Muistanko väärin?
Keskustelua 2/1996

Osmo Kahari

Muistanko väärin?

Opiskelin muutama vuosi sitten Tampereen yliopistossa (toimittajatutkinto). Yksi keskeisistä oppiaineista oli tietenkin suomen kieli. Osa opetuksesta jäi mieleeni, muun muassa se, mitä meille tähdennettiin sanan kun merkityksestä ja käytöstä. Luettuani Kielikello-lehteä nro 1/1996 aloin tosissani epäillä, että minä muistan saamaani kieliopetusta väärin. Sivulla 12 on artikkeli julkishallinnon nimien oikeinkirjoituksesta. Artikkelin johdannossa on virke ”Kun nimenkirjoitus suosituksesta huolimatta aiheutti kielenkäyttäjille – – epätietoisuutta, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunta otti pohtiakseen kysymystä kokouksessaan toukokuussa 1978.” Eikö sanan kun tilalla pitäisi olla sana koska?

Ymmärtääkseni ja muistaakseni kun tarkoittaa, että jotakin tapahtuu silloin kun tapahtuu jotain muutakin. Sanan koska merkityksen ymmärrän niin, että sen jälkeen kerrotaan syy miksi jotain on tapahtunut (ellei sanaa käytetä kysymyslauseessa). Edellä lainatussa virkkeessähän perustellaan syytä, miksi lautakunta otti pohtiakseen asian. Siinä ei ymmärtääkseni haluta kertoa, että kyseinen lautakunta olisi kokoontunut samaan aikaan kun epätietoisuutta ilmeni.

Toinen esimerkki: Sivulla 4 artikkelissa ”Kielimiehiltä kieli pois” väliotsikon ”Suomentajan kieliongelma” alla on virke ”Kun kertoja on 16-vuotias aikuisten arvoja vastaan kapinoiva nuori, on odotuksenmukaista, että kirjan kielikään ei ole tavanomaista kirjaenglantia.” Eikö tuossakin koska olisi parempi kuin sana kun?

Kun-sanaa käytetään mielestäni yleisesti väärin. Näen punaista kuullessani esimerkiksi radiouutisen: ”Työttömiä on tällä hetkellä 460 000, kun niitä tasan vuosi sitten oli 10 000 enemmän.” Pelastakaa minut Kun-suosta, koska minä haluan keskittyä suurempiin tekstikokonaisuuksiin. Erityisesti toivon, että Kielikello-lehti saa takaisin sen suomen kielen kiistattoman auktoriteetin aseman, mikä sillä on minulle ollut.

Osmo Kahari
toimittaja
Kokkola-lehti
Osmo Kahari

Tässä lehdessä: 2/1996