Mitä uutta kuuluu?
Artikkeli 4/1988

Irma Nissinen

Mitä uutta kuuluu?

Suomen kansan kielenaarteisiin kuuluu 1960-luvun alkuun valmistunut suurtyö Nykysuomen sanakirja. Sen yli 200 000 hakusanaa ovat käypää kieltä vielä nykyäänkin. Aikaa kirjan ilmestymisestä on kuitenkin ehtinyt kulua jo kohta kolme vuosikymmentä. Näiden vuosien aikana on ihminen ehtinyt muuttaa yhteisöään ja ympäristöään ja joutunut tahtoen tai tahtomattaan rakennemuutoksen rattaisiin. Sanakirjan yhtenä tehtävänä on pysyä ajan kielen tasalla. Niinpä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielitoimistossa on tekeillä hakusanoiltaan ajantasaistettu suomen kielen sanakirja. työnimeltään Perussanakirja. Maisteri Irma Nissinen, joka on Perussanakirjan toimittajia, kertoo tässä joistakin sanakirjan uusista sanoista ja sanaryhmistä.

Sanakirjan viimeistelytöihin kuuluu moninkertaisen tarkistuksen lisäksi uudissanojen ja vanhojen sanojen uusien merkitysten lisääminen leksikkoon, toimitusslangilla sanottuna kiilaus. Kielitoimistossa tekeillä oleva sanakirja on nyt tässä työvaiheessa. Uusien sanojen ja ilmausten kiilaaminen on mielenkiintoista ja vaativaa. On kiinnostavaa tarkata julkista sanankäyttöä ja kielenkäyttäjien luomia uutuuksia. Vaatii tarkkaavaisuutta yrittää erotella jyvät akanoista, ja kysyy ennustajanlahjoja arvata, mikä jyvistä alkaa itää ja kasvaa lopulta kielemme käyttövaroiksi.

Tässä kirjoitelmassa kursivoidut sanat ovat Uudissanasto 80:n (WSOY 1979) jälkeen kielenkäyttöömme tulleita. Tyyliltään ne ovat yleiskielisiä, arkisia tai leikillisiä. Osa niistä ei ehkä ylitä sanakirjan kynnystä. Toisista taas vastaisuus näyttää, jäävätkö ne käyttöömme vai kuluttaako aika ne kenties huvittaviksikin muistomerkeiksi takavuosien tapahtumista.

Uudet ilmaukset syntyvät tai niitä synnytetään sitä mukaa, kuin uusia ihmistenkeskisiä tilanteita syntyy ja kehittyy tai tekniikka tuo uutta markkinoille. Politiikka, sosiaalipolitiika, työ-, talous- ja liike-elämä, terveydenhoito ja tekniikka koko laajuudessaan synnyttävät uusia käsitteitä, jotka heti synnyttyään tarvitsevat nimen tai nimikkeen.

80-luvulla yhteiskuntaa ovat puhuttaneet mm. koululaitoksen, ammattikoulutuksen ja korkeakouluopetuksen sekä työelämän uudistukset. Kouluopetuksen uudistaminen on johtanut lukioiden tyttöistymiseen tai tyttövaltaistumiseen. Monet työ- ja ammattialat naisvaltaistuvat. Opintojen uudistamisesta huolimatta me vielä opiskelemme ja erikoistumme. ATK-alalle, matkailu- ja hotelli- ja ravintoalalle pääsystä suorastaan kilpaillaan ja datanomeja, iteronomeja ja restonomeja valmistuu vuosittain, vaikka kielitoimisto on ponnekkaasti esittänyt heille suomen kielen mukaisia nimikkeitä.

Suomalainen tietoyhteiskunta rakentaa tietokeskuksia, julkaisee tiedelehtiä ja miettii, miten tietokonerikollisuus ja tietokonerikolliset saataisiin aisoihin. Tietokoneavusteinen opetus ja tutkimus ovat nykypäivää, videotekniikka on jo lasten käsitettävissä ja kotimikro hiirineen ja lerppuineen melkein mökissä kuin mökissä. Oman mikron kanssa pääsevät hakkerit eli innokkaat tietokoneiden harrastajat kokeilemaan voimiaan painissa tekoälyn kanssa. Lasertekniikka on myös astunut kotikynnyksen yli ja tuonut lasersoittimen ja CD-levyt digitaalitekniikkoineen jokaisen ulottuville.

Työelämä uudistuksineen on myös voimaperäisen kielenviljelyn kohteena päivittäin. Työyhteisöjä demokraattistetaan, työtä turvallistetaan ja työntekijöitä suojellaan. Koulussaan yhteisökasvatusta saanut työelämään astuva nuori joutuu virastodemokratian kanssa tekemisiin tai ainakin työsuojelun piiriin, jollei heti pääse uraputkeen ja sitä tietä juppikansan arvostetuksi jäseneksi tai kehity peräti narsistiseksi ultraksi. Työsuhdeturvan tarkoituksena on taata työsuhteen pysyvyys pitkälle myös sosiaalisesti työrajoitteiselle. Hänet nimittäin voi hoitoonohjauksella tai yksilöterapialla vielä pelastaa yhteiskuntakelpoiseksi. Työsuojeluasiamies tasoittaa työolot miellyttäviksi työturvallisuuslain suomin mahdollisuuksin ja ottaa työpaikkasyrjinnän kitkemisen sydämenasiakseen. Tasa-arvovaltuutettu puolestaan puuttuu tasa-arvoasioiden loukkauksiin tasa-arvolain miekkaa heilutellen.

