Säätiedotusten nimet ja alueet
Artikkeli 4/2010

Sari Hartonen, Eeva-Kaisa Heikura, Nina Martola, Terhi Nikkanen, Sirkka Paikkala, Harry Schulman, Matti Tikkanen

Säätiedotusten nimet ja alueet

Aluehallinnon uudistuksissa on poistettu käytöstä vanhaa nimistöä ja synnytetty tilalle uutta. Alueiden nimiä tarvitaan monissa arkisissa kielenkäyttötilanteissa. Joukko säätiedottajia, maantieteen asiantuntijoita ja nimistönhuoltajia esittää seuraavassa ratkaisua eräisiin alueiden nimeämisongelmiin.

Toistakymmentä vuotta sitten alkoivat Suomessa itsenäisyyden ajan mittavimmat aluehallinnon uudistukset, joissa on lakkautettu monia aiempia viranomaisia ja hallintoalueita ja luotu uusia. Samassa myllerryksessä on muutettu myös viranomaisten ja alueiden nimiä. Käytännön kielenkäyttötilanteissa nämä uudet nimet ovat osoittautuneet osin ongelmallisiksi.

Uudet nimet aiheuttavat ongelmia esimerkiksi säätiedotuksissa ja ‑varoituksissa. Siksi Yleisradion säätiedotuksen, Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen sekä  Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen ja ruotsin kielen huollon edustajat kokoontuivat syyskuussa 2010 keskustelemaan säätiedotuksissa tarvittavista alueiden nimistä. Aloite tuli säätiedottajilta.

”Entinen Oulun lääni”

Tuoreimmassa, vuoden 2010 alusta voimaan tulleessa uudistuksessa, poistettiin läänit ja tilalle tulivat aluehallintovirastot toimialueineen. Vuonna 1998 valtioneuvoston vahvistamassa aluejaotuksessa yhdeksän vanhan historiallisen maakunnan (Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Häme, Uusimaa, Savo, Karjala, Pohjanmaa ja Lappi, ks. kartta) tilalle muodostettiin 19 toiminnallis-taloudellista maakuntaa. Päätöksissä vahvistettiin  myös alueiden rajat ja nimet lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa, josta oli säädetty aiemmin erikseen.

 

4_10_hist_maakunnat2.jpg

Kartta: Historialliset maakunnat
(Geotieteiden ja maantieteen laitos, Helsingin yliopisto)

Käytännön työssä vaikeuksia on aiheuttanut  etenkin lyhyen ja helppokäyttöisen lääni-sanan korvaaminen ilmauksella aluehallintoviraston toimialue. Nimitykset ovat pitkiä ja huonosti paikantavia, ja Oulun lääniä korvaava Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialue on lisäksi harhaanjohtava ja epälooginen. Yleisessä kielitajussa esimerkiksi  Pohjois-Saksa tarkoittaa Saksan pohjoisinta aluetta, Pohjois-Ruotsi Ruotsin pohjoisinta osaa jne., ja samoin mielletään yleisesti myös Pohjois-Suomi Suomen pohjoisimmaksi alueeksi. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston pohjoispuolella on kuitenkin vielä Lapin aluehallintovirasto.

Toistaiseksi säätiedotuksissa yhtä aluehallintouudistuksessa syntynyttä epäkohtaa on lievennetty kertomalla säärintamien kulkevan ”entisen Oulun läänin alueella”. Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan voi toimia pitkään. Koska yleisesti tunnettua, lyhyttä ilmausta ei alueelle ole, on turvauduttava maakuntien nimiin. ”Entisen Oulun läänin” alueella ne ovat Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.

Television säätiedotuksissa asiaa voidaan auttaa näyttämällä alueita kartalta, mutta pelkästään radion kautta annettavissa tiedotuksissa ollaan vain kuulon varassa. Radion ennusteen tulee olla niin lyhyt ja selkeä, että se voidaan kertakuuntelulla ymmärtää. Radio Suomi ja Radio Vega sekä YLEn teksti-tv ovat viranomaiskanavia annettaessa  sääennusteita, viranomaistiedotteita ja varoituksia. Niissä ei ole selittävää kuvaa.

