Rationalisoida – järkeistää
Artikkeli 5/1972

Terho Itkonen

Rationalisoida – järkeistää

”Tuottavuuden päivillä tiistaina keskusteltiin 300 asiantuntijan voimin rationalisoinnista nojautuen uusimpaan tutkimusaineistoon. Rationalisoinnin todettiin etujensa mukana tuovan myös eräitä heikkouksia työelämään, lähinnä työntekijöiden terveyden ja viihtyvyyden kannalta. Keskusteluissa heitettiin televisiouutisiin suunnattu moite rationalisoinnin yksipuolisesta ja rationalisointia vahingoittavasta käsittelytavasta.” Näin kertoi lehtiuutinen viime helmikuussa.

Suomen vierasperäisissä kulttuurisanoissa on monenlaisia. On sanoja, jotka kuulostavat melkein kuin omilta: kaaos, normaali, politiikka. On toisia, jotka nostattavat karvat pystyyn: aggregaatti, indoktrinoida, obstetriikka. Tuttuuden ja vierauden vaikutelma johtuu etupäässä äänneseikoista: sana tajutaan sitä vieraammaksi, mitä enemmän siinä on kotoisille sanoille tuntemattomia äänteitä ja äänneyhtymiä.

”Rationalisoimisessa” ei näytä pinnalta katsoen olevan tätä vikaa. Ja kuitenkin moni kielenkäyttäjä tuntee sen jollain tapaa hankalaksi, vieraannuttavaksi sanaksi. Mistä johtuu, että se tuntuu töksähtävän vaikkapa tuollaista uutistekstiä lukiessa? Syitä on kai useitakin.

Se on ensinnä melko pitkäveteinen sana. Pitkiäkin sanoja kieli kyllä sallii, mutta eri kielissä ilmenee selvä suuntaus: mitä taajempaan sanaa joudutaan käyttämään, sitä lyhempi se keskimäärin on. ”Rationalisoiminen” on käynyt vallankin taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa niin tavalliseksi sanaksi, että sen ainainen toistuminen tuossa pitkässä asussaan aikaa hieman kyllästyttää.

Tällaiset yksittäiset pikku häiriöt eivät kielen kokonaisuudessa ole tietenkään kovin kohtalokkaita; ovathan saman sanan vastineet eräissä muissakin kielissä suunnilleen yhtä pitkiä. Mutta ”rationalisoimisessa” tuntuu juuri suomen kannalta olevan lisäksi eräs äänteellinen heikkous: sen takova lyhyttavuisuus, viisi ta-ta-ta-ta-ta-tyyppistä tavua peräkkäin. Sellaiselle on vaikea löytää vertauskohtaa omista yhdistämättömistä sanoista. Yhdyssanoissa (nykynäkymä, satamakatu) se kyllä menettelee, mutta niissä erämaan katkaiseekin jälkiosan ensi tavuun osuva vahvahko sivupaino. Esimerkiksi ruotsin rationalisering on ääntämykseltään melkoista elävämpi: ratšunalisē’riη.

Näiden kahden pikku heikkouden rinnalle tulee vielä kolmas: se että ”rationalisoiminen” on käytännöllisesti katsoen vailla kosketuskohtia kielen muuhun sanastoon. Se on johdoksen näköinen, mutta toisin kuin johdokset yleensä se on vailla selvää kantasanaa ja siksi myös vailla yhteyksiä mihinkään tuttuun merkityssisältöön. Vain harvojen tuntema ja käyttämä on suomessa adjektiivi rationaali(nen), joka merkitsee ’järkevää, järkiperäistä’ ja jonka johto-opillista sukua ”rationalisoiminen” lähinnä on. Toisin on jo ruotsissa: vastaava adjektiivi rationell on siellä jollei suorastaan kansanomainen niin kuitenkin melko tavallinen asiakielen sana.

”Rationalisoimisen” kömpelöstä sanahahmosta on joskus kyllä koetettu päästä eroon. Silloin tällöin näkee lyhempää muodostetta rationointi. Pinnallisesti se näyttää samanlaiselta näppärältä lyhennykseltä kuin esim. viime aikoina yleistyneet systemointi ”systematisoimisen” sijaan ja teoriointi ”teoretisoimisen” sijaan. Kielitajussa se ei kuitenkaan ole näiden tapausten tasalla. Verbit systemoida ja teorioida liittyvät suomessa käytettyihin kantasanoihin systeemi ja teoria; ne tajutaan niiden luonteviksi johdoksiksi aivan kuten ohjelmoida ja markkinoida sanojen ohjelma ja markkina johdoksiksi. Mutta mitään kantasanaa ei suomessa ole tuolle ”rationoimiselle” – saadaan mennä latinaan saakka, ennen kuin löydetään sen lähtökohta, substantiivi ratio (genetiivi rationis).

Latinan ratio merkitsee mm. ’järkeä’. Juuri järki-sanaan pohjautuu myös suomen verbi järkeistää, jota ainakin kolmikymmenluvulta asti on jonkin verran käytetty ”rationalisoimisen” kotoisena vastineena. Sana on lyhempi kuin ”rationalisoida”, ei äännettynä nakuta yhtä pahasti ja tarjoaa jokaisen tajuttavaksi saman merkityspohjan, jolle ”rationalisoiminenkin” on kerran rakennettu. Tämän merkityspohjan ilmipanoa kaivataan; sitä osoittaa esim. seuraava lehti-ilmoituksesta tapaamani katkelma: ”Oy Vuoksenniska Ab ja Ky Åminnefors Kb yhtyivät nopean luonnollisen kehityksen seurauksena. Tämä oli rationalisointia, joka sananmukaisesti merkitsee järkeistystä.” Tulee vain kysyneeksi, mikä vaatii turvautumaan sanankäytössä tuommoiseen selittelevään kiertotiehen. Eikö olisi selvintä kokonaan luopua ”rationalisoimisen” stiiknafuuliasta ja siirtyä järkeistykseen?

Terho Itkonen