yllättävän usein yhdysmerkkiä kuitenkin käytetään nimenomaan sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole kyseessä yhdyssana vaan sanaliitto.

2) Takuu 3-vuotta
3) 2-hengen matka talviolympialaisiin

Nämä numeroilmaukset eivät ole yhdyssanoja, joten yhdysmerkki on virheellinen. Kun käytetään lyhenteitä ja merkkejä, on myös otettava huomioon, että merkinnän perusteella ne pitäisi voida lukea oikein. Tässä tapauksessa merkintöjen tulisi olla 3 vuotta (= kolme vuotta) ja 2 hengen (= kahden hengen).

4) Aj. 200tkm, hk, 2-om.

Merkintä ”2-om.” on peräisin auton myynti-ilmoituksesta, ja sen on tarkoitus ilmaista, kuinka monta omistajaa autolla on aikaisemmin ollut. Näin merkittynä ilmaus pitäisi lukea muodossa ”kaksiomistaja”. Vieläpä voisi ajatella ilmauksen tarkoittavan adjektiivia ”kaksiomistajainen”. Lyhenteestä tulisikin jättää viiva pois, jolloin lukutavaksi olisi tarkoitettu kaksi omistajaa. Ilmaus ”200tkm” tarkoittanee kahtasataatuhatta kilometriä. Mittayksikkö (tässä km) pitää kuitenkin kirjoittaa erilleen lukusanasta, eikä t ole tuhannen vaan tunnin lyhenne. Oikea merkintätapa olisikin 200 000 km.

5) Peugeot 405, 2-renk., musta.

Tästäkin lyhenneilmauksesta ”2-renk.” saa sen kuvan, että numero ja lyhenne muodostavat yhdyssanan. Ne voisi tajuta adjektiivin kaksirenkainen osiksi. Mutta lieneekö kaksirenkaisia henkilöautoja olemassakaan? Ilmoituksen laatija halunnee sanoa, että autoon kuuluu kahdet renkaat. Virheetön merkintätapa olisi siis 2 renk. (= kahdet renkaat).

Päinvastoin kuin edellisissä esimerkeissä seuraavissa numeroilmaukset ovat säännön mukaisia.

6) OPEL CORSA 1.4i ‑91, 4-ov.; Corolla autom. 3-ov.

Lyhenne ov. tarkoittanee tässä adjektiivia ovinen. Miten numerot 3 ja 4 olisi luettava, jotta ne sopisivat yhteen ovinen-perusosan kanssa? Tällaisissa tapauksissa nominatiivimuotojen kolme ja neljä sijasta on perinteisesti käytetty erityisiä yhdyssanamuotoja kolmi- ja neli-. Liittämällä nämä määriteosat ovinen-perusosaan saadaan yhdyssanat kolmiovinen ja neliovinen, jotka ovat käypää suomea. Jos ov.-lyhenne tulkitaankin siten, että se tarkoittaisi ovi-sanan partitiivimuotoa ovea, numero ja lyhenne eivät muodosta yhdyssanaa ja yhdysmerkki on poistettava: 2 ov. ja 3 ov.

7) 2- ja 3-istuttavat sohvat

Koska esimerkin numeroihin ei ole merkitty mitään sijapäätettä, olettaisi, että ne taipuvat samassa sijassa kuin niitä seuraava sana istuttavat, siis kahdet- ja kolmetistuttavat. Tällaisia yhdyssanoja ei tietenkään ole. Lukijan oletetaankin ymmärtävän numerot genetiivimuodoiksi kahden ja kolmen. Oikea merkintä olisi kuitenkin 2:n- ja 3:n-istuttavat.

Monien tuotteiden ja laitteiden jäljessä on jonkinlainen tyyppinumero tai ‑tunnus. Sen taivuttaminen voi olla ongelmallista. Näissäkin tapauksissa merkinnästä pitäisi voida päätellä numeron lukutapa.

8) Erä vaihdossa tulleita Nokia 3210:jä

Periaatteessa moniosaisten lukusanojen kaikki osat taipuvat, mutta ääneen luettaessa on (hahmotuksen helpottamiseksi) mahdollista taivuttaa vain viimeistä osaa. Esimerkin numero on taivutettu sinänsä korrektisti: partitiivin pääte ja monikon tunnus ovat näkyvissä. Mutta miten numero 10 (kymmenen) on ajateltu luettavaksi, kun sen perään on liitetty pääte ‑? Ainoa mahdollisuus lienee, että tarkoitetaan ilmausta kymppi. Numeroilmaus luetaan siis joko kolme kaksi kymppejä tai kolmetuhatta kaksisataakymppejä.

Ilmoitusten ymmärtäminen edellyttää usein, että lukija tuntee ilmoitustekstilajin sisäpiirin käytännöt. Merkintöjen tarkkuus olisi kuitenkin kaikkien, niin ostajan kuin myyjänkin, etu.

Kirjoittaja toimii suomen kielen opintorehtorina Uumajan yliopistossa.

Tuija Määttä