Watergate-skandaalilla viitataan 1970-luvun alkupuolella Yhdysvaltojen poliittista elämää kuohuttaneisiin tapahtumiin, joiden vuoksi maan silloinen presidentti Richard Nixon joutui lopulta eroamaan virastaan. Skandaali nimettiin Washingtonissa sijaitsevan Watergate-rakennuksen mukaan. Tapahtumat saivat alkunsa, kun Nixonin edustaman republikaanipuolueen agentit murtautuivat rakennuksessa sijaitsevaan demokraattipuolueen päämajaan.

Osaltaan Watergate-skandaalin merkittävyydestä kertoo se, että sittemmin erityyppisiä kohujuttuja ja selkkauksia on alettu nimetä gate-päätteen avulla – myös suomen kielessä. Kyseessä voi olla esikuvansa mukaan poliittinen skandaali. Irak-gatena tunnetaan tapahtumat, jotka johtivat pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon kesällä 2003. Matti Vanhanen puolestaan joutui lujille lauta- tai lautakasagaten yhteydessä vuonna 2009. Tuolloin Vanhasen epäiltiin rakentaneen taloaan lahjuksena saaduilla laudoilla. Kohun jälkeen kaikki tietävät, että tuppeen sahatulla puutavaralla tarkoitetaan lankkua tai lautaa, jonka sivusahaus eli särmäys on jätetty tekemättä.

Kevyempää poliittista sarjaa edustaa rynnäsgate. Se pääsi valloilleen, kun poliitikko Mauri Pekkarisen väitettiin käyttäneen loukkaavaa rynnäs-sanaa ja odottaneen kuumeisesti pääsyä korjailemaan mikrofonia naispuolisen keskustelijan jakun rintamuksessa. Myös akateemisella maailmalla on omat skandaalinsa. Vuonna 2009 järkyttänyt ilmastogate – englanniksi climategate – koski ilmastonmuutosta käsittelevän tutkimustiedon vääristelyä.

Paitsi paikannimeen, gate-pääte voi hyvin liittyä myös henkilönnimeen, henkilöityväthän skandaalit usein johonkuhun ihmiseen. Yhdysvalloissa presidentti Bill Clintonin kohtaloksi koitui suhde nuoreen avustajaansa – eli Lewinsky- tai Monica-gate. Kotoinen Himas-gatemme taas liittyy filosofi Pekka Himasen laatimaan tulevaisuusselontekoon: oliko selvitys siihen käytetyn rahan arvoinen?

Aluksi erilaiset gatet kytkeytyivät vähintään vakavahkoihin yhteiskunnallisiin tapahtumiin, joihin liittyi usein salailuja ja todellisen tilanteen peittelyä, kuten alkuperäisessä Watergate-skandaalissa. Myöhemmin miltei mikä hyvänsä kulmakarvoja kohotuttava tapahtuma on voinut saada oman gate-nimityksensä.

Vuonna 2004 nuorisoidoli Justin Timberlake tuli ”vahingossa” paljastaneeksi tähtilaulaja Janet Jacksonin rinnan kesken Super Bowlin puoliaikashow’n, ja seurauksena oli viikkokausia vellonut nipplegate eli nännikohu. Oma nännigatemme syntyi samana vuonna Linnan kutsuilla, kun nuori laulajatar saapui juhliin ilman rintaliivejä. Naisen nännit piirtyivät esiin ohuen kankaan alta, eikä lööppikohua voinut estää.

Vielä mitättömämmästä tapauksesta itsenäisyyspäivän vastaanotolta saatiin meheviä otsikoita vuonna 2009: lusikkagate syntyi, kun Sauli Niinistön kumppani Jenni Haukio hörppi kahvia lusikka kupissa. Etikettihän opastaa asettamaan lusikan lautaselle ennen juomista. Skandaali on siis laimentunut myrskyksi vesilasissa – tai kahvikupissa.

Viime aikoina valtakuntaa on kuohuttanut kaksikin kieleen liittyvää gate-tapausta: haltia- ja rektiogate. Ensin ihmeteltiin haltiagatea, kun suomen kielen lautakunta katsoi, että uskomusolentoa merkitsevän haltijan voi yhtä hyvin kirjoittaa ilman j:tä (haltia). Toistamiseen lautakunta repäisi hyväksymällä alkaa tekemään –rakenteen osaksi hyvää yleiskieltä. Rektiogateksi nimetty tapaus puhutti laajasti uutisissa ja lehtikirjoituksissa.