Puhutaanko eurokodeissa eurokodeista?
Keskustelua 3/1995

Martti Tiula

Puhutaanko eurokodeissa eurokodeista?

Suomen liittyminen Euroopan talousalueeseen toi muiden mukana velvoitteen ottaa käyttöön rakenteellisen lujuuden suunnittelunormit, jotka yleisesti tunnetaan nimellä eurocode. Normien laadinta alkoi jo 80-luvulla, jolloin EU:n komissio tuki työtä avokätisellä rahoituksella. Työ siirrettiin vuosikymmenen lopulla eurooppalaisen standardisoimiskomitean (CEN:n) vastuulle. Se julkaisee normit ensin esistandardeina (ENV) ja koeajan jälkeen eurooppalaisina standardeina (EN). Jäsenmaiden on vahvistettava EN-standardit kansallisiksi standardeiksi ja samalla peruutettava muut samaa asiaa käsittelevät standardin tasoiset säännökset.

Näitä suunnittelunormeja (vältän tahallani sanomasta niiden nimeä) on laadittu muun muassa betonirakenteille, puurakenteille ja teräsrakenteille. Osa niistä on vielä tekeillä, osa vahvistettu esistandardiksi. Yhtään lopullista EN-standardia ei vielä ole valmiina.

Standardeja on toistaiseksi laadittu suppeissa asiantuntijapiireissä. Sen vuoksi niistä on voitu haitatta käyttää englanninkielistä nimeä eurocode. Se on puheessa tavallisesti ääntynyt suomen kielen mukaan eurokode, toisinaan eurokoud, harvemmin juurokoud. Taivutuspäätteiden liittäminen on joskus tuottanut päänvaivaa, mutta lopulta asiantuntijat ovat ymmärtäneet toistensa kirjoitukset.

Kirjoitustavan ja ääntöasun ristiriita alkaa häiritä, kun esistandardit vähitellen tulevat koekäyttöön Suomen rakentamismääräyskokoelman normien rinnalle ja kun myöhemmin lopulliset standardit korvaavat suomalaiset rakentamismääräykset tykkänään. Tällöin joutuvat muutkin kuin asiaan vihkiytyneet standardien laatijat puhumaan niistä. Rakennusvalvojat, rakennuttajat, kaikki suunnittelijaryhmät, urakoitsijat ja tavaranhankkijat joutuvat tuon tuostakin vetoamaan niihin, ja joskus asukkaat tai rakennusten loppukäyttäjät joutuvat peräämään oikeuksiaan: onko suunnitelma laadittu ja rakennustyö tehty eurooppalaisen suunnittelustandardin mukaan. Tällöin eivät englantilainen kirjoitusasu ja sen epämääräinen ääntöasu enää käy.

Olen jo parin vuoden ajan ehdottanut sanan siirtämistä suomalaiseen kirjoitusasuun eurokoodi. Näin se voitaisiin taivuttaa ja ääntää täysin suomen kielen sääntöjen mukaan. Olen käyttänyt tätä kirjoitusasua esitelmissä, artikkeleissa ja raporteissa. En ole kuullut vastustusta, mutta normien laatijat eivät ole liioin kallistaneet korvaansa ehdotukselleni. Kun olen ottanut kirjoitustavan keskustelussa esille, on minulle esitetty tavallisesti kaksi vastaväitettä englantilaisen kirjoitustavan puolesta.

Ensimmäisen mukaan sana eurokoodi tuo mieleen salakirjoitusavaimen. Asiassa on hiukan perää, oikeampi muoto olisi varmaan eurokoodeksi, joka kiistatta tarkoittaisi ’eurooppalaista säännöskokoelmaa’. Kun kuitenkaan eurooppalaisia salakirjoitusavaimia ei ole olemassa, ei ole myöskään erehtymisen mahdollisutta.

Toinen vastaväite kuuluu, että ”on päätetty” käyttää englantilaista kirjoitusasua (jonka tekstin lukijat saavat ääntää miten osaavat!). Kiinnitän huomiota passiivimuotoon: jotkut määrittämättömät ryhmät ovat itse ottaminsa valtuuksin keskuudessaan päättäneet, että tässä asiassa suomalaisten on puhuttava possuenglantia. En aio alistua tämmöiseen päätökseen. Odotan suomen kielen lautakunnan suositusta.

Eurokoodi ei tietysti ole ainoa mahdollinen suomen kielen sana tarkoitukseen. Eurosäännös olisi myös mahdollinen. Sen merkitys tuntuisi olevan kuitenkin yleisempi. Se voi viitata mihin tahansa eurooppalaiseen säännökseen ohranjyvien painosta tapetin pesunkestävyyteen. Sitä voidaankin vielä tarvita tuossa laajassa merkityksessä. Eurokoodi sen sijaan on opittu liittämään vain yhteen eurosäännöstön osaan: rakenteellisen lujuuden suunnittelunormistoon.

Toistaiseksi vain parissa viranomaisen määräyksessä on viite eurocodeiin (tulihan pääte oikein?), joten kirjoitusasun muutos on vielä helppo. Eurokoodeja eivät vielä kunnolla tunne niiden käyttäjät, rakennesuunnittelijatkaan, joten uuden kirjoitusasun opettelu ei kohdanne tuoltakaan taholta muutosvastarintaa. Arvelen, että ainoat vastustajat ovat normityöhön osallistuneet muutama kymmenen asiantuntijaa. Jos suomen kielen lautakunta luottaa heidän asiantuntemukseensa rakenteellisen suunnittelun mitoituksessa, niin kai hekin luottavat suomen kielen lautakuntaan kieliasioissa.

Martti Tiula
yliarkkitehti

*

Suomen kielen lautakunta käsitteli kokouksessaan 22.5.1995 eurocode-termiä, jota on ruvettu käyttämään rakenteellisen lujuuden suunnittelunormin sijasta. Lautakunta oli sitä mieltä, että eurocode on eräänlaista ammattislangia eikä sitä pitäisi levittää alan ulkopuolelle, sillä se on laajalle käyttäjäkunnalle termiksi liian epäselvä. Coden merkitys on englannissa laajentunut, mutta suomessa sen vastine koodi on Suomen kielen perussanakirjan mukaan merkkijärjestelmä tiedon tai viestin esittämiseksi tai muuttamiseksi toiseen muotoon tai tämän mukainen merkintä. Suomessa on coden laajentunutta merkitystä vastaavassa käytössä sanat normi ja standardi. Lyhyyden ja ääntämisen helppouden vuoksi näistä on syytä asettaa sana normi etusijalle. Rakennelujuuden euronormi on täsmällinen, käsitettä hyvin kuvaava termi.
Martti Tiula