Pilkuntarkkaa poliisityötä
Julkaisuja 4/2006

Leija Arvassalo

Pilkuntarkkaa poliisityötä

Monet kielestä kiinnostuneet ovat varmasti ehtineet hankkia hyllyihinsä Kielipoliisin käsikirjan (2005). Tänä syksynä sen rinnalle on ilmestynyt pari uutta kieliopasta: Hauskaa kielenhuoltoa!  Kielenhuollon opas (ks. Lue myös) ja Pilkulleen! Opas välimerkkien käyttöön.

Pilkun paikka

Pirkko Leinon Pilkulleen on kielenkäytöstä lähtevä opas, jonka kiitollisimmat käyttäjät ovat varmasti koululaiset ja heidän opettajansa. Tämän takaa perinteinen lähestymistapa kielioppiin. On olemassa virkkeitä ja lauseita, jotka pitää pystyä erottamaan toisistaan. Eronteon perusteella opitaan käyttämään välimerkkejä. Pilkulleen selvittää merkki kerrallaan, miten kutakin niistä käytetään.

Esitystavan selvyydestä huolimatta oppaaseen on jäänyt pieniä mutta kiusallisia virheitä. Puolilainausmerkkejä käytetään väärin, ja ajatusviiva on hypännyt yhdysmerkin paikalle. Kehottaapa teos jopa kirjoittamaan virheellisesti ”Isossa Britanniassa” [pitää olla: Isossa-Britanniassa] (s. 115). Vika ei ehkä ole kirjoittajan, mutta lukijalle tulee kummallinen olo – eikö minun oppaan ostajana ja siitä tukea etsivänä kuuluisi saada rahani vastineeksi oikeaa tietoa?

Pilkulleen-oppaan esimerkit ovat usein niukkoja, mutta tehtävissä käsitellään pidempiä tekstipätkiä. Kirjan tehtävät ovat varsin mallikkaita. Niitä on riittävästi, ja ne ovat tarpeeksi laajoja. Lisäksi ratkaisut voi tarkistaa lopusta. Käyttäjää ilahduttaa myös täsmällinen sisällysluettelo.

Kielipoliisin kuulustelussa

Kielipoliisin käsikirja on tyystin toisenlainen kielikirja. Se koostuu eri kirjoittajien artikkeleista, joista monet ovat tyyliltään esseemäisiä. Kokoelmassa on sekä pohdiskelevia osuuksia että raikkaita ja hauskoja näkemyksiä. Mukava monipuolisuus johtunee siitä, että kirjoittajat edustavat useita aloja: artikkeleissa katsotaan kieltä niin professorin, filosofin, toimittajan, tutkijan kuin kielenhuoltajan silmin.

Kielipoliisin käsikirjan huumori perustuu poliisi-teemaan, mikä näkyy muun muassa jaksojen otsikoissa. Niissä käytetään sanastoa, joka liitetään tavallisesti virkavaltaan, esimerkiksi Johtolankoja, Kansainväliset operaatiot ja Kielipoliisikoulun kenttätyöjakso. Ajatus on hieno: käsitellään kielenhuoltoa itseironisesti, siitä näkökulmasta, josta kielenhuoltajia joskus pilkataan. Toivottavasti idea myös toimii. Vaarana nimittäin on, että lukuisat toistensa pilkkuvirheistä huomauttelevat, Kielipoliisi-nimimerkkiä käyttävät verkkojuttelun harrastajat ja verkkopäiväkirjojen pitäjät eivät ymmärrä tällaista ironiaa.

Kielipoliisin käsikirjasta puuttuu asiahakemisto. Puute voi olla hyödyksikin, koska lukijan on pakko tutustua kirjaan hieman syvemmin; sitä ei voi helposti käyttää pelkkänä sääntökokoelmana. Tästä voi olla hyvillään. Tarvitsemme näet pilkkusääntökoosteiden lisäksi asennekasvatusta ja laajaa tietoisuutta kielenkäytöstä.

Leino, Pirkko: Pilkulleen! Opas välimerkkien käyttöön. Otava 2006.

Muikku-Werner, Pirkko (toim.): Kielipoliisin käsikirja. Tammi 2005.

Leija Arvassalo