Nimilaki uudistuu
Nimistö 2/2017

Sirkka Paikkala

Nimilaki uudistuu

Nykyinen etu- ja sukunimen käyttöä koskeva nimilaki on vuodelta 1986. Sen uudistaminen on tullut ajankohtaiseksi Suomen väestössä ja yhteiskunnan arvostuksissa tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Oikeusministeriön työryhmä luovutti toukokuussa 2017 oikeus- ja työministeri Jari Lindströmille mietintönsä nimilain uudistamiseksi. Mikäli asia etenee suunnitellun aikataulun mukaisesti, uusi etu- ja sukunimilaki voisi tulla voimaan vuoden 2019 alusta.

Tavoitteena on, että laki vastaisi nykyisiä tarpeita ja sujuvoittaisi nimiasioiden käsittelyä. Ehdotukset on laadittu pitkälti niiden käytännön kokemusten pohjalta, joita nimiviranomaiset ovat arkityössään saaneet.  Esitys heijastaa väestössä ja perhesuhteissa tapahtuneita muutoksia, kuten väestön kansainvälistymistä sekä avoliittojen yleistymistä ja vakiintumista.

Etunimien määrä

Uudistuksiin kuuluu esimerkiksi etunimien enimmäismäärän nostaminen kolmesta neljään. On maahan muuttaneita perheitä, joiden kulttuuriin on kuulunut useamman etunimen käyttö, ja tämä on haluttu mahdollistaa myös perheen tuleville lapsille ilman, että sitä täytyy erikseen hakea. Koska maassa on jo ennestään henkilöitä, joilla on ollut oikeus useampaan etunimeen, yhtä monen etunimen epääminen kanta-asukkailtakaan ei ole enää perusteltua.

On hyvä huomata, että neljän etunimen mahdollisuus ei ole pakko eikä kehotus. Etunimiä voi olla myös vain yksi. Käytännön syistä nimien määrälle on kuitenkin asetettu yläraja.

Etu- ja sukunimikäytäntö erilleen

Edelliseen lakiin verrattuna selvä ero on siinä, että etunimiä ja sukunimiä tarkastellaan niiden tarkoituksesta käsin. Etunimet ovat kerrallisia, henkilökohtaisia nimiä. Niihin vaikuttavat ajan henki ja kulloisetkin ihanteet suoraan. Trendit vaihtuvat vuosikymmenittäin, yksittäisissä nimissä jopa nopeammin. Etunimiä lainataan ja on aina lainattu herkästi, ne ovat paljolti kulkutavaraa. Myös perhesuhteet ja yksilöiden oma toiminta ovat entistä kansainvälisempiä, mikä näkyy erityisesti etunimivalinnoissa. Tämä on otettu huomioon lakiehdotuksessakin, jonka mukaisesti sopivaa etunimistöä tarkastellaan koko maassa käytössä olevaa etunimistöä vasten, ei niinkään kieli- ja kulttuurisidonnaisesti.

Sukunimien suoja on sen sijaan säilytetty pääosin ennallaan.  Sukunimethän on tarkoitettu periytyviksi ja niihin liittyy vahvaa sukuidentiteettiä. Tällä on haluttu turvata suomalaisen sukunimistön luonne aineettomana kulttuuriperintönä, sillä se on iältään ja synnyltään poikkeuksellinen Euroopankin mitassa. Uudissukunimien löytämisen helpottamiseksi tullaan laatimaan luetteloita vapaista sukunimistä niille, jotka sellaisia tarvitsevat.

Etunimen  tai sukunimen tyyppinen nimi

Väljennystä ehdotetaan siihen, että enää ei yhtä tiukasti rajattaisi sitä, saako etunimeksi ottaa käytössä olevan sukunimen tai toisin päin. Uusi rajaus tulisi siihen, onko nimi selvästi etunimen tai sukunimen tyyppinen. Useimmilla jo kielitaju sanoo, kumpaan kategoriaan nimi paremmin kuuluu. Esimerkiksi nen-loppuiset nimet ovat tyypiltään luonteenomaisesti sukunimiä, samoin la-loppuiset talonnimet ja kaksisanaiset luontopaikkojen nimet.

Väliin jää kuitenkin joukko nimiä, jotka sopisivat kumpaankin ryhmään. Sellaisia nimiä nykyään ovat esimerkiksi Kanerva ja Lumme ja vanhastaan myös Pentti ja Olli, jotka ovat päätyneet sukunimiksi isännän nimen sisältävistä talonnimistä. Ehdotuksen mukaan tämäntyyppisiä nimiä voi ottaa sekä etu- että sukunimeksi, vaikka nimi olisi jo käytössä vain toisessa ryhmässä.

Nimien sopivuutta koskevat kriteerit on kirjattu lakiehdotukseen entistä selvemmin. Tällä helpotetaan maistraattien päätöksentekoa ja vähennetään nimilautakuntaan lähetettävien hakemusten määrää.

Yhdistelmäsukunimet

Suurin sukunimiä koskeva muutos olisi yhdistelmäsukunimien salliminen lapsille ja molemmille puolisoille, lapsettomat vakiintuneessa suhteessa elävät avopuolisot mukaan lukien. Yhdistelmäsukunimien salliminen myös lapsille perustuu siihen, että Suomen väestössä on jo paljon sellaisia, joiden entisessä kotimaassa tämä on normaali tapa. Suomessa monikulttuuriset perheet ovat joutuneet hakemaan tätä mahdollisuutta aina erikseen. Koska tällaisia perheitä ja yhdistelmänimen kantajia on Suomessa jo entuudestaan lukuisia, kansalaisten yhdenvertaisuutta on haluttu lisätä myös tältä osin.

Esityksen mukaan yhdistelmäsukunimet voisi yhdistää yhdysmerkillä tai kirjoittaa erilleen, koska erilleen kirjoittaminen on monissa kulttuureissa käytäntö. Suomalaiseen sukunimikäytäntöön on yhdysmerkin käyttö kaksoisnimissä kuulunut. Sillä on voitu selventää, mitkä nimet on tarkoitus ymmärtää suku-, mitkä etunimiksi.

Lakiehdotus lisäisi toteutuessaan valinnanmahdollisuuksia ja nopeuttaisi nimiasioiden käsittelyä. Itse kunkin kontolle jäisi se, mihin asti hän katsoo tarpeelliseksi valinnanvapauttaan käyttää.

Sirkka Paikkala
Kirjoittaja on oikeusministeriön nimilautakunnan jäsen ja nimilain uudistamistyöryhmässä suomen kielen ja nimistöntutkimuksen pysyvä asiantuntija.