Kielitoimiston neuvontapuhelimessa saa keskustella monenlaisten ihmisten kanssa ja hyvin vaihtelevista aiheista. Parhaimmillaan keskustelut vahvistavat neuvojan uskoa siihen, että oma kieli on tärkeä asia ja siitä kannattaa pitää huolta. Toisaalta neuvonnassa saa myös tuntea, miten ajan ideologiat ja muodit vaikuttavat kielenkäyttöön ja -käyttäjiin. Tämän hetken taikasanoja ovat kansainvälistyminen ja globalisaatio, joiden mahti näyttää riittävän oikeuttamaan esimerkiksi oikeinkirjoitusjärjestelmän ja nimikulttuurin pahoinpitelyn.

Hokemien takaa paljastuu usein käsittämätön näköalattomuus, jolla on vaikutuksensa myös kielenkäyttöön. Neuvonnassa tiivistyvät konkreettisiksi kielikysymyksiksi päätökset, joiden tekijät eivät ole ymmärtäneet niiden kielellisiä ulottuvuuksia. Kun yritykselle harkitaan nimeksi jotain sellaista kuin wow! tai if..., luulisi olevan itsestään selvää, että nimeäjät pysähtyisivät edes hetkeksi kokeilemaan nimen toimivuutta jokapäiväisessä käytössä: miten se erottuu tekstimassasta nimeksi, miten se sopii tekstin keskelle esimerkiksi asiakaskirjeeseen ja miten se sanotaan, kun vastataan puhelimeen. Käytännön ongelmat kaatuvat nimien käyttäjän ratkaistavaksi. Usein se onneton on nimen siunanneen johtajan sihteeri tai yrityksen puhelinvaihteen hoitaja, joka puolestaan kääntyy ongelmineen Kielitoimiston neuvonnan puoleen. Näissä tilanteissa neuvoja tuntee ahdistavasti riittämättömyytensä. Ei olisi tarvittu kuin tervettä järkeä sen arvioimiseen, palvelevatko wow! ja if... parhaalla tavalla sitä tehtävää, mihin ne on luotu.

Kansainvälisyydellä perustellaan myös sitä, että monissa yrityksissä ei enää käytetä suomenkielisiä tehtävänimikkeitä. Käytännön ongelmien ratkominen jää jälleen muille, mm. näiden management consultantien, software quality engineerien, Corporate Reseller Account Managerien ja First Vice Presidentien kanssa työskenteleville sihteereille, joiden on ratkaistava, miten suomi ja englanti risteytetään: minkäkokoiset alkukirjaimet, mihin järjestykseen nimi ja titteli, pitääkö titteliä taivuttaa ja jos pitää, niin miten pääte merkitään jne. Monien mielestä suomi saa luvan sopeutua englannin vaatimuksiin. Esimerkiksi eräässä Helsingin Sanomissa julkaistussa ilmoituksessa oli haussa samaan yritykseen Managing Director (”kovan luokan näytöillä varustettu bisnesmies”), Sales Director, Account Managers (siis useita), Marketing Manager, Secretary (”aktiivinen emo edellisille”) ja Research Assistants (osa-aikaista tekstinkäsittelytyötä opiskelijoille). Näitä ja muita ”rautaisia osaajia” kutsuttiin rakentamaan yrityksen toimintaa Suomessa ja suomeksi. ”Hetkinen, yhdistän Head of Researchillemme”, on siis ilmeisesti nykypäivän secretaryn suomea.

Kaikki eivät hyväksy nykyistä kehitystä, ja kielenhuoltoa huudetaan monelta taholta apuun. Mukaan työhön tarvitaan kuitenkin kaikkia. Suomen kielen lautakunnan johdolla kielenhuoltajat ovat pyrkineet herättämään keskustelua kielipolitiikasta ja suomen kielen asemasta: äidinkielen opetuksen määrästä, vieraskielisestä opetuksesta kouluissa ja yliopistoissa, tieteen ja tutkimuksen kielestä, nimistökulttuurin heikkenemisestä jne. Kunkin ajan aatteet ja ideologiat heijastuvat kieleen, eikä asenteisiin meikäläisessä kulttuurissa voi vaikuttaa kielloin ja käskyin. Ainoaksi keinoksi jää tiedon lisääminen ja keskustelu. Keinojen löytäminen laaja-alaisen kielikeskustelun herättämiseen ja kielitietoisuuden lisäämiseen onkin nykykielenhuollon keskeinen tehtävä.