Olen tarkastellut lisensiaatintyössäni sanomalehtien välittämää mies- ja naiskuvaa. Tutkimuskohteenani on ollut Helsingin Sanomissa (HS), Ilta-Sanomissa (IS), Aamulehdessä (AL), Iltalehdessä (IL) ja Turun Sanomissa (TS) esiintyneiden mies-, nainen-, poika-, tyttö- ja tytär-sanojen käyttö. Tutkin muun muassa sitä, kuinka yleisiä sanat ovat, millaisten yhdyssanojen määrite- ja perusosina ne esiintyvät, millaisia johdoksia niistä on tapana muodostaa, millaisiin kieliopillisiin funktioihin ne sijoittuvat ja millaisia määritteitä ne saavat. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota esimerkiksi joihinkin tutkimieni sanojen käytön erityispiirteisiin myös varsinaisen aineistoni ulkopuolisten esimerkkien valossa.
Naisista ja miehistä kirjoitetaan tutkimissani lehdissä eri tavalla. Pojista ja tytöistä kirjoitettaessa erot eivät olleet yhtä selvät, tosin poikiin liitetään sanomalehtitekstissä useammin aktiivisuus ja reippaus, tyttöihin passiivisuus. Tarkastelun keskiössä tutkimuksessani olivat mies- ja nainen-sanojen käytön erot. Aineistoni osoitti, että yksittäisiä mies-sanoja ja niistä muodostettuja yhdyssanoja ja johdoksia esiintyy lehtiteksteissä ja yleiskielessä ylipäätään yli puolet enemmän kuin vastaavia feminiinimuotoja. Tämä on sinänsä odotuksenmukaista, jos tuloksia verrataan esimerkiksi eri taajuussanastojen lukuihin. Yllättävää on sen sijaan se, että sanomalehtikielessä toistetaan edelleen stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolista.
Kiinnitin huomiota erityisesti taajaan mies-loppuisten yhdyssanojen sekä nais-etuliitteen käyttöön, siis sellaisiin sanoihin kuin lakimies ja naisjohtaja. Tulosten valossa näyttää siltä, että maskuliini-ilmauksiin liitetään huomattavasti myönteisempiä (sivu)merkityksiä kuin feminiinimuotoihin, mikä osaltaan selittäisi niiden suosiota. Selvää siis on, että mies-sanoja käytetään monipuolisemmin kuin nainen-sanoja, joita myös syntyy selvästi vähemmän.
Taulukossa ovat tutkimieni sanojen ja niistä muodostettujen yhdyssanojen ja johdosten määrät. Keräsin aineistoni kunkin lehden kolmesta eri numerosta eli kaikkiaan 15 numerosta.
| Mies | 1 226 |
| Nainen | 479 |
| Poika | 190 |
| Tyttö | 194 |
| Tytär | 91 |
Mies-sanan geneerinen ulottuvuus kaventunut
Suomen kieltä on totuttu sanomaan tasa-arvoiseksi, sillä meillähän ei erotella esimerkiksi kieliopillisia sukuja kuten vaikkapa saksassa. On väitetty, että vähäisetkin epätasa-arvoiset elementit olisivat hävinneet viimeistään tar-johtimen (johtajatar, kirjailijatar) kadottua aktiivisesta kielenkäytöstä.
Aika ajoin keskustelua ovat herättäneet (esim. Kielikello 4/1990, 2/1994, 4/1994, ks. Lue myös) geneerisiksi, molempiin sukupuoliin ja yleensä ihmiseen viittaaviksi, tulkitut mies-loppuiset yhdyssanat, jotka toimivat usein ammatti- ja muina nimikkeinä. Mies-loppuiset nimikkeet kuitenkin häivyttävät naiset julkisesta kielenkäytöstä, vaikka naiset faktisesti olisivatkin mukana toiminnassa (ks. esimerkki 1). Harvinaista ei ole sekään, että ammattinimikkeenä toimiva mies-loppuinen yhdyssana viittaa vain naiseen (esimerkki 2). Etenkin miestoimittajat taas näyttävät suosivan mies-loppuista yhdyssanaa kirjoittaessaan biologisista miehistä myönteiseen ja ihailevaan sävyyn (esimerkki 3), missä sinänsä ei ole tasa-arvon kannalta mitään moitittavaa. Voidaankin ajatella, että mies-loppuinen yhdyssana ei ole ongelmallinen silloin kun se viittaa biologiseen mieheen, oli konteksti sitten myönteinen tai kielteinen.
1) Virkamiehet hiovat Euroopan Keskuspankille taktiikkaa frankfurtilaisessa pilvenpiirtäjässä. – – Sen alakerrassa kituu asiakkaiden puutteessa Euromall-ostoskeskus, mutta yläkerroksissa käy huiske, kun parisataa virkamiestä EU-maista suunnittelee koko mannerta mullistavaa hanketta. Euroopan rahapoliittisessa instituutissa EMI:ssä virkamiehet viilailevat parhaillaan yksityiskohtia suunnitelmiin – –. (HS 11.2.1997/talous)
2) Työministeriön lakimiehen Tarja Brandesin mukaan yhtä siviilipalvelusmiestä pitäisi kouluttaa vuodessa ehkä 32 vuorokautta. (HS 13.2.1997/kotimaa)
3) Näiden suurmiesten (Seppo Ruohonen ja Kalevi Kiviniemi) työskentelyä oli ilo olla seuraamassa. (TS 11.2.1997/kulttuuri)
On kuitenkin huomattava, että nainen yhdyssanan perusosana on edelleen poikkeus, vaikka Suomen kielen perussanakirja (PS) luetteleekin muun muassa sanat esinainen, lakinainen, lehtinainen, varusnainen ja virkanainen. On myös huomattava, että PS esimerkiksi viittaa hakusanasta liikenainen sanaan liikemies, joka selitetään nimenomaan ’liikealalla toimivaksi mieheksi’. Kuitenkaan esimerkiksi kielenhuollon piirissä geneerisesti käytettyjä mies-loppuisia muotoja ei ole välttämättä aina pidetty ongelmallisina, vaikka tutkimuksissa on havaittu, että naisilla on usein vaikeuksia samastua esimerkiksi laki-, lehti-, tiede-, virka- ja muihin mies-loppuisiin nimikkeisiin.
Jos kohta osa kielenkäyttäjistä katsoo, että mies-loppuinen sana voi viitata myös naiseen, osa on kuitenkin sitä mieltä, että mies-loppu viittaa tätä nykyä enää vain miehiin, ts. sen geneerinen ulottuvuus olisi kaventunut, jopa tyystin kadonnut. Tätä puoltaisi myös se, että mies-loppuisten yhdyssanojen rinnalla on alkanut esiintyä yhä useammin feminiininen rinnakkaismuoto (esimerkki 4), jota naisista puhuttaessa voidaan käyttää yksinäänkin (esimerkki 5). Mies-sanalla ei näyttäisi olevan geneeristä merkitystä enää myöskään idiomaattisissa ilmauksissa (esimerkki 6), jotka nekään eivät ole kiveen hakattuja ja muuttumattomia.
4) Miljoonan ihmisen joukkoon voi mukavammin sulautua ja pääkaupunkiseudulla on edellytykset maanmiesten ja -naisten elävälle yhteisölle. (HS 17.7.1999/kotimaa)
5) Jos Suomen tulevalle presidentille Tarja Haloselle pitäisi etsiä vertailukohtaa maailman muista valtionpäänaisista, lähimmäksi osuu Irlannin presidentti Mary McAleese. (HS 10.2.2000)
6) Jos osaa tukea oikeaa ehdokasta, sunnuntaina 6. helmikuuta voi osallistua yhteiseen ilonpitoon muina miehinä tai naisina. (HS 20.1.2000/kotimaa)
Jos idiomi sisältää vain feminiinisen muodon, se ei saa geneeristä sisältöä – kuten eivät nainen-sanan sisältävät ilmaukset muutenkaan. Muun muassa tämä on yksi syy siihen, miksi geneerinen tulkinta on kyseenalainen: Esimerkiksi virkamies-sanan on katsottu aiemmin viitanneen vain miehiin, koska virkamiehet olivat nimenomaan miehiä. Kun ammattikuntaan on sittemmin liittynyt myös naisia, on katsottu, että maskuliini-ilmaus voi luontevasti viitata myös heihin. Tällainen selitys on kuitenkin ontuva, koska järjestelmä ei toimi toisinpäin. Geneerisesti käytetyt maskuliini-ilmaukset ovat paitsi naisia syrjiviä myös merkitykseltään tulkinnanvaraisia: toinen lukija voi tulkita sanomalehtitekstiä niin, että esimerkiksi liikemiehistä puhuttaessa kyse on nimenomaan biologisista miehistä, kun taas toinen voi antaa ilmaukselle geneerisen tulkinnan.
