Tehokkuuden tavoittelu näkyy kielenkäytöllemme tyypillisestä yhdyssanojen muodostuksesta. Iskevän otsikkotyylin mukaisesti liitetään pitkiäkin määritteitä pääsanan kanssa yhteen. Näin ovat syntyneet mm. moni-sanalla alkavat kolmiosaiset yhdyssubstantiivit, sellaiset kuin monitoimikone, monitoimihenkilö, monikäyttöauto ja monivalintakoe.
Vanhastaan tuttuja ovat monitoiminen ja monikäyttöinen. Yhdyssanan määriteosiksi nämä adjektiivit tulivat varsinaisesti 1970-luvun alussa. Edelliseltä vuosikymmeneltä on sanastajan haaviin jäänyt vain pari esimerkkiä tekniikan alalta, esim. monitoimireaktori vuodelta 1967. Vuosi 1972 näyttää sanapoimintojen valossa olleen monitoimi-alkuisten yhdyssanojen läpimurtovaihetta.
Muoti-ilmaus otti tulta mahdollisesti kahdelta taholta. Aikakauslehtien pakinatyylissä käytettiin ”katkaistua” adjektiiviattribuuttia monitoimi (”F. oli varsinainen monitoimi. Piirsi, kertoi juttuja, ui Suomen ennätyksiä – –”. (Apu 18/72). Vähän myöhemmin tähän liitettiin jälkiosaksi -ihminen, -mies, -henkilö tms. (esim. elokuvan monitoimimies).
Toinen alkulähde lienee ollut markkinoille tullut monitoiminen metsätyökone. Tämä kaadetut rungot karsiva, pätkivä ja pinoava kone, harvesteri, ristittiin myyntimainoksissa monitoimikoneeksi. 70-luvun loppuvuosina varsinkin monitoimi- mutta myös monikäyttö- jatkoivat leviämistään erilaisiin käyttöyhteyksiin: nyt monitoimiyritys etsii palvelukseensa monitoimihenkilöä tai monitoimityttöä. Monitoimikoneet myllertävät paitsi metsissä myös soilla tai pelloilla. Monitoimialukset kuljettavat arktisilla vesillä monenlaista lastia, ja monitoimiprässillä voi prässätä miesten puvun aina hihoja myöten. Monitoimiveitsi puolestaan on kääntöveitsi, jossa usean veitsenterän lisäksi on sakset, kynsiviila, pienoissaha ja pari erilaista korkinavaajaa. Taloista, tiloista, halleista ja ravintoloista – jopa kirkoista – on tullut monitoimisia. Näissä monitoimikeskuksissa voi opiskella, urheilla, harrastaa kulttuuria, lainata kirjoja, pitää myyjäisiä jne.
Monitoimi-aikuisten yhdyssanojen perusosina ovat usein laitteennimet (kone, laite, pora, puhelin, sytytin jne.), kuljetusvälineiden nimet (alus, perävaunu) ja rakennusten nimet (halli, keskus, talo, tila yms.). Uusimpia tulokkaita perusosina ovat esim. johto (= putkisto), kattila, pöytä, tukka, tapahtuma ja yritys.
Monitoiminen tarkoittaa sellaista, joka toimii monenlaisissa tehtävissä. Ihmistä voidaan hyvällä syyllä sanoa monitoimiseksi. Tosin työpaikkailmoitusten monitoimihenkilö, jolla vältetään ilmaisemasta työntekijän sukupuoli, on aikamme kankeaa kapulakieltä. Monitoimi-alkuosa sopii luontevasti määrittämään myös sellaisia välineennimiä, jotka tarkoittavat todella moneen käyttöön soveltuvaa esinettä. Monitoimitalot, -tilat, -keskukset ja -hallit tarjoavat mahdollisuudet monenlaisille toiminnoille. Näissäkin on yhdyssanan merkitys vielä selvä, koska talo, tila, keskus ja halli voi tarkoittaa rakennusta, joka soveltuu moneen tarkoitukseen.
Mitä suppeampi merkitykseltään monitoimi-alkuisen yhdyssanan jälkiosa on, sitä huonommin sen tarkoite voi todellisuudessa olla monitoiminen. Vaikka poraan tai veitseen voidaankin liittää erilaisia laippoja tai teriä ja niillä voidaan siten myös hioa, saksia, sahata tms., ovat itse sanat pora ja veitsi niin suppeamerkityksisiä, etteivät niiden tarkoittamat välineet voi olla monitoimisia. Aluksesta ei myöskään tule monitoimista, vaikka sillä voidaan kuljettaa monenlaista lastia; sitä käytetään silti vain yhteen toimeen, tavaran kuljettamiseen. Rakennusten ja toimitilojen nimistä ovat esim. kirkko ja ravintola merkitykseltään suppeita; niiden tarkoittamaa rakennusta ei pitäisi nimittää monitoimiseksi.
Huonoimmin – jos ollenkaan – monitoimisiksi sopivat muut substantiivit kuin välineennimet. ”Monitoimipöydät”, ”monitoimitukat” ja ”monitoimikattilat” ovat esineitä, jotka eivät itse toimi eivätkä ole varsinaisia toiminnan välineitäkään; niitä ei pidä luonnehtia monitoimisiksi.
Turhasta kuormituksesta kärsivät puolestaan sellaiset yhdyssubstantiivit kuin monitoimitapahtuma, monitouhukirja tai monivalintakoe. Tapahtuma ja touhu sisältävät jo kuvan monenlaisesta tapahtumisesta ja touhuilusta. Valinta-sanaan itseensä liittyy tieto, että on valittava kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta.