Ravintoloiden nimikimara
Artikkeli 2/2007

Pirjo Mikkonen

Ravintoloiden nimikimara

Edellisessä Kielikellossa kerrottiin iloisena kieliuutisena, että on muodikasta antaa ravintoloille suomenkielisiä nimiä. Nyt katsahdetaan laajemmin Helsingin ravintoloiden erilaisiin nimiin ja nimenantoperusteisiin.

Ravintoloiden nimet ovat yritysnimiä, ja kilpailu on kovaa. Houkuttelu ruoan ja juoman ääreen on tärkein motiivi nimeä luotaessa sen lisäksi, että nimi tietysti kertoo ravintolan tyypistä ja tyylistä. Nimen pitää olla positiivinen, mieluimmin hauska, iloinen, yllättävä, mutta mielellään myös helppo käyttää.

Helsingin ravitsemusliikkeiden nimet ovat kansainvälisten ja kotoisten ainesten cocktail. Vanhat helsinkiläiset ehkä muistavat nimet Kestikartano, Uusimaa ja Tenho. Ne ovat nyt historiaa, sillä ravintoloiden nimet jos mitkä seuraavat ajan henkeä ja muotia.

Ravintoloiden ja kahviloiden nimissä englannin kielen voimaan luottavat mm. Blue Peter, Seaside, Big Time Bar, Sea Horse, Beefy Queen Jambo, Henry’s Pub, Hemingway’s. Suomenkielisistäkin nimistä seuraavantyyppiset noudattavat ikivanhaa yleismaailmallista mallia (ison alkukirjaimen käyttöä ja huumoria myöten): Musta Hevonen, Hullu Kukko, Janoinen Lohi, Laiska Karhu ja Naurava Härkä. Mallin uudennoksia ovat Kultainen Kulaus, Nuori Messipoika ja Tulinen Turkinpippuri. Tässä nimityypissä on sana vanha suosiossa; se on ilmeisesti koettu myyväksi ominaisuudeksi. On Vanha Pukki ja Vanha Paja, ja vanhuuden mielikuvaa on vahvistettu käyttämällä W-kirjainta, jolla suurin osa näistä nimistä alkaa: Wanha Mylly, Wanha Mestari, Wanha Kettu. Tällekin nimiryhmälle on selvästi ulkomainen esikuva, kuten Helsingissä Old Anchor, Old Skipper’s, Old Sophie, ja Old Story.

Jos ravintolan ruokalista koostuu vieraan kulttuurin tyypillisistä ruokalajeista tai omistajat ovat lähtöisin suomalaisille eksoottisista maista, voi sen aavistaa ravintolan nimestä. Šašlik, Cafe Matushka ja Troikka tarjoavat venäläistä ruokaa. Ristorante Zio Pepessä ja Casa Maressa saa tuntumaa italialaiseen keittotaitoon. Kaukaisempiin kulttuureihin voi ruoan avulla tutustua paikoissa, joiden nimiä ovat Indian Cuisine, Korea House, Thai-Manohra. New Bamboo Center tarjoaa kiinalaisia ja malesialaisia makuja, Annapurna ja Satkar nepalilaisia. Tyyliin sopii paremmin syödä kiinalaista ruokaa Hang Zhou- tai Guo Ji ‑nimisissä ravintoloissa kuin Long Wallissa, Mandarin Courtissa tai Aasian Wokingissa.

Ainoa nimityyppi, jota on ehkä vaikea käyttää puheessa, ovat koodin omaiset ja numeroilmaukset, kuten B4U, Bar ’52, Bar Nr1, N:o 11. Ravintolan osoitteen kadunnumero tuntuu olevan helppo nimiratkaisu, mutta tuskin asiakkaille sellaisenaan käyttökelpoinen. Muuten lukusanat kuuluvat perinteiseen ravintolanimistöön: Viiden Pennin Krouvi, Kolme Kaisaa, Kolme Liisaa, Kolme Kruunua ja Kaksi Kanaa.

Ravintolamaailman monikulttuurisesta ja ‑kielisestä luonteesta huolimatta on myös säilytetty supisuomalaisia nimiä: Torni, Kirja, Lehtovaara. Häivähdys vanhaa tunnelmaa on säilynyt nimissä Kulosaaren Casino ja Katajanokan Kasino, ja samaa henkeä sisältyy uuteen nimeen Bulevardin Kahvisalonki. Aivan toinen tyyliväri on puhekielisillä, slangimaisilla nimillä Grilli Flemari, Prankkari, Wäiski, (Teatteriravintola) Morkku, Socis (nimen Seurahuone pohjalta) ja Tenkka (nimestä Tenho). 1990-luvun laman huumoria sisältyy nimeen Roskapankki.

Pirjo Mikkonen