Miten ja mihin Kielitoimiston sanakirjaa käytetään?
Artikkeli 4/2014

Riina Klemettinen

Miten ja mihin Kielitoimiston sanakirjaa käytetään?

Sanakirjasta tulee monelle mieleen kaksikielinen sanakirja, josta voi tarkistaa vieraskielisen sanan merkityksen tai etsiä vieraskielisen vastineen suomen sanalle. Mutta mitä hyötyä suomenkieliselle käyttäjälle on Kielitoimiston sanakirjasta, jossa sekä hakusanat että selitteet ovat suomea?

Yksikielisestä, omaa äidinkieltä kuvaavasta sanakirjasta ei ehkä etsitä yhtä usein ilmauksen merkitystä kuin kaksikielisestä. Mieleen tulee kuitenkin tilanteita, joissa jonkin sanan merkitys ei tunnukaan itsestään selvältä. Kielessä on mm. lukuisia sanapareja tai laajempia sanaryppäitä, joiden jäsenet muistuttavat toisiaan sekä muodoltaan että merkitykseltään mutta jotka olisi kuitenkin hyvä pitää erillään. Milloin esimerkiksi pitäisi puhua väärennöksestä ja milloin taas väärennys on osuvampi valinta? Entä mitä eroa on varmistamisella ja varmentamisella? Mitkä ovat sopivat tekstiyhteydet määrittelemiselle, määrittämiselle ja määräämiselle? Kohtalainen alkoholinkäyttö ei ehkä olekaan kohtuullista!

Useiden hiukan harvinaisempien sanojen merkitys on helppo tarkistaa sanakirjasta. Joskus tutunkin tuntuisten sanojen täsmällisen merkityksen selvittämisessä saattaa sanakirjan apu olla tarpeen. Vai onko kaikille kristallinkirkasta, mitä merkitsevät vaikkapa simpsakka, hipsteri, diskontata, jytky tai havas?

Oma lukunsa ovat homonyymiset eli samanmuotoiset mutta erimerkityksiset sanat. Kun yksi merkitys on tuttu, ei toista tule ehkä ajatelleeksikaan. Kielitoimiston sanakirjasta selviävät mm. vintin eri merkitykset sanoissa vinttikaivo ja vinttikamari. Kiinnostava on sekin tieto, että lakalla on kaikkiaan neljä toisiinsa liittymätöntä merkitystä: ’pintakäsittelyliuos’, ’muurain, hilla’, ’katettu tila’ ja ’gammabutyrolaktoni’.

Sanakirjasta voi tarkistaa myös monien fraasien merkityksen. Joskus menneen maailman tavat ja kapineet elävät edelleen osana fraseologisia ilmauksia, vaikka sanonnan ulkopuolella niiden merkitys on jo hämärtynyt. Monet tietävät, että tutkainta vastaan potkiminen tarkoittaa turhan vastarinnan tekemistä, mutta läheskään kaikille ei ole selvää, mikä ihme se tutkain on. Entä missä ollaan, kun ollaan ikeen alla? Idiomissa kystä kyllä on nykykielessä harvinaisen, kypsää ruokaa tarkoittavan kypsi-sanan partitiivimuoto. Jos kirjoittaessaan viljelee fraaseja, on syytä valita huolellisesti oikea sanonta oikeaan paikkaan. On eri asia heittää kirveensä kaivoon kuin iskeä kirveensä kiveen.

Sanakirja kielioppaana

Monissa tilanteissa Kielitoimiston sanakirjaa on mahdollista käyttää myös oikeinkirjoitusoppaana. Varsinkin vierassanoihin liittyy sudenkuoppia: suomalaisille vieraita kirjaimia, tarkkeita (crème brûlée), taivutukseen (bavarois : bavarois’n) sekä vokaalien ja konsonanttien pituuteen (hygienia, hygieeninen; hierarkia, hierarkkisesti) liittyviä ongelmia jne. Tällaiset pulmat on useimmiten helppo ratkaista sanakirjan avulla.

