Passiivin käyttöä
Artikkeli 4/1989

Matti Sadeniemi

Passiivin käyttöä

Suomalaiset ovat yleensä hyvin halukkaita kielessänsä välttämään muukalaisuuksia. Nuoria lainasanoja pidetään jo sen vuoksi kartettavina, että ne tunnetaan vieraslähtöisiksi. Esim. sana seideli, jota 30-luvulla käytettiin olutlasista, hävisi kuin siivellä sipaisten, kun sen tilalle joku ehdotti sanaa kolpakko, joka siihen asti oli ollut melko tuntematon, vaikkakin olemassa oleva. Pääsyynä tähän oli se, että seidelin alkulähde, saksan Seidel-sana, oli sivistyneistöllemme hyvin tuttu, kun sen sijaan kolpakko kävi ”suomalaisesta” sanasta. Kuitenkin sekin on lainasana, mutta sen alkukieli, venäjä, oli meillä vähemmän osattua.

Yksi ja toinen lainasana entisten lisäksi ei kuitenkaan kielen järjestelmässä paljon merkitse. Sen sijaan on hyvin haitallista, että kokonainen ryhmä jotakin kieliopillista muotoa edustavia sanoja vieraan kielen vaikutuksesta saa merkityksen, joka ei tälle muodolle alkuaan kuulu ja joka ei kuitenkaan tunkeudu sen kaikkiin edustajiin, niin että esiintyy rinnakkain sekä yleisen järjestelmän mukaisia että lainamerkityksen saaneita muotoja. Näin on käynyt eräiden partisiippien.

”Muuttolinnut seuraavat yleensä määrättyjä teitä.” ”Määrätyistä syistä hän ei ole ehtinytkään lähteä.” Tähän tapaan näkee joskus kirjoitettavan. Sanalla määrätty on näissä lauseissa aivan erikoinen merkitys, joka periaatteessa jyrkästi poikkeaa tavallisten passiivin 2. partisiippien sellaisten kuin annettu, maksettu, lähetetty merkityksestä. Annettu lupaus merkitsee lupausta, jonka joku tai jotkut ovat antaneet, mutta kuka olisi määrännyt muuttolinnuille tiet? Myöskään myöhästyminen määrätyistä syistä ei edellytä, että joku olisi määrännyt, mistä syystä myöhästyminen tapahtuu. Tällainen määrätty-sanan käyttäminen on ruotsin kielen vaikutusta, ja sitä olisi täysi syy välttää, sillä se rikkoo sitä järjestelmää, jonka mukaan passiivia kielessämme käytetään.

Passiivin käyttö ruotsissa ja suomessa ei nimittäin suinkaan ole samanlaista. Ruotsin rädda merkitsee samaa kuin pelastaa, ja sen passiivi räddas merkitsee usein pelastetaan. Mutta jos näemme jossakin veneen kaatumista koskevassa ruotsalaisen lehden uutisessa otsikon Endast en räddades, emme ilman muuta voi tietää, että saatamme kääntää sen saman verbin passiivia käyttäen Vain yksi pelastettiin – yhtä hyvin lause merkitsee Vain yksi pelastui. Räddades merkitsee siis sekä pelastettiin että pelastui. Tajuamme välittömästi, mikä on näiden sanojen merkitysero: pelastettiin merkitsee, että joku tai jotkut pelastivat asianomaisen, pelastui taas ei ilmaise mitään siitä, millä tavalla pelastuminen tapahtui: asianomainen saatettiin korjata veneeseen, mutta hän saattoi myös itse uida maihin.

Setälällä on lauseopissaan (93, 2) tämän seikan selventämiseksi vielä seuraavat esimerkit: Veneen kokka käännettiin (siis tahallisesti). Veneen kokka kääntyi (käännettynä tai esim. tuulen voimasta). Kokous hajotettiin (siis esim. viranomaiset hajottivat sen). Kokous hajosi (joko osanottajien omasta halusta tai muista syistä). Silloin kohotettiin eläköönhuuto. Laulu kohosi kohti taivasta. Tätä huhua levitettiin innokkaasti. Huhu levisi nopeasti. Näissä lauseissa transitiivisen verbin passiivimuoto käännettiin, hajotettiin, kohotettiin, levitettiin edellyttää teon suorittajaksi persoonallisia olentoja, lähinnä ihmisiä. Intransitiiviset verbit kääntyi, hajosi, kohosi, levisi eivät sisällä mitään tällaista viittausta, vaan ilmaisevat vain tapahtuman sellaisenaan.