Uusi maakuntajako nimineen on ollut voimassa alun toistakymmentä vuotta, mutta  uusien alueennimien omaksuminen on ollut hidasta. Monien on vaikea käsittää, että Pohjois-Pohjanmaa ulottuu merestä Venäjän rajalle, Kainuun pohjoispuolelle. Kun säätiedotuksissa lisäksi on käytössä vain rajallinen aika, säärintaman paikantaminen samanaikaisesti molempien maakuntien nimien avulla voi tuntua kömpelöltä. Parempaakaan ratkaisua ei toistaiseksi ole.

Muitakin paikannusongelmia on. Kaksikielisen rannikko-Pohjanmaan nimeksi on valittu Pohjanmaa – Österbotten. Monen kielitajussa se kuitenkin tarkoittaa koko Pohjanmaata, joka sitten jakautuu osiinsa eli Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaahan. Yhteisnimitys ja yhden osan nimi menevät siis nykykäytännössä sekaisin.

Epäloogisuutta on myös nimiparissa Uusimaa ja Itä-Uusimaa; tämä haitta tosin poistuu vuoden 2011 alussa, kun maakunnat yhdistyvät Uusimaa-nimen alle. Tällöin Uudenmaan rajakin siirtyy idemmäksi, vastaamaan nykyisen Itä-Uudenmaan itärajaa.

Aluejako sääennusteissa

Vaikka tietoisuus nykyisten maakuntien rajoista ja nimistä ei ole kattavaa, niitä on silti pidettävä virallisuutensa vuoksi virallisen tiedotuksen pohjana. Niitä on vain tehtävä tunnetuksi. Häiritsevästi ristiriitaisissa tapauksissa, jollainen on esimerkiksi Pohjanmaa, voi käyttää tilanteeseen sopivaa kiertoilmausta eli määritellä alueen paikantavampien nimien ja ilmansuuntien avulla. Yksityiskohtaisissa tapauksissa voi käyttää kuntien nimiä.

Tärkeää olisi, että eri viranomaiset käyttäisivät valtakunnallisessa tiedotuksessa yleisesti tunnettuja, ymmärrettäviä ja paikantavia aluejakoja ja nimiä. Seuraavassa esitellään Ilmatieteen laitoksen käyttämä aluejako.

Koko maata koskevissa sääennusteissa Suomi jaetaan länsi-itä- tai pohjois-eteläsuunnassa suuriin alueisiin, jotka perustuvat maakuntiin. Säähän liittyvät varoitukset, kuten metsäpalovaroitukset, annetaan maakunnittain.

Nykyiset maakunnat ovat seuraavat:

4_10_nyk_maakunnat2.jpg

 

Sääennusteissa maakuntia yhdistetään sekä itä-länsi- että pohjois-eteläsuunnassa. Lappi jaetaan tarvittaessa Etelä-, Keski- ja Pohjois-Lappiin tai itä-länsisuunnassa seuraavasti kuvan (pdf-muotoinen) osoittamalla tavalla.

Maan pohjoisosan maakuntien suuren koon vuoksi voidaan sääennusteissa ja varoituksissa käyttää myös kuntajakoa. Lisäksi voidaan käyttää selkeitä lisämäärityksiä, kuten rannikko, käsivarsi ja lounaissaaristo.

Nimilainsäädäntö

Maakuntien ja aluehallintovirastojen nimet on vahvistettu valtioneuvoston päätöksellä. Kansalaisten tiedonsaantiin ja turvallisuuteen vaikuttavia nimipäätöksiä pitäisi silti voida korjata. Suomessa olisi vihdoin otettava harkintaan sellaisen viranomaisten yhteisen nimiasiantuntijaelimen perustaminen, joka voisi selvittää valtakunnalliseen tiedotukseen vaikuttavat nimiasiat ennen lopullista päätöksentekoa. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Virossa vastaava nimilainsäädäntö toteutettiin jo 1990-luvulla. Ajanmukaisen, julkista nimistöä koskevan säännöstön laatimista nimiasioita käsittelevien ministeriöiden kanssa ovat Kotimaisten kielten suomen ja ruotsin kielen lautakunnat esittäneet julkisesti viimeksi vuonna 2009.

Nina Martola ja Sirkka Paikkala
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Terhi Nikkanen
Yleisradio, säätoimitus

Sari Hartonen ja Eeva-Kaisa Heikura
Ilmatieteen laitos

Harry Schulman ja Matti Tikkanen
Helsingin yliopisto, geotieteiden ja maantieteen laitos

Sari Hartonen
Eeva-Kaisa Heikura
Nina Martola
Terhi Nikkanen
Sirkka Paikkala
Harry Schulman
Matti Tikkanen