Ympäristöstämme on kuluvalla kymmenluvulla alettu pitää entistä parempaa huolta. Ympäristöministeriö ympäristöministereineen ylimpänä virkamiehenä huolehtii ympäristönsuojelusta ja ympäristökasvatuksestamme. Viherrakentaminen on osa nykypäivän yhdyskuntasuunnittelua. Me olemme oppineet pelkäämään ydinjätteitä ja keskustelemme huolekkaana ydinjätevaraston sijoittamisesta kallioperään. Toivomme ydinkoekieltosopimusta ja ydinasevarustelun lakkauttamista ja pelkäämme ydiniskua – jopa rajoitettua ydinsotaa – josta tiedemiesten mukaan seurauksena saattaa olla ydintalvi. Ydinvoimalaonnettomuuksia olemme jo kokeneet ja toivomme saavamme vaihtoehtoisia energialähteitä tuuli- tai aaltovoimaloista. Aurinkoenergian ja maalämmön talteenotto on jo tutkimusvaiheensa ohittanut.

Terveydestämme huolehdimme myös entistä paremmin. Lapsemme harrastavat jo syntymästään vauvauintia, pureskelevat vauvakirjoja ja saavat rakastavaa vauvahierontaa kasvaakseen ja kukoistaakseen. Ruokailutottumuksemme ovat uudemman sanaston valossa muuttuneet kevyempään ja terveellisempään suuntaan. Mikroaaltouunissa ruoka ei käristy ja vokkipannussa kypsyy kesäkurpitsalla, puutomaatilla, kiekkokurpitsalla, fenkolilla, helmisipulilla ja valkosipulinkynsillä höystetty suikalepata vatsaamme helliväksi. Ravintokuitupitoinen ruokavaliomme sisältää paljon tuoreruokaa. Syömme aamulla tuorepuuron ja juomme vihermehun, ripottelemme yrittisuolaa mauksi, ja salaattiin lisäämme villivihanneksia. Kevyt riimisuolaus on löydetty jälleen, ja riimihärkä maistuu mainiolta samoin kuin tuoresuolattu eli kraavi tai graavi lohi.

Kauppojen tuoretavaraosastojen hedelmäpöydät notkuvat uusista hedelmistä. Kaki, karambola, ananaskirsikka eli karviaiskoiso (tai kapinkarviainen), feijoa, guava, kaktusviikuna, grenadilla, litsi, rumeliini, passiohedelmä, rambutani, papaija, tamarillo, salaki, sapotilla ja monet muut lienevät kohta tuttuja meille hedelmien kuluttajille. Juuston ystävät ovat jo ostaneet raklettigrillinsä ja viettävät herkutteluhetkiä raklettia eli raklettijuustoa sulatellen. Emännän askareita helpottavat mikroaaltouuni mikroastioineen ja keraaminen liesi sekä uuni, josta uunivaunu liukuu esiin kiskoja pitkin kuten vaunukaappi. Rikkaimurilla lähtevät leivänmurut pöydältä.

Jos maailma joskus oikein harmittaa eli rassaa ja tulee otetuksi itsestään kaikki irti, revitettyä, on mahdollisuus palautua vaikkapa rentoutushoidon avulla. Aerobicin avulla liikumme liiat kilomme, ja sen jälkeen rentoudumme kuuntelemalla korvalappustereoistamme vaikkapa rentoutusterapeutin hypnoottista loitsua rentoutuskasetista. Jollei uni siinä tule, voimme ilmoittautua unitutkimuksen koekaniiniksi ja heittäytyä unipatjalle rekisteröitäväksi. Jollei jytäjumppa auta karistamaan kiloja, voimme käydä plastiikkakirurgin rasvaimukäsittelyssä. Myös akunastat korvanlehdissä saattavat olla jollekulle avuksi laihdutuksen tuskissa, ja akuhoito tai akuhieronta vievät kipumme ja kolotuksemme. AIDS, aids eli immuunikato on vielä parantamaton, pelottava tauti. Tunnemme yhteistä huolta AIDS-potilaiden kohtalosta ja toivomme tiedemiesten pian löytävän immuunikadon taltutuskeinot.

Ansiotyömme ja kotiaskareemme samoin kuin vapaa-ajan harrastuksemme alkavat tietokoneistua, niin että hitaammat katselevat menoa äimän käkenä. Kunhan ydin- ja rikkisaasteiden ja supermyrkkyjen päästöt sekä öljyonnettomuudet ja ekokatastrofit pystytään ennalta estämään, saamme elää onnellisina älykorttiemme, viitekorkojemme, yrityskauppojemme, työsuhdeautojemme, näkö-, turva- ja matkapuhelimiemme, hologrammitarrojemme samoin kuin poliittisten broileriemme keskellä elämämme loppuun asti.
Irma Nissinen