Puolipisteen pääpulma
Keskustelua 2/2007

Jaakko Anhava

Puolipisteen pääpulma

Kielikellon numero 2/2006 oli kokonaan väli- ja muille merkeille omistettu teemanumero. Siinä käsiteltiin myös puolipistettä, mutta ei riittävästi. Aikaansa seuraavan välimerkkiohjeen tulisi ensi sijassa kiinnittää huomiota nykyään kaikkein yleisimpään ja häiritsevimpään puolipistetautiin: luettelopuolipisteeseen.

 

Merkki-Kielikellossa (ks. Lue myös) ainoa huomautus siitä, miten puolipistettä ei pidä käyttää, on aivan jakson lopussa, missä sanotaan, että ”luettelon, selityksen, täsmennyksen tms. edellä ei käytetä puolipistettä vaan kaksoispistettä”. Edellä tosin mainitaan: ”Sen tiheä käyttö voi olla häiritsevää, kuten muutkin maneerit”, mutta siinä kaikki – ”tiheää käyttöä” ei mitenkään luetteloida, selitetä eikä täsmennetä.

Esimerkkejä luettelopuolipisteen käytöstä:

”Eurooppalaisuudesta tuli /muslimeille/ ongelmallinen haaste: kolonialismia vihataan; tiedettä ja teknologiaa ihaillaan; maallistumista, varsinkin siihen liittyvää kulutusideologiaa ja perheinstituution rappeutumista kauhistellaan.” (Heikki Räisänen: Uuteen uskoon, s. 105. Kirjapaja 1993.)

”Sen takia hän /kirjoittajan äiti/ huusi loppumatkan niitä samoja solvauksia, joita olin kuullut koko nuoruuteni: kuinka juoksin itselleni ja varsinkin äidinpuoleiselle suvulleni sopimattomien naisten perässä; kuinka itsekäs ja epäkohtelias juippi olin; kuinka kauhioita perintötekijöitä olin saanut isänpuoleisilta sukulaisiltani; ja kuinka huonosti minun tulisi käymään, ellen ryhtyisi Valkealan kunnanlääkäriksi.” (Jorma Palo: Bodomin varjo, s. 88. WSOY 2003.)

”Toisessa laivassa oli muun muassa kuparia ja tinaa; sepän työkalut; pronssityökaluja ja ‑aseita; maatalous- ja kodintyökaluja sekä hiomakiviä ja painoja; kivisiä nuijanpäitä; alasin; skarabeuksia; kristallia; ja jo tuohon aikaan muinainen pohjoisassyrialainen rullasinetti.” (Jaakko Hämeen-Anttila: Mare nostrum, s. 27. Otava 2006. /Edellä on pitempi samanlainen luettelo./)

Lainaa englannista

Ensimmäinen esimerkki on jo 1990-luvun alkupuolelta, mutta silloin tällaista näki vasta harvoin, enkä muista, että puolipistettä olisi juuri lainkaan käytetty tällä tavoin vielä 1980-luvulla. Nykyään tällaiseen törmää joka käänteessä – mutta olen tarkoituksella valinnut näytteet kolmelta arvostetulta, tuotteliaalta ja tottuneelta sanankäyttäjältä, jotka ovat kirjoittaneet edellä lainaamani tekstit suoraan suomeksi.

Mutta juuri siksi, että kaikki kolme kirjoittajaa ovat alansa arvostettuja asiantuntijoita, heidän on täytynyt lukea valtavat määrät englanninkielisiä tekstejä (kaikkien kielivalikoima on tietenkin laajempi, ennen muita Hämeen-Anttilan). Sillä mistäpä muualta kuin englannin kielestä tällainen puolipisteen käytön malli on saatu.

Avuksi ei riitä edes se jonkun antama neuvo, että puolipisteellä pitäisi erottaa vain lauseita. Juuri niinhän kahdessa ensimmäisessä näytteessä on tehty, mutta silti niiden puolipisteet ovat aivan turhia: jokaisen paikalle sopisi mieluummin pilkku.

Vaihtoehtoja on

Vaikuttaa siltä, että englannissa lauseet on erotettava puolipistein, jos niissä on yksikin sanoja erottava pilkku. Mutta suomi ei ole niin allerginen eritasoisille tai erivahvuisille pilkuille kuin englanti. Ensimmäisessä näytteessä puolipisteytystä on kenties ollut kirvoittamassa maallistumista-sanan jälkeinen pilkku (koko virkkeen ainoa), mutta paitsi ettei lauseita pilkuin erotettaessakaan jokunen sanoja erottava pilkku mitään haittaa, se olisi tässä helppo kiertää jättämällä pilkku pois ja lisäämällä väliin sana ja. Vasta sitten kun virke alkaa olla täynnä sanoja erottavia pilkkuja, on puolipisteen käyttö aiheellisempaa – silloinkin tosin, ja myös englannista käännettäessä, sopii etsiä vaihtoehtoisia keinoja kuten selventäviä pikkusanoja (ja, sekä, edelleen, vihdoin tms.).

Toisessa näytteessä ei edes ole pilkkuja puolipisteen erottamien jaksojen välissä, ja vaikka olisikin, jo lauseenalkuiset kuinka-sanat jaksottavat virkettä aivan selkeästi. Vielä 1980-luvulla tuskin kukaan olisi uneksinutkaan erottavansa näitä kuinka-lauseita toisistaan puolipistein – sellainenkaan, joka kirjoittajan lailla oli jo silloin lukenut englanniksi yhtä ja toista.

Edesmennyt toimittaja ja tietokirjojen suomentaja Risto Varteva, joka aina pyrki hiomaan tekstinsä mahdollisimman suomenmukaisiksi, harmitteli kerran yksityisesti kääntäjiä, jotka eivät muista, ettei suomessa käytetä luettelopuolipistettä. Eivät tätä muista monet muutkaan kuin kääntäjät; lainaamani näytteet eivät onneksi ole tyypillisiä teksteille, joista ne on poimittu, mutta mm. ylioppilasaineet ja opinnäytteet vilisevät sellaisia – ja niin abiturienttien kuin opiskelijoiden tyypillinen vastakysymys on: ”Mutta miksi ei – onhan englannissakin niin?”

Kaikista esimerkkilauseistani ja niiden kaltaisista puolipisteen käyttö tekee töksähtelevämpiä kuin jos puolipisteitten paikalla olisi pilkut. Jo siksi eikä vain anglismien vastustamiseksi tällaista puolipisteytystä tulisi karttaa ja sen karttamista neuvoa paljon enemmän – myös Kielikellossa.

Toimituksen kommentti

Luettelopuolipisteen käyttöä ei voi pitää pelkästään puolipistetautina. Luettelopuolipiste mainitaan standardissa SFS 4175 ”Merkkien ja numeroiden kirjoittaminen” (2006), jonka suosituksia Kielikellon 2/2006 ohjeistuksessa noudatetaan.

Joissakin teksteissä pilkku on liian vähäinen välimerkki, joten puolipiste puolustaa niissä paikkaansa. Esimerkiksi tuorein kielenkäytön opas (Uusi kieliopas 2007) hyväksyy, että puolipistettä käytetään ”joskus pilkkua vahvempana erotusmerkkinä luetelmissa ja laajoissa rinnastuksissa”.

Raija Moilanen

Jaakko Anhava