Minne säestäjät kadonneet?
Artikkeli 1/2014

Taru Kolehmainen

Minne säestäjät kadonneet?

Musiikista kirjoittavan ongelmia on tätä nykyä se, että kielestä puuttuu keskeinen musiikkitermi, jota tarvitaan ilmaisemaan musiikin esittämistä tois(t)en kanssa pianoa soittamalla. Tästä toiminnasta ehdittiin käyttää toista sataa vuotta termiä säestää.

1970-luvulla eräät pianistit ryhtyivät levittämään ajatusta, että säestäminen on väärä, ellei suorastaan halventava sana sille toiminnalle, jota pianistit tekevät soittaessaan laulajan tai soitinsolistin kanssa. Pianistien osuus ei ole myötäilemistä, jollainen kuva säestämisestä heidän mielestään oli vallalla, vaan pianistit ovat tasaveroisia partnereita esityksessä ja sen taiteellisessa toteutuksessa. Keinoksi työnsä arvostuksen lisäämiseksi he näkivät, että säestäminen on tykkänään poistettava kielestä ja sen mukana tietenkin säestäjät.

Ja kas, se tapahtui! Yli sata vuotta käytössä ollut termi saatiin muutamassa vuodessa lähes hävitetyksi, vaikkei tilalle ollut tarjota mitään parempaa sanaa. Siitä lähtien on saatu kuulla radion ym. musiikkiohjelmien juontajien ja kuuluttajien  yrityksiä välttää säestäjä-sanaa:”pianistina on (toimii)”, ”pianoa soittaa”, ”piano-osuuden soittaa”, ”hänen pianistinaan soittaa”, ”pianopartnerina on (soittaa)”, ”pianon ääressä on (istuu)” tai jopa ”pianismista vastaa”. Näinkin kömpelöitä ilmauksia kuulee: ”Ilmo Ranta soitti pianoa, kun Jorma Hynninen lauloi Merikannon laulun Annina.” Eri huoneissako?

”Pianistina toimiminen” ja muut korvaustavat eivät kerro sitä olennaista puolta, että esiinnytään yhdessä tois(t)en kanssa. Se merkitys näkyy hyvin säestämisen vieraskielisissä vastineissa ackompanjemang, accompaniment jne., joiden pohjana on latinan ad companio ’kumppanin kanssa’. Mutta sama ajatus näkyy hyvin myös suomen säestää-verbin etymologiassa: ’punoa säitä eli säkeitä yhteen (kimpuksi)’. Säestäjä on siis yksi säie siinä kimpussa, joka tuottaa musiikkiesityksen.

Sanakeksintö on suorastaan nerokas. Näin muodostuneen säestää-sanan ujutti D. E. D. Europaeus ruotsalais-suomalaiseen sanakirjaansa (1853) verbin ackompanjera suomalaiseksi vastineeksi, ja siitä säestämisen matka alkoi.

Säestämisen (ja säestäjien) maineen kohotukseen olisi sanan poistamista järkevämpi keino: säestämisen merkityssisällön laajentaminen haluttuun, tasaveroisuutta ja keskinäistä vuorovaikutusta korostavaan suuntaan.

Taru Kolehmainen