Nais-etuliitteellä epätoimintaa
Geneerisesti käytetty kielenaines on paitsi osaltaan luonut ja heijastanut käsitystä miehen prototyyppisyydestä myös samalla ikään kuin luonnollistunut. Mies-loppuisia sanoja on pidetty ilmaisuvoimaisina, kun taas niiden tilalle ehdotetut sukupuolineutraalit vastineet on koettu kömpelöiksi ja keinotekoisiksi (esim. -henkilö). Näin siitäkin huolimatta, että mies-sanat voidaan korvata vastaavilla nainen-loppuisilla muodoilla, eli luottamushenkilö-tyyppisiin muotoihin ei välttämättä tarvitsisi turvautua.
Kielenhuollossa tulisikin ottaa ilmausten käytössä tapahtuneet muutokset paremmin huomioon. Myös Suomen kielen lautakunta pyrkii suosituksia muotoillessaan ottamaan huomioon myös tutkimuksista ja kielen julkisesta käytöstä saadut kokemukset (Kielikello 1/2001: Kielilautakuntien ensimmäinen yhteinen kokous). Lautakunta ja Kielitoimisto voisivat mielestäni siis nykyistä selvemmin ottaa kantaa ammattinimikeongelmiin. On hyvä muistaa, että myös ineutraalien muotojen (-päällikkö, -vastaava, -johtaja, juristi, tutkija, tukija, tullivirkailija, toimittaja, vrt. esimies, lakimies, tiedemies, tukimies, tullivirkamies, lehtimies) kirjo on laaja.
Siinä missä mies-loppuisten yhdyssanojen taaja geneerinenkin käyttö vahvistaa miehen prototyyppisyyttä ja tekee naiset näkymättömiksi julkisessa kielenkäytössä, sanomalehtiteksteissä yleinen nais-etuliite päinvastaisesti vähentää viittauskohteensa arvoa ja tekee naisten toiminnasta eräänlaista epä- tai kvasitoimintaa.
Varsinaisessa aineistossani nais-määriteosa esiintyy kaikkiaan 143 kertaa ja mies-määriteosa 59 kertaa (esimerkiksi naisautoilija, naisehdokas, naisministeri, miesasiakas, miesohjaaja, miesvanki). Ero on merkittävä, semminkin kun nainen-sanaa viljellään kaiken kaikkiaan vähemmän – nainen-sana toimiikin hyvin usein juuri määrittävänä elementtinä. Hyvin monessa tapauksessa etuliitteen käyttöön ei ole semanttisia tai muitakaan perusteita. Kun naissukupuolta korostetaan ilman havaittavaa syytä ja vastaavasti häivytetään puheena olevan miehen sukupuoli, implikoidaan, että sukupuolisuutta on vain yhdenlaista, feminiinistä. Nais-etuliitteen käytön taustalla on tietysti esimerkiksi tiettyjen ammattinimikkeiden maskuliininen stereotypia: lääkäri tai kirjailija mielletään mieheksi, ellei toisin ilmoiteta. Käytännössä nais-etuliite on korvannut syrjivänä pidetyn tar-johtimen, eikä suomen kieli ole tässä suhteessa juuri muuttunut tasa-arvoisemmaksi.
