Mitä vikaa Tshaikovskissa ja Shostakovitshissa?
Artikkeli 1/1988

Pekka Sipilä

Mitä vikaa Tshaikovskissa ja Shostakovitshissa?

Joudun työni vuoksi tavan takaa kirjoittamaan venäläisten säveltäjien nimiä. Ongelmani on, etten voi tehdä sitä kielitoimiston suosittamalla tavalla: työvälineeni (IBM XT ‑tietokone sekä Triumph – Adler Gabriele 9009 ja Canon AP 100 ‑sähkökirjoituskoneet) eivät tunne suomen kielen suhuäänteen merkkiä eli s-kirjainta, jonka päällä on ”hattu” nurinpäin. Entisillä kirjoituskoneilla merkin saattoi tehdä lyömällä molemmat aksenttimerkit ennen s-kirjainta, mutta näillä uusilla ja hyvin laajasti käytetyillä laitteilla temppu ei onnistu. Kirjoituskoneet tulostavat vinoristin ja tietokoneen kirjoitin peräkkäisiä merkkejä. Tekstinkäsittelylaitteiden aikana tuntuu alkeelliselta lisätä kynällä väkäsiä s-kirjainten päälle. Unohtamisen riski on suuri, eikä kirjainten etsiminen tekstistä ole mielekästä työtä. Käsin tehdyt lisämerkinnät ovat sitä paitsi kauneusvirheitä, joita esimerkiksi huolitelluissa kirjeissä tulisi välttää.

Eikö tätä kiusallista äännettä voitaisi mm. Helsingin Sanomien noudattaman käytännön mukaisesti merkitä sh-kirjainyhdistelmällä, jonka ääntämisohjeet olisivat verrannolliset suomen kielen ng-äänteeseen? Siis: Tshaikovski, Shostakovitsh. Eihän kukaan suomalainen lausu: S-hostakovitshin. Suomen kielen ng-äänteen ja sh-merkinnän välillä on varmaankin rakenne-eroja, mutta eivätkö ne ole yksinomaan akateemisia, kun koko yksityiskäyttöön tarkoitettu tekstinvalmistusteollisuus on ristiriidassa virallisen kirjoitustavan kanssa.

Minulle tämä kysymys ei ole hiusten halkomista.

Pekka Sipilä
kustannustoimittaja, fil. maist.
Pekka Sipilä