Sama ero ilmenee vastaavissa partisiipeissa. Pelastettu ihminen on persoonallisen olennon, Jumalan, ihmisen tai miksei eläimen pelastama, pelastunut on sen sijaan saattanut myös itse pelastaa itsensä tai pelastua sattumalta. Samoin sanapareissa käännetty – kääntynyt, hajotettu – hajonnut, kohotettu – kohonnut, levitetty – levinnyt. Asia ei ole niin, että transitiivisen verbin, sellaisen kuin kääntää, tekijän aina tarvitsisi olla persoonallinen; näin on laita vain passiivimuotojen. Tuuli saattaa kääntää veneen kokan yhtä hyvin kuin ihminenkin, mutta tuulen jäljeltä vene ei ole käännetty, vaan kääntynyt. Samalla lailla esim. rutto saattaa surmata ihmisiä, mutta he eivät silti ole surmattuja, vaan kuolleita; surmattu on vain ihmisen tai eläimen surmaama. Pakkanenkin jäädyttää järven, mutta järvi ei sen jälkeen ole jäädytetty, vaan jäässä tai jäätynyt. Jäädytetty on sen sijaan maalle tehty luistinrata, jonka ihminen on jäädyttänyt. Vaikka jokin asia saattaa minua kiinnostaa, en ole kiinnostettu, vaan kiinnostunut. Ennen kuitenkin sanottiin intreseerattu, mikä oli kaksin kerroin ruotsia: ensiksikin oli sana lainattu ja toiseksi sanan muoto. Mutta myös äänneasultaan aivan suomalaisissa sanoissa tällaista ruotsalaista passiivin partisiippia tavataan ja varsinkin aikaisemmin tavattiin. Joku saattoi olla harmitettu jostakin. Nyt tämä muoto on jo joutunut museon hyllylle: nykyään ihmiset ovat harmissaan eivätkä harmitettuja. Sen sijaan tapaa yhä vielä järkytettyjä ihmisiä, vaikkakin järkytyksissään tai järkyksissään olevat taikka järkyttyneet onneksi ovat heitä lukuisampia. Harva enää on huvitettu, vaikka jokin asia huvittaisikin häntä, hän on – ja siitä on vain hyvää sanottavana – hyvillään tai huvittunut. Kun näkee tai kuulee jotakin liikuttavaa, ei ole suositeltavaa tulla liikutetuksi, liikuttua kyllä sopii.

Näissä tapauksissa ei vieraan mallin mukaisesta passiivin partisiipin käytöstä juuri saata aiheutua väärinkäsitystä. Mutta jos kuulemme lauseen Ministeri X on terveyssyistä pakotettu eroamaan, meidän pitäisi hengessämme nähdä lainausmerkit ”terveyssyistä” sanan ympärillä, sillä ministeri X on pakotettu eroamaan merkitsee – tai sen pitäisi merkitä –, että joku tai jotkut ovat hänet pakottaneet. Jos tosiaan terveyssyyt ovat eron takana, on sanottava Ministeri X:n on pakko erota. Sama on laita sanassa estetty. Vuorineuvos Y on estetty saapumasta merkitsee oikeastaan jotenkin samaa kuin Vuorineuvos Y estettiin saapumasta. Jos muuta tarkoitetaan, asia on sanottavakin toisin, esim. Vuorineuvos Y:llä on este, Vuorineuvos Y ei voi saapua. – Karaistu mies on sekin useimmiten epäsuomalainen sanonta, nimittäin milloin ei tahdota ilmaista, että jotkut ovat miestä nimenomaan karaisseet joitakin vaivoja kestämään. Yleensähän on puhe elämänkokemuksen, koettujen vaikeuksien karaisevasta vaikutuksesta, ja niin ollen on parempi puhua karaistuneesta miehestä.

Paitsi tätä puheena ollutta epäsuomalaisuutta, partisiippien käytössä on vaanimassa toinenkin. Sellainen muoto kuin suljettu on verbin muoto, ja se viittaa tapahtuneeseen muutokseen. Aikaisemmin puhuttiin kieliopeissa suljetusta tavusta. Sillä tarkoitettiin konsonanttiloppuista tavua, tavua, jonka konsonantti sulkee, esim. nyt, taas. Vastakohta on vokaaliloppuinen, avoin tavu, esim. se, maa. Tämä termi suljettu tavu on kaksinkertaisesti huono.

Ensiksikin passiivin partisiippi suljettu oikeastaan edellyttää sulkemisen suorittajaksi ihmistä, ja tässähän on kysymys äänteestä, konsonantista, joka sulkee tavun. Toiseksi suljettu oikeastaan edellyttää, että on tapahtunut sulkemistoimitus, että ennen avoinna ollut on suljettu. Sellaisestahan ei tässä ole kysymys, ja sen vuoksi sulkeutunut tavu ei olisi ollut kovinkaan suuri parannus vanhaan termiin. Nyt puhutaankin umpitavusta, ja se termi on kaikin puolin moitteeton: se sanoo vain, millainen tavu nyt on, eikä edellytä mitään muutosta tapahtuneeksi, aivan niin kuin vastakohtaa ilmaiseva avoin tavu tai avotavu aikaisemminkin. Se, että suomessa esiintyi vastakohtapari avoin – suljettu, johtui vain ruotsin esikuvasta: öppen – sluten. Liike- ja virastokielessä tämä vastakohtapari yhä elää: liike on avoinna silloin ja silloin, mutta suljettuna klo 12–13. Ilman vierasta esikuvaa varmaan sanottaisiin: kiinni klo 12–13. Ainakaan ei kenenkään ole syytä istua suljetuin silmin. Suomeksi istutaan silmät kiinni tai ummessa silmin, samoin kuin jotakin katsotaan avoimin eikä avatuin silmin.

