Rautatieläisen poikana ja itsekin lukio- ja opiskeluvuosina topparoikassa työskennelleenä minua on lehtiä lukiessani alkanut kiusata sana junarata. Ennen sitä pidettiin lastenkieleen kuuluvana, mutta se on pesiytynyt yleiskieleen yhä enenevässä määrin alkuperäisen ja komean rautatie-sanan asemesta. Aina siitä asti kun rautatie ja kiskot sen alle keksittiin, on tuntemissani kielissä käytetty sanoihin rauta + tie perustuvaa yhdyssanaa: järnväg, Eisenbahn, ferrovia, chemin de ferre, raudtee.
Ehkä ’junarata’ on muodostunut siten, että rautatie-sana lyhennettiin ammattimiestenkin kielenkäytössä radaksi (Radalla seisoi hirvi). Sen määritteeksi lisättiin lasten- ja arkikielessä ’juna’, vrt. juna-asema, junakisko.
En tiedä, onko esim. kielilautakunta kiinnittänyt huomiota tähän kielen rappeutumiseen kuuluvaan ilmiöön – mielestäni pitäisi.
Jaakko Lavaste
muinoinen äidinkielen lehtori
Toimituksen kommentti
Yhdyssana junarata ei todellakaan tyyliltään eikä täysin merkitykseltäänkään vastaa rautatietä. Suomen kielen perussanakirjassa junarata on merkitty tyylisävyltään arkiseksi. Rautatie tuntuu myös kuvaavan koko järjestelmää, mutta junarata vain kiskoja tai niiden osaa, ”radanpätkää”, josta puhuttaessa rautatie on joskus liiankin juhlallinen. Tiedotusvälineet voisivat tietysti näitä sanoja käyttäessään olla tarkempia ja tyylitietoisempia.