Ohjeita tekstin ulkoasun muotoiluun
Julkaisuja 1/2005

Sari Maamies

Ohjeita tekstin ulkoasun muotoiluun

Tietotekniikan yleistyminen ja taitto-ohjelmat ovat avanneet tavalliselle tekstintuottajalle aivan uudenlaiset mahdollisuudet tekstien ulkoasun muotoiluun ja julkaisujen tuottamiseen. Tekniikka tarjoaa käyttäjälle lähes loputtomat mahdollisuudet erilaisiin muotoilun yksityiskohtiin, mutta valitettavasti ohjelman mukana ei seuraa tietoa siitä, miten näitä mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää. Paitsi että pitää tietää, mitä ohjelmalla voi tehdä, pitää myös ymmärtää, mitä sillä on järkevää tehdä. Hyvä typografia perustuu paljolti ajan kuluessa hyviksi havaittuihin käytänteisiin ja sääntöihin.

Markus Itkosen Typografian käsikirja on tarkoitettu avuksi typografian ja graafisen suunnittelun parissa työskenteleville. Se esittelee tiiviissä ja havainnollisessa muodossa tekstin ulkoasun suunnittelun tärkeää perustietoa sekä tarvittaessa syvemmällekin menevää erikoistietoa. Kirja on jatkoa Itkosen aiemmalle teokselle Typoteeseja – tarkan typografian opas (1999).

Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään laajasti eri kirjaintyypit (esim. Times New Roman), niiden historiaa ja käyttöä. Toinen osa käsittelee typografista sommittelua: rivi-, merkki- ja sanavälejä, sisennystä, palstan muotoilua, otsikoita ja tekstin korostuksia. Kolmannessa osassa on ohjeita erilaisten merkkien käytöstä eli sellaisista aiheista kuin ajatusviivan pituus, yhdysmerkki, erilaiset lainausmerkit ja niiden muoto, päiväyksen ja puhelinnumeroiden kirjoittaminen, desimaalipilkku, euron merkki jne. ” tavallisia kysymyksiä myös Kielitoimiston neuvonnassa. Hyvä kieliasu ja hyvä typografia lankeavat toisinaan yhteen. Tavallisista kielivirheistä, esimerkiksi yhdysmerkkivirheestä ”50-vuotta" Itkonen toteaakin: "Toivottavaa olisi, että nämä virheet jäisivät pois jo kirjoitusvaiheessa – jos eivät silloin, niin viimeistään taittovaiheessa. Ne ovat kielivirheitä, joista julkaisemisen jälkeen tulee myös typografisia virheitä.”

Tekstien ulkoasun horjahdukset eivät aina johdu siitä, että tekijä olisi tietämätön suositeltavista käytänteistä, vaan ongelmana voi olla tekninen toteutus. Tässä Typografian käsikirja voi auttaa. Esimerkiksi esiteltäessä ohuketta, tavallista sanaväliä pienempää välilyöntiä, kerrotaan sen käyttötapojen lisäksi myös se, millaisella näppäinkomennolla se tuotetaan tavallisimmissa taitto-ohjelmissa. Kirjassa on myös luettelo ISO Latin-1 ‑merkistön merkeistä sekä Windowsin ja Macin näppäinkomennot, joilla myös näppäimistöön kuulumattomat merkit voidaan tuottaa.

Typografian käsikirjaa tarvitsevat varsinkin työkseen julkaisuja tekevät, mutta se on hyvä apulainen myös muille tekstiä tuottaville. Lisäksi se palvelee perinteisten oikeinkirjoitusoppaiden rinnalla laajentamalla näkökulmaa typografisten kysymysten suuntaan. Myös tekstien typografiasta kiinnostuneelle maallikolle kirja tarjoaa runsaasti mielenkiintoista tietoa.

Markus Itkonen: Typografian käsikirja.
RPS-yhtiöt, Helsinki 2003.
Sari Maamies