7) Loppukesän kuumuudessa sattunut naisautoilijan pahoinpitely sai helmikuun tuiskussa viileän päätöksen. – – Helsingin ruuhkassa naisautoilijaa lyönyt taksikuski tuomittiin sakkorangaistukseen. – – Pahoinpitelytuomioon liitettiin samaan aikaan käräjäoikeudessa käsitelty liikenteen vaarantaminen, johon taksi syyllistyi kuukauden kuluttua naisautoilijan mukiloinnista. (IL 13.2.1997/kotimaa)
Mies toimii, nainen on passiivinen
Geneerisesti käytettyjen maskuliini-ilmausten ja toisaalta nais-etuliitteen taaja käyttö ovat kielen pintatasolla esiintyviä merkkejä kielellistä epätasa-arvosta. Kiinnitin tutkimuksessani huomiota myös tutkimieni sanojen saamiin määritteisiin sekä siihen, minkälaisiin kieliopillisiin funktioihin ne sijoittuvat, ts. minkälaisina lauseenjäseninä ne toimivat. Tulos oli hieman yllättävä, sillä tarkastelemalla vain subjektia ja objektia ei naisten ja miesten kielellistä epätasa-arvoa välttämättä saada selville, joskin yksikertaisella subjekti–objekti-asetelmalla voidaan luoda stereotyyppistä kuvaa miehestä aktiivisena TOIMIJANA (esimerkki 8) ja naisesta passiivisena KOHTEENA, joka kaipaa suojelua (esimerkki 9).
8) Astetta rivakampaa osaamistaan miehemme joutuu näyttämään pistäessään kuriin Englannin hallitusta Pohjanmereltä käsin kiristävää rikollisliigaa. (IS 12.2.1997/televisio)
9) Gregory Peck näyttelee sympaattisesti kokenutta tiedustelijaa, joka ottaa suojiinsa valkoisen naisen ja tämän puoliverisen pojan. (IS 12.2.1997/televisio)
Analysoimalla sanojen sijoittumista kieliopillisiin funktioihin voidaan havaita myös muun muassa se, että monet suomen kielen rakenteet ovat ns. maskuliinihakuisia: aineistossani lähinnä vain mies-sanat esiintyvät lauseissa, jossa predikaatti muodostuu emfaattisesta rakenteesta, jossa pääverbin ilmaisemaa tekemistä luonnehditaan kuvailevalla verbillä (esimerkki 10).
10) Punaisiin valoihin pysähdyttyään hänen takanaan ajaneesta mustasta Mersu-taksista lampsi ulos viisikymppinen mies, joka tulla pamautti Hietalaa avonaisen ikkunan kautta takaraivoon. (IL 13.2.1997/kotimaa)
Nainen-sanan kieliopillisista funktioista yleisin aineistossani oli etumäärite (naisten sarja), joka toimii teksteissä nais-etuliitteen tapaan, kun taas mies-sana viihtyy usein erityisesti predikatiivin osana.
11) Mäkistä ilahdutti se, että hän oli kauden toisen MM-rallin nopein mies. (AL 11.2.1997/urheilu)
Sana mies on varsin produktiivinen – siitä on muodostettu lukuisia johdoksia (miehekäs, miehinen, miehistö, miehittää, miehuullisesti) ja sitä käytetään taajaan eritoten yhdyssanojen perusosana –, mutta näyttää siltä, että yksittäisellä mies-sanalla viitataan nykyisin myös tunnettuun nimeltä mainittuun mieheen, jolloin se korvaa joko persoonapronominin tai proprin (esimerkki 12). Nainen-sanaa ei tällä tavoin käytetä kuin satunnaisesti.
12) Mies itse kouluttautui nykyiseen ammattiinsa 47-vuotiaana. – – Valmetin hissitehtaalla Tampereella kului 11 vuotta, ja sitten käsistään kätevä mies sai päähänsä hakeutua muurarikurssille. – – Yövarustuksessaan naamareineen ja letkuineen mies on kuin jatkosodan aikainen hävittäjälentäjä. – – Mies on vankistanut taitojaan myös jäsentenkorjauskurssilla Hoikan opistossa. (AL 12.2.1997)
Tutkittiinpa kielellistä seksismiä tai epätasa-arvoa millä tasolla hyvänsä, huomataan, että epätasa-arvoiset piirteet ovat voineet piiloutua kielen rakenteeseen. Näin ollen ei ole mielekästä keskittyä vain sanastoon, ts. siihen, millä erityyppisillä ilmauksilla esimerkiksi miehiin ja naisiin viitataan.
Yksittäiset henkilöviitteiset sanat esiintyvät sanomalehtiteksteissä hyvin erityyppisissä tehtävissä, mikä voi osaltaan kertoa siitä, että kielenkäyttäjät arvottavat esimerkiksi juuri yksittäisiä mies-, nainen-, poika-, tyttö- ja tytär-sanoja eri tavoin. Tutkimukseni osoittaa, että mies-sanaa ei pidettäisi vain yhtenä neutraalina ihmisen alanimityksenä, vaan sanomalehtiteksteissä siihen liitetään selvästi myönteisempi arvovaraus kuin muihin tutkimiini sanoihin.
Mies-sanan määrällinen ja laadullinen hallitsevuus näyttää olevan suomen kielessä pysyvää, minkä voi havaita vertaamalla saamiani tuloksia muun muassa taajuussanastoihin ja sanakirja-artikkeleihin: suomen kieltä ei siis juuri voida pitää sukupuolineutraalina. Tulosten yleistettävyyttä rajoittaa se, että analyysin kohteena olivat yksittäiset mies-, nainen-, poika-, tyttö- ja tytär-sanat sekä niistä muodostetut yhdyssanat ja johdokset, eivät muut miehiin, naisiin, poikiin tai tyttöihin viittaavat ilmaukset.
Perinteiset mallit
Vaikka lähinnä naistoimittajat muutamissa jutuissaan kritisoivatkin perinteisiä käsityksiä naisista ja miehistä ja näiden toiminnasta, kaiken kaikkiaan mies esitettiin aineistossani myönteisemmin ja monipuolisemmin kuin nainen: sanomalehtiteksteissä tuodaan herkästi esiin miehen aktiivisuutta, henkisiä ominaisuuksia ja autonomiaa, kun taas naista kuvataan iän ja ulkonäön perusteella. Nainen esitetään lisäksi selvästi sukupuolensa edustajana. Nainen-sanan sisältävissä lauseissa on usein kyse joutumisesta, pakosta ja epäitsenäisenä KOHTEENA ja UHRINA olemisesta. Siinä missä mies toimii taloudessa, politiikassa ja yleensä julkisen alueella (esimerkki 13), nainen on sanomalehtikielessä sijoitettu lähinnä yksityisen piiriin (esimerkki 14).
13) – –, mies, jolla oli avaimet presidentin pakeille. – – mies, jonka hallussa on Kremlin mielestä liikaa Venäjän saloja. (IL 11.2.1997/ulkomaat)
14) Naiset katsovat mielellään seurantalolla erilaisia kattauksia ja ateriavihjeitä ja kutomakerhon töitä ja kotitalouskoneita. (HS 11.2.1997/kotimaa)
Vallitsevat journalistiset ja kielelliset käytännöt sijoittavat miehet ja naiset mutta myös pojat ja tytöt luonnollisina pidettyihin ajattelu- ja käyttäytymismalleihin. On selvää, että hahmotettaessa sukupuolten esiintymistä esimerkiksi juuri sanomalehtiteksteissä ei voida pitäytyä vain kielen tasolla, vaan tällöin on otettava huomioon myös muun muassa juttujen kuvitus ja yhteiskunnalliset kytkennät laajemminkin. Joka tapauksessa kieli muokkaa asenteitamme ja identiteettiämme perustavalla tavalla, ja olisikin naiivia luottaa siihen, että media vain heijastaisi todellisuutta. Sanomalehtikielen epätasa-arvo on valitettavasti totta nykyisinkin, ja siksi julkista kielenkäyttöä olisikin tarkkailtava kriittisesti myös tästä näkökulmasta.
Kaisa Karppinen työskentelee tiedottajana Oulun yliopiston MediaTeam-tutkimusryhmässä. Kirjoitus perustuu hänen lisensiaatintyöhönsä (2000) Sanomalehtikielen mies-, nainen-, poika-, tyttö- ja tytär-sanojen käytön kvantitatiivis-kvalitatiivista tarkastelua. Säilytteillä Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksessa.