Kysymys: Lehdessä oli otsikko ”Helsingissä hivotaan viikonloppuna kongressiennätystä”. Mikä muoto on hivotaan?
Vastaus: Muoto hivotaan on hipoa-verbin passiivin preesens ja aivan oikein muodostettu. Taivutettaessa hipoa-verbin p vaihtelee v:n kanssa, esim. hivon : hivot : hipoo. Vastaavanlainen vaihtelu on esim. verbeissä lipoa : livon, silpoa : silvon, virpoa : virvon, riipoa : riivon, leipoa : leivon. Sama vaihteluilmiö – astevaihtelu – on myös tutussa verbissä sitoa : sidon, jossa vaihtelussa ovat t ja d.
Astevaihtelu koskee konsonantteja k, p ja t (esim. rako : raon, jalka : jalan, kenkä : kengän, lupa : luvan, kato : kadon) ja kaksoiskonsonantteja kk, pp, tt (esim. kukka : kukan, tappi : tapin, katto : katon).
Muoto hivotaan tuntuu oudolta ehkä harvinaisuutensa vuoksi. Hipoa-verbiä käytetään tyypillisesti aktiivin 3. persoonassa, johon kuuluu p eli vahva aste, esim. kongressivieraiden määrä hipoo ennätystä, nosturit hipovat pilviä. Sellaiset lauseyhteydet, joihin tarvittaisiin heikkoasteinen muoto (jossa on v: hivon, hivot, älä hivo, hivotaan, on hivottu, hivottaisiin jne.), ovat harvinaisempia.
Astevaihtelu synnyttää joissain muissakin verbeissä muotoja, jotka voivat tuntua oudoilta, vaikka ovat täysin oikein muodostettuja: esim. älä paru (parkua), älä kiru (kirkua), (kukko) ei kieu (kiekua).