Myös yhdyssanat saattavat tuottaa oikeinkirjoitusongelmia, vaikka niitä koskevat perussäännöt tuntisikin. Kun on aikansa turhaan makustellut pää- ja sivupainoja, sovitellut tarkentavaa määritettä yhdysosien väliin ja kokeillut muitakin peukalosääntöjä, kannattaa kääntyä Kielitoimiston sanakirjan puoleen. Sen avulla selviää helposti, että esimerkiksi totta kai kirjoitetaan erikseen (totta-artikkeli, merkitysryhmä 2) ja jompikumpi yhteen. Päin-artikkeli esittelee runsain esimerkein, milloin sana kirjoitetaan vain erikseen (ajaa päin punaista, jokin menee päin mäntyä) ja milloin kirjoittaminen yhteen toisen sanan kanssa on mahdollista (alaspäin t. alas päin, jälkeenpäin t. jälkeen päin, kotiinpäin t. kotiin päin).

Joidenkin adjektiivialkuisten yhdyssanojen tapauksessa päänvaivaa tuottaa taivutus: pitäisikö myös sanan alkuosaa taivuttaa? Asiaan voi etsiä tukea kunkin sana-artikkelin lopussa sijaitsevasta taivutusmuotosarjasta. Siitä näkee, että mustaleski-sanassa tapana on taivuttaa myös alkuosaa (mustanlesken) mutta mustajuuressa taipuu yleensä vain perusosa (mustajuuren). Mustaherukassa puolestaan musta voi yhtä hyvin taipua tai olla taipumatta (mustanherukan t. mustaherukan).

4_14_sanakirja_s12_pieni.jpg

Taivutustiedon löytää viive-artikkelista kolmesta paikasta. Heti hakusanan perässä on taivutusindeksi 48, joka kertoo sanan taipuvan samalla tavalla kuin esimerkiksi hame, jota on käytetty mallisanana painetun sanakirjan taivutustaulukossa. Indeksin perässä on astevaihteluun viittaava tähtimerkki ja kirjainkoodi E, josta selviää astevaihtelun tyyppi (p : v kuten sanassa sopu : sovun). Koodi on suluissa, koska sanaa voi taivuttaa myös ilman astevaihtelua (kuten haave : haaveen). Koska sanan taivuttaminen on tavallista hankalampaa, taivutusindeksin ja astevaihtelukoodin perään sama tieto on kirjoitettu kokonaan näkyville. Helpointa on tarkistaa taivutus sana-artikkelin lopussa sijaitsevasta muotosarjasta. Katso kuvaa suurempana (pdf).

Kielitoimiston sanakirjasta on hyötyä myös monissa alkukirjainkysymyksissä. Vaikkapa sana-artikkeleiden joulu ja pääsiäinen perusteella voi päätellä, että juhlapäivät tavataan kirjoittaa pienellä alkukirjaimella. Aurinkoa käsitellään useimmiten yleisnimenä, joten alkukirjain on pieni.  Sanakirja kuitenkin kertoo, että tähtitieteessä sanalla viitataan Aurinko-nimiseen tähteen, jolloin isolle alkukirjaimelle on käyttöä.

Tyylisävyjä ja synonyymejä

Aina ei voi olla varma sanojen tyylistä. Lisäksi tyylisävyt saattavat muuttua yllättävänkin nopeasti (Grönros, s. 4). Kun ei luota omaan kielikorvaansa, on paras tukeutua sanakirjaan ja nimenomaan sen uusimpaan versioon. Tietenkin on muistettava, että tekstiyhteys vaikuttaa aina sanan sävyyn. Ilmaus, joka sanakirjan mukaan on halventava, saattaa tuttujen välisessä viestittelyssä ollakin leikillinen. Toisaalta jotkin sanakirjassa ilman käyttöalamerkintää jääneet sanat voivat ”väärään” kontekstiin joutuessaan vaikuttaa hyvinkin arkisilta. Miltä kuulostaisi vaikka kiva juttu lakitekstissä?

Joskus kirjoittaessaan tai toisen tekstiä tarkistaessaan saattaa juuttua häiritsevään toistoon: jokin sana kertautuu yhä uudelleen eikä mieleen tule tapaa kiertää toistuvaa ilmaisua. Tässäkin tilanteessa apua on syytä etsiä Kielitoimiston sanakirjasta. Sopiva synonyymi tai lähimerkityksinen ilmaus löytyy usein ongelmia tuottaneen sanan selitteestä.

Toisinaan samamerkityksistä sanaa voi yrittää etsiä vähän monimutkaisemmalla tavalla. Sähköisen sanakirjan etuihin kuuluu se, että hakuja on mahdollista kohdistaa hakusanojen lisäksi koko aineistoon, selitteisiin tai esimerkkeihin. Kun etsitään synonyymiä tietylle sanalle, kannattaa tätä sanaa etsiä muiden hakusanojen selitteistä. Näin löytyvät ne hakusanat, joiden merkitys on selitetty tuon toistuvan sanan avulla.

