Nauhoitearkisto 50-vuotias
Uutisia 2/2009

Heidi Partanen

Nauhoitearkisto 50-vuotias

Suomen kielen nauhoitearkisto juhlisti merkkivuottaan tieteellisellä seminaarilla 17.4.2009 Helsingissä. Nykyisin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen kuuluvan Suomen kielen nauhoitearkiston perusti vuonna 1959 professori Pertti Virtaranta. Arkistoon on kerätty yli 23 000 tuntia äänitteitä suomen murteista ja sukukielistä sekä muistakin maailman kielistä. Murreaineisto sisältää vapaata kerrontaa puhujille läheisistä aiheista, jotka valottavat elämän eri puolia aina syntymästä ja kuolemasta juhliin ja arjen töihin. Puhekielen aineistoa kerätään edelleen. Tutkimuskeskuksen eri hankkeissa kertynyttä uutta aineistoa edustavat esimerkiksi R-kioskin asiointikeskustelut. Vanhaa nauhoille tallennettua aineistoa digitoidaan säilyvyyden parantamiseksi ja käytön sujuvoittamiseksi.

 Huhtikuisen 50-vuotisseminaarin teemana oli puheaineistojen käyttö nykytutkimuksessa ja opetuksessa. Puhujia ja näkökulmia oli useita, mutta kaikki esitelmät kytkeytyivät nauhoitearkistoon ja siihen, miten kielellistä vaihtelua voidaan tutkia aineistojen avulla. Nauhoitearkiston suunnittelija Toni Suutari esitteli arkiston historiaa ja välähdyksiä menneiltä vuosikymmeniltä. Maria Vilkuna kertoi puhekielen lauseoppia koskevasta tutkimushankkeesta, jonka aineistona ovat murrehaastattelut. Joensuun yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander kertoi 30 vuoden kokemuksella, millaista on murrehaastattelun tekeminen ja  miten  murteen, jopa yksilömurteen muuttumista voi seurata. Salli-Marja Bessonoff ja Eila Hämäläinen kertoivat, miten autenttisia puheaineistoja voi käyttää suomen kielen ulkomaalaisopetuksessa. Bessonoff ja Hämäläinen ovat hyödyntäneet opetustyössään etenkin Kotuksen verkkosivujen ääninäytteitä, ja kulttuuria he ovat opettaneet esimerkiksi tv-ohjelmien avulla. Vuodesta 1967 nauhoitearkistossa työskennellyt Eeva Yli-Luukko valotti arkistoaineiston erinomaista soveltuvuutta intonaationtutkimukseen. Seminaarin päätössanat lausunut Marja-Leena Sorjonen totesikin, ettei 50-vuotias nauhoitearkisto ole verrattavissa museoon vaan dynaamiseen keski-ikäiseen.

Nauhoitearkiston äänitekokoelmat ovat tutkijoiden, opiskelijoiden ja muiden kiinnostuneiden käytettävissä Kotuksen aineistopalvelun Kainon kautta.

Tietoa nauhoitearkistosta ja aineistopalvelu Kainosta:

http://www.kotus.fi/nauhoitearkisto

http://kaino.kotus.fi/naark/

Kirjoittaja  työskentelee Kielitoimistossa harjoittelijana.

Heidi Partanen