Nakki ja muut ajanjaksot elämässämme
Jokisen eväät 3/2011

Tarja Heinonen

Nakki ja muut ajanjaksot elämässämme

Muutama vuosi sitten juttelin erään nuoren miehen kanssa ja kuulin sen ensimmäistä kertaa, nimittäin hassun ajanmääritteen. Vuonna pahvi (merkityksessä ’ajat sitten’) oli tapahtunut jotain, en tosin enää muista mitä. Sana pahvi vei kaiken huomioni.

Nyttemmin olen törmännyt tähän ilmaisutapaan harva se päivä. Joku kertoo saaneensa ajokortin vuonna peruna, toinen on harrastanut maalausta vuonna lanttu ja porkkana, ja joku kolmas on ollut kotiäitinä vuodesta keppi. Hääetiketti on tietysti vuodelta nakki, ikääntynyt talo vuodelta miekka ja kirves, ja lapsen kulahtanut nuttu vuodelta paavo. Tosin puheesta en näitä esimerkkejä ole napannut, vaan Internetin keskustelupalstoilta, missä nokkelilla sananvalinnoilla aivan kilpaillaan.

Ajoituksena toimii siis yksi tai kaksi sanaa, jotka edustavat jotakin yksinkertaista, usein myös vanhakantaista asiaa. Ruoka-aineista suosiossa näyttävät olevan ainakin juurekset ja nakki, karskimpaa sananvalintaa halajava löytää mieleisensä kivistä, metalleista sekä näistä valmistetuista tuotteista: kivi, kirves, miekka, kilpi jne. Esiintyy myös edellisten teemojen yhdistelmää, kun tilanne ajoitetaan vuoteen nakkisota. Sanaa vuosi ei sitäkään aina käytetä, vaan muisteloissa saatetaan siirtyä aikaan rauta ja kupari, tai aikaan kivi ja sammal. Vain mielikuvitus on rajana, kun luodaan vaikutelma usvaisesta kaukaisuudesta.

Jo aiemmin on ollut käytössä samanrakenteinen menneeseen viittaava ilmaus vuonna yksi ja kaksi. Arvellen, että sekin on varmasti nykyisen muotiaallon myötä saanut rinnalleen vaihtoehtoja, tein muutamia arvausperusteisia hakuja netin hakukoneella. Ja arveluni osoittautui oikeaksi: joskus vuonna kolme ja neljä on sattunut ainakin jokunen raportoimisen arvoinen tapaus ja vuonna viisi (mutta ei siis oikeasti vuonna viisi) taas jotain muuta.

Samalla kun kokeilin, vieläkö löytyisi jotakin vuodelta kuusi, törmäsin paitsi kuusipuuhun myös merkitykseltään erikoiseen tapaukseen: menneisyyden sijasta muuan kirjoittaja olikin luonut katseensa tulevaan ja siellä vuoteen kuusi ja koivu. Se mikä menneisyydessä on ollut tuttua ja turvallista, kajastelee sellaisena myös tulevaisuudessa.

 

Kirjoittaja on Kielitoimiston sanakirjan toimittaja.

P.S. Tämän jutun kirjoittaja, syntyjään vuodelta lankapuhelin ja mustavalko-tv, kiittää lukijapalautteesta ja pahoittelee, ettei viime pakinassaan (Kielikello 2/2011) tuntenut jo 1980-luvun alkupuolelta juontuvaa käsitettä hiihtoniilo.

Tarja Heinonen