Jos esimerkiksi etsii lähimerkityksisiä ilmauksia sanoa-verbille, voi kokeilla seuraavaa: Valitaan hakutavaksi Tarkennettu haku ja sieltä vaihtoehto Etsi selitteistä. Haetaan sanaa sanoa ilman sen taipuneita muotoja. Tämän haun tuloksesta napsii näppärästi vaikkapa sellaiset verbit kuin höläyttää, kivahtaa, kummastella, laukaista, lausua, lohkaista, mainita, pamauttaa, puuskahtaa, selittää, todeta, töksäyttää ja virkkaa, joilla kaikilla voi korvata sanomisen ainakin jossain yhteydessä.

Paljon tietoa esimerkeissä

Myös sanakirjan esimerkit  kannattaa lukea huolellisesti, sillä niihin on ujutettu paljon hyödyllistä tietoa sanan tavanomaisesta käyttöympäristöstä ja siitä, miten sana toimii lauserakenteessa. Muun muassa monet rektio-ongelmat ratkeavat tutkimalla esimerkkejä. Niistä selviää vaikkapa se, että sanat vaste ja reaktio vaativat täydennykseltään illatiivimuotoa (vastaa kysymykseen mihin?): vaste lääkitykseen, reaktio esitykseen. Suomea vasta opiskeleva hyötyy esimerkkeihin upotetuista kollokatiivisista tiedoista. Niiden perusteella saa tietää, että kissalle tyypillistä ääntelyä on naukuminen ja kehräys, koiralle puolestaan haukkuminen ja murina.

Myös erityyppinen fraasiaines löytyy  esimerkeistä. Jos sattuu olemaan kiinnostunut idiomaattisista ilmauksista, joissa mainitaan silmä, kannattaa sanaa ja sen taipuneita muotoja etsiä tarkennetulla haulla esimerkeistä. Näin löydetään muun muassa sanonnat ahmia jotakuta silmillään, avata jonkun silmät näkemään jotakin, katsella jotakin avoimin silmin, haukkua joku suut ja silmät täyteen, seurata jotakin silmä kovana, silmät kuin lautaset, pelata voiton kiilto silmissä ja monia muita.

4_14_sanakirja_s11_pieni.jpg

Tarkennettu haku sanasta silmä ja sen taipuneista muodoista. Katso kuvaa suurempana (pdf).

Sanakirja kertoo suositukset

Kielitoimiston sanakirjaa tehdään – kuten sen edeltäjiä Nykysuomen sanakirjaa ja Suomen kielen perussanakirjaakin tehtiin – jatkuvassa yhteistyössä virallisen kielenhuollon kanssa. Niinpä uusimmat suositukset otetaan aina huomioon, kun sanakirjaa päivitetään. Esimerkiksi suomen kielen lautakunnan päätös hyväksyä alkaa tekemään ‑rakenne yleiskieleen (ks. Grönros, s. 6) näkyy alkaa-artikkelin esimerkistössä, jossa esitetään muodot alkaa tehdä ja tekemään vaihtoehtoisina:

Alkaa tehdä tai tekemään, juosta tai juoksemaan.

Muutenkin kielenkäytön suositukset on sanakirjassa solutettu enimmäkseen esimerkkeihin:

Alentaa [paremmin: pienentää, vähentää] jnk lukumäärää, pitoisuutta.

Myrkyllisyytensä ansiosta [paremmin: vuoksi, takia, tähden] ravinnoksi kelpaamaton.

Näissä esimerkeissä hakusanaa (alentaa, ansiosta) on käytetty suositusten vastaisella tavalla. Joskus hakusana ei ole muodoltaan suositeltava. Tällainen tieto on yleensä merkitty heti hakusanan perään:

vaarinottaa paremmin: ottaa vaari(n).

naivi pitää olla: naiivi.

Sanakirjaa voi käyttää myös muistisääntöjen keksimiseen. Varmaankin likipitäen kaikilla on mielessään jokin sana, jonka taivuttaminen tuottaa hankaluuksia kerta toisensa jälkeen. Tyypillinen tapaus lienee olut ja sen illatiivimuoto: olueen vai olueeseen? Ongelma ratkeaa sopivan mallisanan avulla. Ensin katsotaan olut-artikkelista sanan taivutusindeksi eli hakusanan perässä yläindeksinä oleva numero, joka oluella on 43. Sitten numeroa etsitään koko tekstistä, siis koko sanakirjasta. Näin löydetään kaikki hakusanat, jotka taipuvat kuten olut. Kun osumia selaa, löytää kyllä sanan, jonka taivutus tuntuu luontevalta ja helpolta muistaa. Useimmille esimerkiksi kevyt on sopiva muistisana. Tämän jälkeen riittää, kun muistaa, että olut taipuu kuin kevyt.