Tämäntapainen aiheeton partisiippien käyttö on varsin yleistä. Sanonta Olen vakuutettu siitä, että olen oikeassa on karkea ruotsalaisuus, mutta olen vakuuttunut ei ole hyvää suomea sekään, mikäli en halua sanoa, että olen aikaisemmin epäillyt asiaa. Luontevaa on sen sijaan Olen varma siitä, että olen oikeassa. – Usein näkee ja kuulee vielä sanottavan, että joku on lämpimästi puettu, puettuna lyhyeen turkkiin tjs. Tämä on kömpelöä jo sen vuoksi, että nykyään ei ketään tervettä täysikasvuista toinen pue, hän pukeutuu itse. Mutta usein on aiheetonta sanoa, että joku on lämpimästi pukeutunut, pukeutunut turkkiin. Miksi viitata aikaisempaan pukeutumistoimitukseen? Riittää, kun toteamme, että hän on lämpimässä puvussa, lämpimissä pukeissa, turkki yllään tjs. – Rajoitettu on yksi näitä sanoja. Lehdissä näkee sentapaisia ilmoituksia kuin Myytävänä rajoitettu määrä puolukoita. Tässäkään ei haluta sanoa, että kukaan olisi rajoittanut puolukoiden määrää, vaan ainoastaan, että määrällä on rajansa. Parempi olisi silloin sanoa Myytävänä jokin määrä (tai pieni erä) puolukoita. Rajallinen-sanalla tuo rajoitettu myös usein voidaan korvata. Samoin on parempi sanoa Korvauksen saajalla on oikeus tehdä sitä ja sitä kuin Korvauksen saaja on oikeutettu tekemään sitä ja sitä.

Sana varustettu on myöskin näitä kirjasuomen huonosti perheeseen sopeutuvia ottopoikia. Huuhkaja on varustettu terävillä kynsillä, joilla se tarttuu saaliiseensa. Eihän kukaan ole huuhkajaa kynsillä varustanut: on sanottava Huuhkajalla on terävät kynnet. Ihmistekoa olevista esineistä puhuen varustettu sopii paremmin. Vene on varustettu 40-hevosvoimaisella moottorilla ei ole sellaisenaan mahdoton sanonta, sillä moottorihan on todella asennettu veneeseen, joka alkuaan on ollut sitä ilman, mutta luontevampaa on useimmiten kuitenkin vain todeta, että veneessä on sellainen moottori. Kömpelömpää on jo puhua kahdella ikkunalla varustetusta huoneesta, koska ikkunat ovat olennainen ja alkuperäinen osa huonetta: tarkoitetaan sanoa, että huone on kaksi-ikkunainen tai että huoneessa on kaksi ikkunaa. Vielä esimerkkejä tällaisesta vierasmallisesta kielenkäytöstä: ”Yrittäessään avata matkalaukkua Arvo havaitsi, että se oli lukittu.” Luontevampaa: lukossa. ”Tyttö katseli häntä pää ylpeästi kohotettuna.” Paremmin: pystyssä, koholla. – ”Hän oli viehättävä uudessa tanssipuvussaan, paljastetuin käsivarsin.” Paremmin: paljain käsivarsin, käsivarret paljaina.” – ”Vaununosastoon astui kymmenkunta aseistettua miestä.” Suomalaisemmin: aseellista miestä. – ”Yritys oli varsin uskallettu.” Luontevammin: uskalias, uhkarohkea.

Mutta palatkaamme vihdoin tuohon määrättyyn, josta juttumme lähti. Se voidaan suomentaa useallakin tavalla. Tietty on yksi vastine. ”Muuttolinnut seuraavat yleensä tiettyjä teitä” on suomea. Toinen usein naulan kantaan osuva sana on eräs. ”Eräistä syistä hän ei ole ehtinytkään lähteä.” Mutta hyvin usein voi parhaiten käyttää määrä-alkuista yhdyssanaa. Voidaan puhua määräasiasta määrätyn asian sijaan, määräpaikasta, määräprosenttisesta liuoksesta jne.

Ei ole puutetta täysin suomalaisista ilmaisutavoista, kun vain kiinnittää asiaan huomiota ja haluaa vapautua tästä vieraasta ja kieltämme vesittävästä rakenteesta.

(Radioesitelmä 1952)
Matti Sadeniemi