Oikeuselämän lyhenteitä
Julkaisuja 4/2004

Sari Maamies

Oikeuselämän lyhenteitä

Mitä tarkoittaa JulkL tai YSL? Millaista lyhennettä käyttäisin kilpailunrajoituslaista: mitä eroa on lyhenteillä KilpRajL, KiRajL ja KRL? Muun muassa tämäntyyppisiin kysymyksiin löytyy vastauksia Heikki E. S. Mattilan, Anne Jussilan ja Outi Kaltion laatimasta teoksesta Oikeuselämän lyhennesanakirja  – Juridisk förkortningsordbok.

Sanakirjan pohjana on lainopillisiin teoksiin kohdistuva empiirinen lyhennetutkimus, joka on osa Mattilan johtamaa oikeuslingvistiikan projektia. Lyhenteitä käytetään kaikenlaisissa juridisissa teksteissä, ne siirtyvät teksteistä toisiin, eikä niiden merkitys ole alan asiantuntijoillekaan aina itsestään selvä. Lisäksi lyhenteiden kirjo on huomattava: samaan termiin voidaan viitata usealla eri lyhenteellä, ja toisaalta samalla lyhenteellä voi olla eri yhteyksissä erilaisia merkityksiä. Tämän vyyhden selventäjänä teos on tarpeellinen. Kirja on luonnollisesti tarkoitettu juristeille ja muille oikeuselämän kielen asiantuntijoille, mutta sitä voivat tarvita hyvinkin erilaisia tehtäviä hoitavat tekstityöläiset, sillä säädösten, organisaatioiden ja yhteisöjen nimet ja lyhenteet siirtyvät teksteistä toiseen ja myös elämänalalta toiseen.

Teos perustuu laajaan materiaaliin. Tekijät ovat koonneet ja toimittaneet sähköiseen muotoon kaikkien Suomessa julkaistujen juridisten teosten lyhenneluettelot 1800-luvun lopulta vuoteen 2002. Kunkin lyhenteen esiintymien lukumäärä on laskettu ja ilmoitettu. Teokseen on otettu mukaan vain sellaiset lyhenteet, jotka esiintyvät aineistossa samassa merkityksessä vähintään kolme kertaa. Näin on saatu karsittua pois selvimmin satunnaiset lyhenteet. Tällainen lyhenteiden esiintymisfrekvenssit esittävä teos lienee tekijöiden mukaan lajissaan ainutlaatuinen.

Perinteiset lyhenneluettelot ja ‑sanakirjat ovat yleensä ohjailevia, eli ne ottavat kantaa lyhenteiden suositettavuuteen. Oikeuselämän sanakirja on sen sijaan deskriptiivinen, eli se vain toteaa, millaisia lyhenteitä on käytetty ja mitä ne merkitsevät. Niinpä lyhenneluettelossa on pidetty erillään oikeinkirjoitukseltaan poikkeavat, samatarkoitteiset lyhenteet. Erikseen esitetään siten esimerkiksi HE, He ja HE. ’hallituksen esitys’, mutta kunkin muodon vakiintuneisuudesta ja käyttökelpoisuudesta voi tehdä päätelmiä frekvenssitietojen perusteella. Lyhennettä HE on käytetty aineistossa 591 kertaa, He esiintyy yhdeksän kertaa ja HE. kolmesti; kaksi jälkimmäistä lienevät siis marginaalisia.

Käyttäjän on syytä pitää mielessään teoksen deskriptiivinen lähtökohta: lyhenteen esiintyminen luettelossa ei suoraan tarkoita sen käyttökelpoisuutta tai vakiintuneisuutta. Koska aineistoa ei ole karsittu laadullisesti vaan ainoastaan lyhenteen esiintymistaajuuden perusteella, mukana on myös tavallisia, yleiskielessäkin esiintyviä lyhenteitä, jos ne ovat sisältyneet lähdeaineiston lyhenneluetteloihin. Varsinkaan tällaisten vakiintuneiden lyhenteiden kirjoitusasun tarkistukseen Oikeuselämän lyhennesanakirja ei sovellu, vaan sen rinnalla on syytä käyttää normatiivisia lyhenneoppaita. Esimerkiksi sivun lyhenteinä esiintyvät s., s ja S. (suositus s.) ja pöytäkirja-sanasta on käytetty lyhenteitä pk, Ptk, ptk, Ptk. ja ptk. (suositus ptk.).

Sanakirjassa on kolme erilaista hakemistoa: perinteinen lyhenneluettelo, asiahakemisto ja säädöshakemisto. Lyhenneluettelossa lyhenteet esitetään aakkosjärjestyksessä selitteineen. Jos lyhenne on esiintynyt eri merkityksissä, kunkin merkityksen esiintymistaajuus on ilmoitettu. Lyhennehakemistosta löytyy siis tieto siitä, millaisia merkityksiä tietyllä lyhenteellä on. Asiahakemisto puolestaan palvelee lukijaa, joka miettii, millaista lyhennettä on käytetty jostain tietystä ilmiöstä tai mikä olisi sille sopiva lyhenne. Asiahakemiston kunkin hakusanan kohdalla on esitetty siihen liittyvät säädökset, instituutiot, yhteisöt ym. ja niistä käytetyt lyhenteet. Esimerkiksi hakusanan kunnallinen alta löytyvät mm. kunnallisvaalilaista käytetyt lyhenteet KvaalL, KunVaaliL ja 1917KVaaliL. Säädöksiin viittaavien lyhenteiden kohdalla on mainittu myös säädöksen numero, sillä samannimisistä, eriaikaisista säädöksistä on saatettu käyttää eri lyhenteitä. Teoksen kolmas osa on aikajärjestyksessä esitetty säädöshakemisto, josta lyhenteet voi etsiä säädösnumeron perusteella.

Vaikka Oikeuselämän lyhennesanakirja on kuvaileva sanakirja, kirjoittajat ottavat selvästi kantaa lyhentämisen periaatteisiin. ”Lyhenteiden harkitsematon käyttö on vakava ongelma. Kirjoittajan itsestään selvänä pitämä lyhenne ei välttämättä ole lukijalle tuttu, ja lukuisat lyhenteet tekevät tekstistä sekavan.” (S. 181.) Ongelman vakavuutta havainnollistanee vaikkapa lyhenne Ko, jota on käytetty merkityksissä kihlakunnanoikeus, korkein oikeus ja käräjäoikeus.

Oikeuselämän lyhennesanakirja on tarpeellinen lisä lyhennekirjallisuuteen. Sen avulla avautuvat monet sellaiset lyhenteet, joita ei muista lähteistä löydy, ja ohjailevien lyhenneoppaiden rinnalla se auttaa selkiyttämään ja toivottavasti myös yhdenmukaistamaan oman alansa lyhenteistöä.


Heikki E. S. Mattila, Anne Jussila, Outi Kaltio:
Oikeuselämän lyhennesanakirja – Juridisk förkortnignsordbok. Talentum, Helsinki 2004.
Sari Maamies