Viime vuosisatoina suomeen on lainattu sanoja etenkin ruotsista ja nyttemmin myös englannista. Mutta lainasanoja on suomen yleiskieleen tullut – tai tuotu – myös suomen kielestä itsestään.
Sanastoa tietoisesti kehiteltäessä on sanoja ikään kuin lainattu omasta kielestä käyttämällä jotakin kirjakielessä tuntematonta tai harvinaista murteiden sanaa uudessa merkitystehtävässä. Lauri Hakulinen mainitsee Suomen kielen rakenne -teoksessaan sellaisia sanoja kuin geometrian termi jana (murteissa mm. ’rivi’), kaasu (murteissa mm. ’kylmä sumu’), puisto (murt. ’metsikkö’) ja tehdas (murteissa mm. ’tekopaikka’).
Hakulisen mukaan sanaa kaasu on uudessa merkityksessään käyttänyt ensimmäisen kerran lääkäri Samuel Roos eräässä käännöksessään vuonna 1845. Tehdas taas esiintyy nykyisessä merkityksessään rovasti Kaarle Heleniuksen sanakirjassa vuonna 1838.
Geometrian terminä jana on kirjattu ensimmäisen kerran vuonna 1860.
Samanlainen murteista lainattu sana on juna; sen kieleen tuojasta ei liene varmaa tietoa. Nykyisessä merkityksessään sitä on ensi kerran käytetty vuonna 1864.
Vanhoissa murteissa juna-sanan yleisimpänä merkityksenä on ’jono, rivi’ ja ’juova’. Pohjois-Savon Nilsiässä on etelään lähteviä pääskysiä ollut pitkät junat. Etelä-Savon Juvalla taas on kerrottu turpeen nostosta, että turpeet pantii junnaa oja reonale. ’Juova’-merkitys taas näkyy seuraavasta niin ikään Juvalta kirjatusta esimerkistä: Sanovat pahalaese muantieks niitä kämmene levvyisijä (katinkulta)junija vuoren kyljessä.
Sanaa juna käytetään ’jonon’ ym. merkityksessä lähinnä savolaismurteissa. Siitä on tietoja Etelä- ja Pohjois-Savon murteista sekä Pohjois-Karjalan murteista. (Nimityksestään huolimatta Pohjois-Karjalan murteet ovat kielellisesti savolaisia, mistä kertoo rinnakkaisnimitys itäiset savolaismurteet.) Savolaismurteiden läntisistä osista (mm. Keski-Suomen murteista) sana puuttuu. Kaakkoismurteiden alueella Karjalankannaksella sana kuitenkin näkyy tunnettavan: Kuolemajärvellä niit ol välist kymmensii hevosii yhes junas Pietariin menossa.
Sanalla juna on murteissamme ollut muitakin, harvinaisia merkityksiä. Hollolassa on hitaan ja laiskan hevosen sanottu olleen aika juna, ja Jämsässä on jukuripäisestä sanottu: Se on semmonej juna, junoa ja jauhoa (= junaa ja jauhaa) vastaa.
Yleiskielen juna on nopeasti levinnyt myös murteisiin, ja se on murteissa myös monien sanontojen aineksena: selvä kuj juna vaikkei vislaa (Hattula), joka junaam meitiä on, ku on ollaksensa (Suoniemi), menee ko Vaasaj juna, mutta hiukah hiljempää (Pomarkku).
Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja.