Interjektiot eli huudahduspartikkelit, kuten hui, oi ja yök sekä ääntä jäljittelevät partikkelit, esimerkiksi hau, nöf ja piip, kuuluvat ensisijaisesti puhekieleen. Ne muistuttavat ei-kielellisiä äännähdyksiä, eikä niitä useinkaan tule etsineeksi sanakirjoista. Näitä pikku sanoja on toki hakusanoina sekä kaksi‑ että yksikielisissä sanakirjoissa. Esimerkiksi WSOY:n Suuren suomi–ruotsi-sanakirjan mukaan suomen hyi-sanan vastineet ovat ruotsissa fy, usch tai tvi.
Kielitoimiston sanakirjassa, kuten yksikielisissä sanakirjoissa yleensäkin, interjektioiden ilmaisemia tunteita kuvataan usein laveasti, koska täsmällistä merkitystä näillä sanoilla ei ole. Esimerkiksi sanaa oi on selitetty näin: ”ihastusta, yllättymistä, säikähdystä tms. ilmaiseva huudahdus”.
Sanakirjan uuteen versioon on lisätty joukko kieleen vakiintuneita interjektioita. Tässä pari esimerkkiä uusista sana-artikkeleista:
höh ark. hölmistyksen, harmistuksen, halveksunnan tms. ilmauksena. Höh, nytkö ne jo tulivat? Höh, tuota nyt ei usko kukaan!
kääk ark. yllättymistä, säikähtämistä, hätääntymistä tms. ilmaisevana huudahduksena. Kääk, apua! Kääk, olen taas unohtanut sen!
viuh ark., vars. last. nopeaa liikettä, viheltävää ääntä tms. kuvaavana sanana. Autot sujahtelivat ohi, viuh viuh! Rahat menivät taas että viuh vaan!
Kielitoimiston sanakirjaan on lisätty myös seuraavat uudet hakusanat: aah, auts, hm, hmh, hmm, höh, iik, jee, jees, jes, jess, jipii, jippii, kääk, lääh, niisk, pah, plääh, puh, pus, puuh, pöh, pöö, wau (vau-muodon rinnalle), vautsi, viuh, yäk (yök-muodon rinnalle), äh ja äsh.