Hupia ja hyötyä

Kielitoimiston sanakirjasta on siis paljon hyötyä – mutta myös huvia. Jos haluaa löytää riimejä, esimerkiksi sanan rakkaus kanssa loppuosaltaan rimmaavat sanat, otetaan käyttöön yleismerkki (*), joka vastaa mitä tahansa merkkijonoa. Yhdistämättömiin hakusanoihin kohdennettu haku *kkaus tuottaa 65 loppusointuehdokasta, kuten blokkaus, haukkaus, jankkaus, kirkkaus, kokkaus, loikkaus, nurkkaus, viekkaus jne.  Hakutulosta selaamalla huomaa, että suurin osa perusmuodossa kkaus-loppuisista sanoista taipuu eri tavalla kuin rakkaus (rakkaus, rakkauden, mutta pakkaus, pakkauksen). Jos etsii rakkauden kanssa samalla tavalla taipuvia sanoja, on haettava jälleen taivutusindeksin avulla.

Sanaristikon ratkaiseminen on vähän liiankin helppoa, kun apuna on sähköinen sanakirja. Jos vaikka haetaan viisikirjaimista sanaa, joka alkaa h:lla ja päättyy s-kirjaimeen (h???s, kysymysmerkki vastaa mitä tahansa kirjainta), antaa sanakirja seitsemän osumaa. Ristikon laatijan vihjeen perusteella on varmaankin helppo päätellä, tarkoitetaanko esimerkiksi hauista, hasista vai harusta.

Tärkeintä sanakirjan käytössä on – käyttö. Sanakirja on taskulaskimen tai kompassin kaltainen työkalu, jonka toimintaperiaatteiden opettelu vaatii hiukan aikaa ja vaivaa. Mitä ahkerammin sanakirjaa käyttää, sitä enemmän siitä saa irti. Erityyppisistä hauista tulee nopeasti rutiinia, eikä asioiden tarkistelu juuri hidasta luku- tai kirjoitustyötä. Päinvastoin aikaa säästyy, kun sanakirjan pitää koko ajan avoimena selaimen välilehdellä eikä heti ensimmäiseksi ryntää kirjastoon lainaamaan kielioppaita tai säntää googlettelemaan umpimähkään ympäri internetiä.

 Kun lukiessaan tai kirjoittaessaan ymmärtää pysähtyä jonkin kielikysymyksen äärelle (yhteen vai erikseen, isolla vai pienellä, mitä tämä oikeastaan tarkoittaa jne.), on ongelma jo melkein ratkaistu. Jos vain hoksaa kysyä, sanakirja osaa yleensä vastata.

Kirjoittaja on Kielitoimiston sanakirjan toimittaja.

Runo Kielitoimiston sanakirjan tekijöille juhlistettaessa sanakirjan avautumista verkossa

Hikari ja hoppari,
pukumies ja stalkkeri,
havununna, villakas,
piilikäs ja pussikas,
symppaa, häslää, pölöttää,
lämpöilee ja rytistää.

Olkiukko torkuttaa,
haltiatar varvistaa,
nyhtöpossu oleentuu,
tyvinivel raihnastuu,
häränfile hiilestyy,
villiyrtti tympiintyy.

Biitsillä stalkkaa kylpytynnyri,
koslassa tviittaa keskuskunta:
huomiomerkkejä, kirjainmalleja,
koodinimiä, triviatietoa,
soittolistoja, suoratoistoa,
vertaisverkkoja, viestiketjuja,
väistötiloja, kiputiloja:
häslinki, häslinki, häslinki.

Paraatipaikalla luontokartoitus:
poliittisluontoinen pukudraama,
sesonkiluontoinen sisäpyöräily,
kausiluontoinen kyberhyökkäys,
pysyväisluontoinen pilvipalvelu,
virallisluontoinen virtaustoisto.

Kielivaranto Kotuksesta!

Kukkokiekuu!

 

 Pirkko Nuolijärvi

Riina Klemettinen